”Kelvoton”

ROOMALAINEN historioitsija Suetonius kirjoitti kahdentoista keisarin historian. Roomalaisen aatelismiehen poika Suetonius sai paljon tietoa pahimmista keisareista silminnäkijöiltä. Hän itse eli lähes kolmekymmentä vuotta keisarien hallitessa, ja hänellä oli vapaa pääsy keisarillisiin ja senaatin arkistoihin. On kiinnostavaa panna merkille Suetoniuksen kuvaus keisari Tiberiuksesta, johon Raamattu viittaa profeetallisesti ”kelvottomana”, so. hänen luonteenominaisuuksiensa tähden. (Dan. 11:21) Suetonius kirjoittaa tästä kelvottomasta henkilöstä teoksessaan ”The Twelve Caesars” (Kaksitoista keisaria), minkä Robert Graves on kääntänyt englanniksi:

● ”Jotkut Tiberiuksen raaoista ja kovista piirteistä voitiin havaita jo hänen poikaiässään. Theodoros Gadaralainen, joka opetti hänelle puhetaitoa, näyttää olleen ensimmäinen, joka ne huomasi, koska hän, saadessaan tilaisuuden nuhdella Tiberiusta, kutsui häntä ’verellä sekoitetuksi loaksi!’ Mutta kun hän tuli keisariksi, niin vaikka hän sai vielä kansan suosiota teeskennellessään maltillisuutta, ei voinut olla mitään epäilystä siitä, että Theodoros oli ollut oikeassa. . . .

● ”Eräs preetori kysyi kerran Tiberiukselta, pitäisikö hänen mielestään tuomioistuinten kokoontua tutkimaan majesteettirikosjuttuja. Tiberius vastasi, että laki täytyy panna voimaan, ja hän toteuttikin sen pakolla ja mitä raaimmin. Erästä miestä syytettiin Augustuksen patsaan pään katkaisemisesta siinä tarkoituksessa, että sen sijaan pantaisiin toinen pää. Hänen asiansa tutkittiin senaatissa, ja kun todistuksissa havaittiin ristiriitaa, niin Tiberius oli tutkituttanut todistajia kiduttamalla. Rikkoja tuomittiin kuolemaan, ja se oli ennakkotapauksena etsityille syytöksille: ihmisiä saatettiin teloittaa nyt siksi, että . . . he vaihtoivat omia vaatteitaan Augustuksen patsaan läheisyydessä tai veivät sormuksen tai rahan, missä oli Augustuksen pää, käymälään tai porttolaan tai arvostelivat jotain, mitä Augustus oli joskus sanonut tai tehnyt. Huippu tuli, kun eräs mies kuoli pelkästään siksi, että hän salli kotikaupunkinsa neuvoston osoittaa hänelle kunnioitusta samana päivänä, minä kerran oli osoitettu kunnioitusta Augustukselle.

● ”Tiberius suoritti niin monta muuta jumalatonta tekoa yleisen moraalin uudistamisen varjolla – mutta todellisuudessa tyydyttääkseen himoaan saada nähdä ihmisten kärsivän – että sen ajan pahoista töistä kirjoitettiin monta pilkkarunoa. . . .

● ”Muutamia päiviä hänen Caprille tulonsa jälkeen tunkeutui muuan kalastaja äkisti hänen yksinäisyyteensä lahjoittaakseen hänelle suunnattoman merikalan, mullon, minkä hän oli laahannut ylös pitkin saaren takana olevia tiettömiä kallioita. Tiberius säikähti niin, että hän määräsi vartijansa hakkaamaan kalastajan kasvoja mullolla. Suomut nylkivät ne vereslihalle, ja miesparka huusi tuskassaan: ’Taivaan kiitos, etten tuonut keisarille sitä suunnatonta rapua, minkä minä myöskin sain!’ Tiberius haetti sen ravun ja käski käyttämään sitä samalla tavalla. . . .

● ”Tiberius ryhtyi pian kaikenlaiseen julmuuteen, eikä häneltä puuttunut milloinkaan uhreja: nämä olivat ensiksi hänen äitinsä ystäviä ja vähemmän läheisiä tuttavia; . . . lopulta Sejanuksen ystäviä ja tuttavia [pretoriaanien kaartin komentajan, joka myös surmattiin]. Kun Sejanus oli poissa tieltä, niin hänen raakalaistekonsa lisääntyivät, mikä todisti, että Sejanus ei ollut, kuten jotkut ajattelivat, yllyttänyt häntä suorittamaan niitä, vaan oli vain varannut hänen vaatimansa tilaisuudet. . . .

● ”Tiberiuksen raakalaisuuksien yksityiskohtaisen luettelon laatiminen veisi pitkän ajan; minä tyydyn muutamiin esimerkkeihin. Ei yhtään päivää, olipa se miten pyhä hyvänsä, kulunut teloituksetta. . . . Monia hänen miesuhreistaan syytettiin ja rangaistiin lapsineen – toisinaan heidän lastensa toimesta – ja omaisia kiellettiin suremasta. Erikoispalkinnot myönnettiin niille, jotka olivat ilmiantaneet heidät, ja joissakin tapauksissa todistajillekin. Ilmiantajan sanaan uskottiin aina. . . .

● ”Kaikkien teloitettujen ruumiit heitettiin suruportaille ja laahattiin koukuilla Tiber-jokeen – kaksikymmentäkin päivässä, naisia ja lapsia joukossa. Perinne kielsi kuristamasta neitsyitä, joten kun pieniä tyttöjä tuomittiin kuolemaan tällä tavalla, niin teloittaja aloitti tekemällä heille väkivaltaa. . . . Caprilla näytetään yhäkin sitä paikkaa vuorenhuipulla, missä Tiberiuksen tapana oli katsella uhriensa heittämistä mereen . . .

● ”On olemassa paljon todistuksia siitä vihasta, minkä Tiberius ansaitsi, ja myöskin siitä kauhuntilasta, missä hän itse eli, ja häneen kohdistetuista herjauksista. . . . Ensimmäinen uutinen hänen kuolemastaan aiheutti sellaisen riemun Roomassa, että ihmiset juoksentelivat ympäri huudellen: ’Tiberius Tiberiin!’ ja toiset esittivät rukouksia maa-äidille ja manalan jumalille, että he eivät soisi hänelle kotia siellä alhaalla muualla kuin kirottujen joukossa.”

● Keisari Tiberius oli totisesti ”kelvoton” henkilö!