Miksi nurista?
LUONNON ääniä on mieluista kuunnella. Vienot tuulenhenkäykset, mitkä suhisevat puitten lehvistössä, ovat sellainen nautinto, että ne saavat runoilijat ja säveltäjät kirjoittamaan sonetteja ja sävelmiä. Ilahduttava on myöskin purojen solina, kun ne suuntaavat kulkunsa metsien ja niittyjen halki.
Mutta samaa ei voida sanoa ihmiskielen nurisevasta äänestä. Se on kaukana miellyttävästä ja ihastuttavasta kuultavasta. Webster määrittelee nurinan ”hiljaiseksi mutisevaksi valitukseksi tai napisemiseksi, murinaksi”. Huomaa, että se on jotain hiljaa lausuttua, se ei ole avoimesti ja suorasukaisesti esitettyä. Sillä, joka nurisee, on ilmeisesti epäilyksiä joko tietoisesti tai alitajuisesti nurinansa viisauden, jollei myöskin sen perusteitten ja vaikuttimien suhteen.
Me kuulemme nykyään nurinaa joka puolella: lapset nurisevat vanhempiaan vastaan; vaimot nurisevat miestään vastaan; työntekijät nurisevat työnantajiaan vastaan, ja lukemattomat ihmisjoukot nurisevat sitä vastaan, mitä Jumala sallii, syyttäen häntä maailmassa vallitsevasta pahasta. Miksi? Eikö ole toisia samanlaisessa tilassa, jotka eivät nurise? Epäilemättä!
Nurinaan ei ole milloinkaan mitään oikeutettua syytä. Se on lievimmin sanoen epäviisasta. Se tekee nurisijan onnettomaksi ja kiusaa toisia, jollei tartuta heihinkin nurisemishenkeä. Se johtaa usein pahastumiseen ja tyhmään menettelyyn. Siltä, joka nurisee, voidaan sanoa puuttuvan rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiään kohtaan ja kenties rakkautta itseäänkin kohtaan.
Ne, jotka nurisevat Jumalaa vastaan, ilmaisevat rakkauden puutetta häntä kohtaan, sillä jos me rakastamme jotakuta, niin me luotamme häneen emmekä nurise häntä vastaan. Tämä oli israelilaisten vika. Tuskin heidät oli vapautettu Punaisella merellä, kun he alkoivat nurista ruoasta ja juomasta. Oliko kenelläkään heistä vaaraa kuolla nälkään ja janoon? Ei lainkaan. Kun kymmenen uskotonta vakoilijaa toi myöhemmin epäsuotuisan raportin sanoen, että he eivät kykene valloittamaan maata, mihin he olivat menossa, niin he nurisivat jälleen. Eikö Jumala ollut suorittanut heille monta ihmettä tähän mennessä? Eikö hän voinut myöskin pitää silmällä mitä tahansa vihollista, jonka he kohtaisivat, koska hän pystyi voittamaan Egyptinkin mahdin? Eikö hän ollut luvannut viedä heidät maitoa ja hunajaa vuotavaan maahan? Oli. Mutta rakkauden puutteesta johtui uskon ja luottamuksen puute, ja niin he nurisivat. – 2. Moos. 16:7, 8; 4. Moos. 13:25–14:29.
Ne, jotka nurisevat nyt sen johdosta, mitä Jumala sallii, osoittavat samanlaista rakkauden, uskon ja luottamuksen puutetta Jumalan suhteen. Emmekö me ole joka päivä Jumalan hyvyyden kohteita? Emmekö me näe joka puolella todistuksia hänen viisaudestaan ja voimastaan? Emmekö me voisi sen tähden päätellä, että hänellä täytyy olla hyvät syyt salliessaan olosuhteet, mitkä kiusaavat meitä? Totisesti! Hänellä ei ainoastaan ole sellaiset hyvät syyt, vaan hän on myöskin kirjoittanut ne Sanaansa, Raamattuun. Tämän Sanan tutkiminen niiden välineitten avulla, joita hän on kaitselmuksessaan varannut, auttaa sinua ymmärtämään hänen syynsä, joista tärkein on hänen yksinvaltiutensa kunniaansaattaminen.
Nurina saattaa johtua myöskin lähimmäisenrakkauden puutteesta. ”Rakkaus peittää syntien paljouden”, mutta nurisija ei voi peittää toisten vajavaisuuksia eikä olla suvaitsevainen niihin nähden, ja niin hän nurisee. Nurisija asettuu tuomariksi ja nurisee, koska toiset eivät täytä hänen henkilökohtaisia mittapuitaan, jättäen kokonaan huomioonottamatta, että ’kukin seisoo tai kaatuu oman isäntänsä edessä’ ja että hän itsekin on puutteellinen. – 1. Piet. 4:8; Room. 14:4.
Tämä rakkauden puute ilmenee toisinaan kateellisena nurinana. Se sai Koorahin, Daatanin ja Abiramin nurisemaan Jumalan valitsemia puhemiehiä, Moosesta ja Aaronia, vastaan. Nämä nurisijat jättivät rakkauden puutteesta kokonaan huomioonottamatta sen seikan, että Jumala itse oli määrännyt Mooseksen ja Aaronin johtamaan kansaa ensi sijassa, sekä sen seikan, että kaikki eivät voi johtaa, vaan joidenkuiden täytyy välttämättä seurata. – 4. Moos. 16:1–40.
Jotkut ilmaisivat tätä samaa henkeä siinä vertauksessa, minkä Jeesus esitti viinitarhan työmiehistä. Kuten muistat, kaikki saivat saman palkan päivän päätyttyä, vaikka he olivatkin työskennelleet eri pitkän ajan. Ne, jotka olivat tehneet työtä koko päivän, nurisivat, koska toiset saivat saman kuin hekin, vaikka he saivatkin sen, mistä olivat sopineet. Viinitarhan isäntä sanoi nurisijoille: ”Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä?” Niin, lähimmäisenrakkauden puute johti heidät kateelliseen nurisemiseen. – Matt. 20:1–15.
Nurina ei johdu ehkä ainoastaan Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden puutteesta, vaan se saattaa aiheutua myöskin rakkauden puutteesta itseään kohtaan. Kuten huomasimme, niin napiseminen on myös eräs nurisemismuoto. Henkilöt, joilla ei ole kylliksi rakkautta itseään kohtaan, napisevat jatkuvasti syyttäen itseään, nuristen itseään vastaan, ja niin he tekevät kurjan itsestään samoin kuin ympärillään olevistakin. Tai kun he ovat pettyneet itseensä, niin he purkavat pahaa tuultaan toisiin nuristen heitä vastaan. Koska meitä on käsketty rakastamaan lähimmäistämme niin kuin itseämme, niin se osoittaa, että me tarvitsemme jossain määrässä rakkautta itseämme kohtaan. Meidän ei pidä sen tähden odottaa liian paljon itseltämme, vaan meidän on katsottava järkevästi epäonnistumisiamme ja aikaansaannoksiamme.
Sen, jolla on taipumusta nurista, tulee kysyä itseltään: Puuttuuko minulta rakkautta Jumalaan, lähimmäiseeni tai itseeni? Sallisiko Jumala minua kiusaavat olosuhteet, jollei niistä koituisi jotain hyvää? Puuttuuko minulta arvostusta niitä etuja kohtaan, joita minä saan niiltä, joita vastaan minä nurisen? Olenko minä yrittänyt keskustella ystävällisesti ja tyynesti sen kanssa, jota vastaan minulla on taipumusta nurista? Jollei olosuhteille voida tehdä mitään, niin mitä minä hyödyn nurisemisesta? Olenko minä liian ankara itseäni kohtaan?
Erityisesti tulee kaikkien uuden maailman yhteiskunnassa olevien antautuneitten kristittyjen tutkia itseään, kun heillä on kiusausta nurista. Jehova johti järjestöään jo ennen kuin me tulimmekaan siihen. Pankaamme siis nöyrästi uskomme ja luottamuksemme häneen ja niihin välikappaleisiin, jotka hän on valinnut toimimaan valvojina eri ominaisuuksissa. Jos olosuhteet todella kaipaavat korjausta, niin ole kärsivällinen ja usko, että Jumala oikaisee ne aikanaan. Älä tee sillä välin itseäsi ja toisia onnettomiksi nurisemalla. Miksi tosiaan nurista?