Lukijain kysymyksiä

● Mitä seurakunnan komitean tulee tehdä sellaisessa tapauksessa, että joku, joka on tehnyt sellaista, mikä ansaitsee koeajalle panon tai erottamisen, väittää nyt, että hänen kasteensa ei ollut pätevä sen valossa, mitä lokakuun 1. päivän ”Vartiotorni” sanoi 1958?

Tiedämme hyvin, että kristikunta sanoo olevansa Jehovan järjestö ja uudessa liitossa hänen kanssaan. Se ei ole koskaan kieltänyt tätä suhdetta, vaikka väite onkin väärä ja teeskentelyä. Mutta koska kristikunta teeskentelee siten maailman edessä ja väittää toimivansa kerskuvien väitteittensä mukaisesti, niin Jehova Jumala tuomitsee kristikunnan siten kuin se olisi tosiaan liittoyhteydessä hänen kanssaan. Kristikunta tuomitaan uskottomana ja sitä rangaistaan senmukaisesti, koska se on menetellyt ulkokultaisesti ja tuottanut häpeää hänen nimelleen.

Samoin, jos joku on tunnustanut antautuneensa Jumalalle Kristuksen välityksellä, alistuu kastepuheen jälkeen vesikasteeseen sekä on jatkuvasti seurakunnan yhteydessä, vaikka jaksoittaisestikin, väittäen olevansa antautunut, kastettu seurakunnan jäsen eikä kiellä koskaan tätä suhdetta seurakuntaan, seurakunnan on tuomittava tällainen henkilö sen mukaan, miltä hän antaa asiain näyttää.

Seurakunta, uskoo henkilön rehellisyyteen ja että hän on tullut ymmärtäen täydelliseksi seurakunnan jäseneksi antautumisen ja kasteen perusteella. Seurakunta ei ole Jumala, joka kykenee lukemaan sydämen, eikä sillä ole sellaisia yliluonnollisia lahjoja kuin Pietarilla ja toisilla apostoleilla, jotta se tietäisi, onko tuo henkilö rehellinen ja vilpitön eikä epärehellinen ja vilpillinen. Jos henkilö sallii seurakunnan hyväksyvän hänet sen perusteella, miten seurakunta ymmärtää ja katselee asioita, niin hän alistuu tuomittavaksi ja käsiteltäväksi niiden mittapuitten mukaisesti, joita seurakunnan on noudatettava sellaisina kuin ne ovat Jumalan Sanassa.

Jos tuo henkilö kieltää vasta sen jälkeen, kun hän on tehnyt erottamisen ansaitsevaa vääryyttä, olleensa todellisuudessa sellainen, mikä hän on teeskennellyt olevansa koko ajan ja mikä hän on antanut seurakunnan luulla hänen olevan, niin hän yrittää totisesti käyttää seurakuntaa hyväkseen ja luikerrella pois tekojensa vastuusta ja niistä johtuvista seurauksista. Hän ei voi nyt oikeutetusti väittää, ettei hän ollutkaan todellisuudessa antautunut ja että hänen kasteensa oli täysi erehdys sekä että hän ei ole todellisuudessa ollut koskaan seurakunnan ja uuden maailman yhteiskunnan jäsen, joten se ei voi kurittaa eikä karkottaakaan häntä.

Tämä on seuraus erityisesti silloin kun tällainen henkilö tekee tunnustuksen. Jollei hän ole sisimmässään lukeutunut seurakunnan jäseneksi, niin miksi hän sitten ensinkään on tehnyt tunnustuksen seurakunnalle? Antautumattoman kastamattoman henkilön ei tarvitse tunnustaa seurakunnalle kaikkia syntejään ja jumalattomuuksiaan, joita hän on suorittanut ennen antautumistaan, ja pyytää anteeksi. Hänen tarvitsee vain puhdistaa elämänsä ja sitten antautua ja toimia sopusoinnussa tämän antautumisen kanssa sekä esittäytyä kasteelle.

Mutta tunnustakoonpa henkilö tai ei, kun hänet havaitaan syypääksi väärään tekoon, niin hänen kanssaan täytyy menetellä sen mukaan, millä tavalla hän on esiintynyt uuden maailman yhteiskuntaan kuuluville, ja hänet on sen tähden pantava koeajalle tai erotettava tilanteen mukaan. Jos hän on takaisin otettunakin vakuuttunut siitä, että hän ei ollut antautunut ennen kastettaan, joten se ei ollut pätevä, niin hänen tulee – jollei hän ole jo tehnyt sitä – antautua ymmärtäen, sitovasti Jumalalle nyt, kun hän on katunut ja todistanut katumisensa sille sopivin teoin, ja sitten hänet tulee kastaa. Me emme voi suhtautua kevyesti Jehova Jumalaan. Tämä on vakava asia, mikä tulee käsitellä sen mukaisesti.