Lukijain kysymyksiä

● Silloin tällöin saamme kirjeitä henkilöiltä, jotka haluavat tietää, mikä on kristillinen ajatuskanta itsesaastutuksesta. Vanhemmat tekevät kysymyksiä lääkäreiden antaman neuvon suhteen, näiden käskiessä sanomaan heidän lapsilleen, että siinä ei ole mitään väärää. Nuoret miehet kysyvät, ovatko psykologit oikeassa puolustaessaan sitä sillä perusteella, että sitä harjoitetaan yleisesti. Vaimot kysyvät, miten heidän pitäisi suhtautua epäuskoisiin miehiinsä, jotka harjoittavat itsesaastutusta, sekä miten on, kun heitä neuvotaan turvautumaan tähän menettelyyn, jos he eivät saa täyttä tyydytystä sukupuoliyhteydestä miestensä kanssa.

Tyypillisiä nykyiselle lääketieteelliselle ja psykologiselle näkökannalle ovat seuraavat kaksi lainausta: ”Lääketiede ja psykologia on nyt todistanut kiistattomasti, ettei itsesaastutuksesta itsestään voi koitua mitään vahinkoa. Vahinko johtuu siitä, että sen aiheuttama pelko ja huoli kasvavat liian suuriksi.” (Parents’ Magazine, tammikuu 1959) ”Monet lääkärit uskovat nykyään, että itsesaastutuksen aiheuttamista pahoista seikoista esitetyt liioitellut väitteet ovat tehneet enemmän vahinkoa . . . kuin tuo tapa itsessään.” – Encyclopedia Americana, 14. osa, sivu 592, 1956:n painos.

Onko edelläoleva sopusoinnussa Raamatun kanssa? Ei, se ei ole. Tässä on vain taas eräs osoitus maailmallisesta viisaudesta, joka ”on hullutus Jumalan silmissä”. Koska ”he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” Me voimme toisaalta omaksua Raamatun näkemyksen täysin luottavaisina, sillä kukaan muu ei tunne ihmissydäntä paremmin kuin sen Tekijä, ja hänen näkökantansa asiasta perustuu sille toteamukselle, että ”petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” – Jer. 17:9, 10.

Ennen kuin tarkastelemme Raamatun todistusta itsesaastutuksesta, saattaa olla hyvä selvittää erään raamatunpaikan väärinsovellutus, minkä jotkut ovat tehneet sen suhteen. Juuda käski poikaansa Oonania menemään leviraattiavioliittoon veljensä vaimon kanssa, jonka veljen Jehova oli surmannut hänen jumalattomuutensa takia. ”Mutta kun Oonan tiesi, ettei jälkeläinen olisi oleva hänen, niin hän antoi, aina kun yhtyi veljensä vaimoon, siemenensä mennä maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen. Mutta se, minkä hän teki, oli paha Herran silmissä; sen tähden hän antoi hänenkin kuolla.” Tässä ei ole ilmeisestikään kysymyksessä itsesaastutus, vaan kieltäytyminen mukautumasta leviraattiavioliittolakiin, jottei hänen veljensä nimi olisi sammunut. Oonania ei surmattu itsesaastutuksen, vaan sen takia, että hän ei suorittanut velvollisuuttaan veljensä vaimoa kohtaan. – 1. Moos. 38:8–10.

Voidaksemme ymmärtää oikein itsesaastutuspulmaa näyttää olevan hyvä ottaa huomioon siihen liittyvät perussyyt. Jehova Jumala pani eri sukupuoliin voimakkaan mieltymyksen toisiinsa. Tämä on ollut niin voimakas, että ihmissuku on jatkunut siittämisen ja syntymisen avulla niistä monista pulmista ja taakoista huolimatta, mitkä avioliitto ja lasten kasvatus tuovat mukanaan. Täydellinen mies ja nainen pystyivät valvomaan täysin sukupuolista haluaan. Tämä ilmenee siitä seikasta, että Aadam ja Eeva eivät olleet yhteydessä toistensa kanssa ollessaan Eedenin puutarhassa. Lastensynnyttämishalu ei ollut niin voimakas, että he eivät olisi voineet odottaa. Heillä oli paljon opittavaa muissa velvollisuuksissaan, puutarhan huollossa, eläinten vallitsemisessa ja varsinkin tutustumisessaan Luojaansa, kun hän vieraili heidän luonaan ”illan viileydessä”. Näin on täytynyt olla, koska se ilmenee siitä, että jos Aadam ja Eeva olisivat olleet sukupuoliyhteydessä Eedenissä, niin Eeva olisi varmasti tullut raskaaksi ennen syntiinlankeemustaan, eikä Kain olisi siinnyt synnissä, jota vastoin me olemme vakuuttuneita siitä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä Aadamin rikkomuksen takia. – 1. Moos. 3:8; Room. 5:12.

Koska ensimmäiset esivanhempamme antoivat perään itsekkyydelle, niin he ovat siirtäneet jälkeläisilleen sen, että ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. Täydellinen itsehillintä ei ollut enää mahdollinen, eritoten yhdyntävaistokysymyksessä. Tätä pulmaa vaikeuttaa suuresti meidän aikanamme itsekkäitten miesten ja naisten aikaansaama sukupuolisen vetovoiman korostaminen esim. tuotteitten ilmoittelussa ja huvitusten tarjoamisessa. – 1. Moos. 8:21.

Ruumiin koneisto on sellainen, että se muodostaa jännitystiloja sukupuolisessa halussa. Eräs normaaleista keinoista, joilla miehen ruumis saa helpotusta tästä, on yöllinen siemenvuoto. Tähän viitataan 5. Mooseksen kirjan 23:10, 11:nnessä, missä osoitetaan, että se teki miehen muotomenojen suhteen saastaiseksi päivän loppuun asti. Tällä asiaan suhtautumisella oli epäilemättä terveellinen vaikutus juutalaiseen, koska siemenvuoto johti siten epämukavuuteen, jota vastoin se muuten, yhtyneenä eroottiseen uneen, olisi saattanut olla tervetullut nautinto.

Kun Jumala loi miehen näin, niin hänen tarkoituksenaan ei ollut luonnollisestikaan panna häntä uneksimaan, vaan lisäämään sukuaan sukupuoliyhteyden avulla. Koska Jumala antoi miehelle tämän kyvyn, niin Hän omaa sekä oikeuden rajoittaa sen käyttöä että viisauden ilmoittaa, mikä on parasta. Hänen Sanansa mukaan voidaan tällaista sukupuoliyhteyttä harjoittaa ainoastaan yhden vastakkaista sukupuolta olevan, raamatullisesti naidun puolison, kanssa. Kaikki sukupuoliyhteys naimattomien henkilöitten kesken on kielletty haureutena ja niiden kesken, jotka eivät ole aviopuolisoita, aviorikoksena. Rangaistus kummastakin näistä antautuneille kristityille on erottaminen seurakunnasta tai ainakin koeaika, jos katumus on harras.

Mutta miten on niiden yksinäisten laita, jotka eivät syystä tai toisesta voi saada miellyttävää helpotusta tästä jännitystilasta kunniallisessa aviovuoteessa? (Hepr. 13:4) Niihin moniin, jotka ovat tässä asemassa, kuuluvat ne, jotka ovat liian nuoria mennäkseen naimisiin tai taloudellisesti kykenemättömiä siihen, hylätyt, epäraamatullisesti eronneet, lesket sekä ne, joiden puolisot ovat merellä, tai sairaaloissa. Miten kaikkien näiden pulma ratkaistaan? Itsesaastutuksellako? Hyväilemällä sukupuolielimiä tai sallimalla mielen liikkua sukupuolisissa nautinnoissa, niin että saisi helpotusta tavalla, mikä tunnetaan myöskin ”orgasmina”? Tämä ei sovi kristityille!

Nykyiset lääkärit ja psykologit ovat tosin yksimielisiä siitä, että kun itsesaastutusta harjoitetaan kohtuullisesti, niin se vahingoittaa vain vähän jos lainkaan ruumiillisesti. Mutta me emme ole kristittyinä etupäässä huolissamme ruumiista, vaan asian moraalisista ja hengellisistä puolista. Jollei itsesaastutusta pidetä saastaisena ja vastustettavana, niin se voi helposti johtaa sellaisiin asioihin kuin haureuteen, aviorikokseen, sodomiaan ja homoseksualisuuteen, puhumattakaan siitä, että se riistää aviopuolisolta hänelle kuuluvan. – Jaak. 1:14, 15.

Meidän ei tule sen tähden hämmästyä havaitessamme, että Jumalan Sana tuomitsee itsesaastutuksen ja että Raamatun periaatteet kieltävät sen, vaikka sitä ei mainitakaan nimenomaisesti missään kohdassa Raamatussa. Huomaa monet viittaukset: Se sisältyy varmasti 2. Korinttolaiskirjeen 12:21:nnessä ja Galatalaiskirjeen 5:19:nnessä mainittuun ”saastaisuuteen”; Kolossalaiskirjeen 3:5:nnessä (Um) mainittuun ”epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon”; niihin ”nuoruuden himoihin”, joita Paavali varoitti Timoteusta pakenemaan, sekä ”himon kiihkoon”, mikä on ”pakanoilla, jotka eivät tunne Jumalaa”. (2. Tim. 2:22; 1. Tess. 4:5) Itsesaastutus sisältyy edelleen Pietarin mainintoihin ”irstaudesta, himoista”, ”turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”, ja ”lihan himoista”. (1. Piet. 4:3; 2. Piet. 1:4; 2:18) Opetuslapsi Jaakob varoittaa itsesaastutuksesta puhuessaan ”himoista”, samoin kuin apostoli Johanneskin mainitessaan ”lihan himon”, mikä kuuluu tähän vanhaan jumalattomaan maailmaan, joka loppuu aivan kohta jumalattomuutensa takia. Paavalin sanat siitä, miten jotkut ovat ”heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa”, sisältävät varmasti itsesaastutuksen, sillä se on ahnetta saastaisuutta. – Jaak. 4:1; 1. Joh. 2:16; Ef. 4:19.

Pane myös merkille Jeesuksen sanat Matteuksen 5:27, 28:nnessa: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Koska itsesaastutus liittyy melkein poikkeuksetta tällaisiin ajatuksiin, niin miten voimakkaasti Jeesuksen sanat tuomitsevatkaan sen! Ja huomaa tässä Jumalan Pojan asettama korkea moraalin mittapuu. Millaista typeryyttä onkaan tällöin odottaa ”tämän maailman jumalan”, Saatana Perkeleen, vaikutuksen alaisuudessa olevien ihmisten opettavan meidän moraalimme mittapuita! – 2. Kor. 4:4.

Vaikka itsesaastutus ei siis olekaan seikka, minkä vuoksi erotettaisiin kristillisestä seurakunnasta, koska sen salaisuus rajoittaa sen asianomaisen yksityiseen suhteeseen Jehovaan, niin kristitty toimii kuitenkin päästäkseen tästä tavasta. Sen voittaminen alkaa mielestä. Meidän täytyy asennoitua jyrkästi sitä vastaan. Meidän on päätettävä mielessämme, että se ei miellytä Jehovaa, koska se on saastaista hänen silmissään, ja että vaikka se saattaakin olla ruumiillisen mielihyvän aihe meille, niin se häiritsee ehdottomasti yksinomaisen antautumisemme toteuttamista Jehovalle. Muista, että meidän ei ole ainoastaan rakastettava vanhurskautta, vaan myöskin vihattava jumalattomuutta, ja jumalattomuus sisältää kaiken saastaisen. Me autamme myös vieroittumistamme siitä, jos me pidämme sitä heikkouden, lapsellisuuden ja epäkypsyyden merkkinä sekä orjuuttavana tottumuksena. – 2. Moos. 20:5; 3. Moos. 19:2; Ps. 45:8.

Voittaaksemme tämän paheen meidän täytyy ponnistella keskitetysti pitäen ’mielen siinä, mikä ylhäällä on’, asioissa, mitkä ovat hengellisesti rakentavia ja vahvistavia. Käänny koetuksen aikoina Jehovan puoleen rukouksessa. Pura liika energia terveelliseen ruumiilliseen toimintaan ja sopivaan tutkisteluun. Ajattele uusia opittuja totuuksia, evankeliumin palvelusta koskevia toimintoja, seuraavaa pidettävää puhetta tai näytettä. Meidän täytyy miettiä Jehovan hyvyyttä ja niitä siunauksia, joita hänellä on meitä varten uudessa maailmassaan. (Katso syyskuun 1. päivän Vartiotornista 1957 kirjoitusta ”Oikeitten halujen kehittäminen” sivuilta 400–406.) Paina mieleesi Filippiläiskirjeen 4:8:nnessa oleva Paavalin neuvo ja koeta noudattaa sitä jatkuvasti: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”

Me voimme tehdä tämän voittamisen helpommaksi itsellemme olemalla valppaat olosuhteisiin nähden, mitkä saattavat aiheuttaa meidän lankeamisemme, ja välttämällä niitä mikäli suinkin mahdollista. Pysy kaikin mokomin poissa sukupuolielämää käsittelevistä teatterinäytännöistä ja elokuvista! Valikoi huolellisesti katsomasi televisiolähetykset. Älä milloinkaan lue epäsiveellistä kirjallisuutta. Pakene ”halailua” ja varsinkin ”hyväilyä” niin kuin ruttoa! Tanssin ollessa kysymyksessä asia riippuu tanssin laadusta, tanssitoveristasi sekä itsestäsi. Se saattaa osoittautua terveeksi rentoutumiskeinoksi, mutta se saattaa myöskin osoittautua sinulle kaikkein pahimmaksi.

Apostoli Paavali osoittaa, että urheilijat harjoittavat itsehillintää voittaakseen hetkellisen, katoavan seppeleen. Emmekö me voi harjoittaa itsehillintää voittaaksemme iankaikkisen elämän kruunun? Harjoittelemalla itsehillintää syömisessä, juomisessa, puhumisessa, lukemisessa ja kaikissa muissakin elämän toimissa me kykenemme noudattamaan itsehillintää sukupuolikysymyksessäkin. Ja päinvastoin, missä määrin me edistymme sukupuolisten kiihotustemme valvonnassa, samassa määrin on helpompi harjoittaa itsehillintää muissa asioissa. Huomattakoon tässä yhteydessä olevan syytä uskoa, että mukavuuden rakkaus ja voimakkaitten ruokien ja alkoholijuomien nauttiminen on omiaan voimistamaan sukupuolista halua. The Encyclopaedia Britannica (1946:n painos) sanoo otsakkeen ”Sukupuolivietin vastustamiskeinoja” alla: ”Sellaisen ruoan välttäminen, missä on runsaasti lihaa ja mausteita, ja varsinkin päihdyttävien väkijuomien välttäminen on tärkeätä.” – 1. Kor. 9:24–27.

Saattaa olla, että itsesaastutuksen voittaminen osoittautuu äärimmäisen kiusalliseksi ongelmaksi. Jos näin on, niin silloin tulisi niiden, joilla on Raamatun perusteella vapaus siihen, noudattaa Paavalin neuvoa: ”Mutta jos heillä ei ole itsehillintää, niin menkööt naimisiin; sillä on parempi naida kuin olla intohimon sytyttämä liekkiin.” (Um) Paavalin seuraavatkin sanat ovat sopivat: ”Mutta jos joku ajattelee käyttäytyvänsä sopimattomasti neitsyyttään kohtaan, jos se on jo sivuuttanut nuoruuden kukoistuksen, ja tämä on se tapa, millä sen pitäisi tapahtua, niin tehköön, mitä haluaa; hän ei tee syntiä. Menkööt naimisiin.” – 1. Kor. 7:9, 36.

Niille, jotka eivät voi ratkaista pulmaansa tällä tavalla, asettaa raamatullinen asenne tosin vaikean tehtävän. Mutta muistakoot kaikki sellaiset, että nuhteettomuuden säilyttäminen ei ole helppoa. Rautaesiripun takana olevilla veljillämme on yhdenlainen koetus; niillä, jotka ovat suotuisemmissa olosuhteissa, on toisenlainen puristus painamassa. Jos edistyminen näyttää hitaalta, niin muistakoot kaikki sellaiset, että taistelun jatkamisella on arvonsa. Niin kauan kuin sinä käyt hyvää taistelua itsesaastutusta vastaan, ei ole todennäköistä, että sinut erotettaisiin aviorikoksen tai haureuden harjoituksen takia. Ja huomaa lohdutukseksesi huhtikuun 15. päivän Vartiotornista 1954, sivulta 127 otettu seuraava lainaus:

”Toisinaan [nousee] eräs toinen pulma, kun me huomaamme kompastuvamme ja lankeavamme monta kertaa johonkin pahaan tapaan, mikä on pureutunut syvemmälle entiseen elämäntapaamme kuin olimme huomanneetkaan. Me olemme silloin taipuvaisia tuntemaan mielemme hyvin masentuneeksi ja itsemme aivan arvottomiksi hoitelemaan kallisarvoisia Valtakunnan etuja ja sopimattomiksi puhumaan totuuden puhdasta sanomaa. Mitä on tehtävä, jos huomaat olevasi sellaisessa onnettomassa tilassa? Älä ole epätoivoinen. Älä päättele tehneesi anteeksiantamatonta syntiä. Saatana haluaisi sinun ajattelevan juuri niin. Se, että sinä olet murheellinen ja kiusaantunut, todistaa itsessään, että sinä et ole mennyt liian pitkälle. Älä väsy koskaan kääntymästä nöyrästi ja hartaasti Jumalan puoleen etsimään hänen anteeksiantamustaan ja puhdistustaan ja apuaan. Mene hänen luokseen kuin lapsi menee isänsä luo ollessaan vaikeudessa, siitä huolimatta, miten usein sinun on tehtävä se saman heikkouden johdosta, ja Jehova antaa sinulle armollisesti avun ansaitsemattomasta hyvyydestään, ja jos sinä olet vilpitön, niin hän antaa sinun todeta omaavasi puhdistetun omantunnon.”

Maailmallisesti viisaat ihmiset, joilla ei ole uskoa Jumalaan eikä Raamattuun, saattavat olla haluttomia tuomitsemaan itsesaastutusta ja väittää itsepintaisesta, että sen harjoitus ei vahingoita. Mutta antautuneet kristityt ottavat iloiten raamatullisen asenteen ja pyrkivät sen tähden olemaan pyhiä niin kuin Jehova Jumalakin on pyhä.