Lukijain kysymyksiä
● Seura saa joka vuosi joukon kyselyjä Herran illallisen eri piirteitten suhteen. Seuraava esitetään vastaukseksi niihin:
Herramme kuoleman muiston vietto on samalla iloinen ja vakava tapaus. Se ansaitsee kaikkien yksityiskohtien huolellista tarkkaamista erityisesti seurakuntien valvojien taholta, samoin kuin voimme olla varmoja siitä, että Jeesuskin oli huolellinen kaikkien pääsiäistä koskevien vaatimusten suhteen.
Käytettävän leivän täytyy olla happamatonta. Sen happamattomuus kuvaa Jeesuksen synnittömyyttä. Koska hänen ruumiinsa oli täydellinen ja kokonainen, niin siihen ei tarvinnut lisätä mitään. Niin ei tule myöskään lisätä mitään, kuten suolaa tai rasvaa, tämän happamattoman leivän valmistamiseen. Sitä paitsi, jos lisättäisiin jotain sen maun parantamiseksi, niin se lieventäisi sitä ”murheen leipänä”. – 5. Moos. 16:3, Väl; 1. Kor. 5:6–8.
Juutalaiset matzos-leivät saattavat täyttää tai olla täyttämättä nämä vaatimukset riippuen siitä, miten ne on valmistettu. Voi olla tarpeellista, että leivotte itse oman happamattoman leipänne, kuten Brooklynin Beetelissä tehdään joka vuosi. Leipova veli käyttää seuraavaa valmistusohjetta: Kupillinen (kokovehnä-) jauhoja sekoitetaan 2 1/4 kupilliseen vettä. Vatkataan perusteellisesti kulhossa ja sitten taikina kaadetaan kuumahkoon paistinpannuun samaan tapaan kuin paistettaisiin pannukakkuja ja paistetaan molemmin puolin. Kun ne tulevat kiinteiksi, ne pannaan vuokaan ja paistetaan uunissa 160-asteisessa lämmössä mureiksi.
Viinin tulee ennen kaikkea olla käynyttä viiniä. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että Jeesus käytti käynyttä viiniä eikä rypälemehua. Rypälemehu ei voi halkaista vanhoja viinileilejä. Ja koska Jeesus ei epäröinyt juoda viiniä, niin hänen vihollisensa syyttivät häntä ”viininjuojaksi”. Eikä rypälemehu säily käymättömänä syksyllä tapahtuvasta rypäleitten korjuusta kevääseen, pääsiäisaikaan asti, jolloin Jeesus asetti kuolemansa muiston vieton. Juutalaisen historian todistus vahvistaa sen, että pääsiäisenä käytettiin käynyttä viiniä. – Matt. 9:17; 11:19.
Viinin on myös oltava punaista. Vain punainen viini on sopiva vertauskuva verestä, sen tulee olla ”rypäleen verta”. Ja koska Jeesuksen veri oli täysin vaatimuksia vastaava, riittävä itsessään eikä vaatinut mitään lisiä, niin tulee senkin ”viinipuun annin” olla, mitä käytetään kuvaamaan sitä. Käytettävän viinin tulee sen tähden olla makeuttamatonta. Useimmat juutalaiset pääsiäisviinit ovat kovasti makeutettuja ja sen tähden sopimattomia. Sen ei tule olla myöskään väkevöityä, so. mitään sellaista kuin konjakkia tai brandyviinaa ei tule lisätä siihen sen alkoholipitoisuuden korottamiseksi niin kuin portviinissä. Eikä siihen tule lisätä myöskään mitään yrttejä eikä mausteita, kuten tehdään vermuteille ja aperitifeille (esim. Dubonnet). Kotitekoinen, makeuttamaton viini on sopivaa samoin kuin Bordeaux, Bourgogne ja italialainen Chianti, mainitaksemme joitakin yleisempiä punaviinilaatuja. – 5. Moos. 32:14.
Vertauskuvat tulee olla paikalla ja ne tulee tarjota jokaiselle läsnäolevalle, vaikka näyttäisikin varmalta, että kukaan ei tunnusta kuuluvansa jäännökseen. Jokaisen tulee osoittaa varmana vakaumuksenaan, mitkä hänen toiveensa ovat, taivaalliset vai maalliset, sen perusteella, miten Jumala menettelee hänen kanssaan, osallistumalla tai jättämällä osallistumatta silloin, kun vertauskuvat ojennetaan hänelle. Niitä, jotka tunnustavat kuuluvansa jäännökseen, ei tule sen tähden eristää, eikä vertauskuvia tule tarjota yksistään heille. Ensiksi pyydetään erikseen siunausta leivälle, mitä tulee sitten tarjota, ja sen jälkeen viinille, mitä tarjotaan näin ollen erikseen. Maljan tulee olla suuri ja yhteinen, joskin voidaan käyttää useampia, jos seurakunta on suuri. Turhantarkkoja vastalauseita yhteistä maljaa vastaan terveydellisin perustein ei oteta huomioon. Pienet yksityispikarit eivät voi kuvata yhteistä osallistumista Kristuksen vereen; samoin myös pienet ehtoollisleivät, jollaisia roomalaiskatolinen kirkko käyttää messu-uhrissa, pilaavat yhden leivän antaman kuvauksen. Huomattakoon myöskin, että vertauskuvia ei tarvitse pitää peitettynä siihen asti, kun niitä tarjotaan, koska tämä haiskahtaa uskonnolliselta salaperäisyydeltä ja muodollisuudelta, joita tulee välttää. – Room. 8:16, 17, 24, 25; 1. Kor. 10:15–17.
Luonnollisesti tulee tehdä poikkeus siinä tapauksessa, että jäännökseen kuuluvat heikkouden tai sairauden vuoksi eivät voi saapua paikalle. Näille tulee varata omat vertauskuvat riippumatta heidän iästään tai ruumiillisesta tilastaan, ja sen tekee veli, joka on pätevä selittämään tilaisuutta lyhyesti heille. Heitä tulee pitää sekä läsnäolijoina että osallistujina. Erotetut henkilöt eivät ole tervetulleita. Jos he saapuisivat ja osallistuisivat, niin heitä ei lasketa. Jos jotkut vastatulijat, joita ei ole vielä kastettu, osallistuisivat vertauskuviin, niin heitäkään ei tule laskea.
Mutta entä jos joku, joka tunnustaa kuuluvansa jäännökseen, estyisi olosuhteitten takia, mitkä eivät ole hänen hallittavissaan, ehdottomasti viettämästä muistojuhlaa ja osallistumasta vertauskuviin? Näyttäisi siltä, että armollinen ja rakastava varaus, minkä Jehova järjesti pääsiäisen viettämiseksi kuukautta myöhemmin niille juutalaisille, jotka muotomenojen mukaan olivat saastaisia niisanin 14:ntenä, soveltuisi hänen tapaukseensa. Tällainen jäännöksen jäsen viettäisi siis henkilökohtaisesti Kristuksen kuoleman muistoa seuraavan kuukauden, ijarin, 14. päivänä juutalaisen kalenterin mukaan eli kolmekymmentä päivää myöhemmin. – 4. Moos. 9:9–14.
Mikä vertauskuvista jää jäljelle muistonvieton jälkeen, se voidaan viedä kotiin ja syödä niin kuin muukin ruoka. Siinä ei ole mitään erityistä pyhyyttä tuon tilaisuuden jälkeen. Mutta näitä vertauskuvia ei tule suinkaan nauttia heti Herran illallisen jälkeen Valtakunnansalissa eikä kevytmielisessä hengessä, kuten on tapahtunut eräissä tilaisuuksissa. ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä” on neuvo, mikä sopii erityisesti Kristuksen kuoleman muiston viettoon. – 1. Kor. 14:40.