Hyvän uutisen saarnaaminen Njassamaassa
Njassamaa on vuorinen maa Afrikan kaakkoisosassa. Vaikka sen monet vuorenhuiput eivät vedäkään vertoja Alpeille ja Amerikan Kalliovuorille, niin yksi niistä kohoaa 3 000 metrin korkeuteen. Maa on suurempi kuin Skotlanti, mutta pienempi kuin Englanti; sen 96 000 neliökilometrin pinta-ala on suunnilleen Lapin läänin suuruinen. Siellä on 2 750 000 asukasta, ja yksi jokaisesta 183:sta on Jehovan todistaja. Vuonna 1958 osallistui 15 000 hyvän uutisen saarnaamiseen Njassamaassa.
Samoin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa, materialismi tekee itsensä tunnetuksi Njassamaassakin omalla tavallaan. Eräs näistä tavoista on voimakas kiihotus, joka tähtää siihen, että afrikkalaiset itse ottaisivat suuremman poliittisen vallan. Tämä on johtanut kivityksiin ja roskajoukkojen riehuntaan. Jehovan todistajat ovat pitäneet järkähtämättömästi kiinni puolueettomuudestaan kaikessa tässä.
Kun muuan Jehovan todistaja kävi erään afrikkalaisen poliittisen johtajan luona, niin keskustelu päättyi todistajan kysyessä: ”Jos te pääsette valtaan tässä maassa, niin mikä teidän suhtautumisenne on Jehovan todistajiin?” Todistajalle sanottiin: ”Me emme ole huolissamme Jehovan todistajista; me tiedämme, että te olette lainkuuliaisia ja että te kannatatte halusta nykyistä hallitusta maksamalla verot ja suorittamalla muita vaadittuja palveluksia, koska teidän uskonnollinen opetuksenne on sellainen. Me tiedämme myös, että jos ja kun me pääsemme valtaan, niin te tuette meitä samalla tavoin. Me tiedämme edelleen, että te olette puolueettomia, ja jos te ette taistele meidän kanssamme riippumattomuuden puolesta, niin te ette taistele meitä vastaankaan, ja niin me olemme tyytyväisiä.”
Niin, samalla kun tuollaiset miehet ajavat kiihkeästi poliittiseen valtaan pääsemisensä asiaa, Jehovan todistajat Njassamaassa – samoin kuin 174 muussakin maassa – jatkavat sen ainoan hallituksen hyvän uutisen saarnaamista, mikä lopettaa todella kaiken tasavertaisuuden puutteen ja hävittää täydellisesti rotuesteet ainaiseksi. Se valtakunta on se, mitä Jeesus Kristus opetti meitä rukoilemaan. – Matt. 6:10.
Njassamaassa olevat Jehovan todistajat käyvät kauppapaikoilla hajallaan viidakoissa olevien kauppiaitten luona samalla tavalla kuin heidän veljensä muissa maissa menevät liikkeestä liikkeeseen liikekeskuksissa. Mutta heidät saatetaan täällä ottaa vastaan aivan eri lailla. Niinpä kauppias, joka osoittaa kiinnostusta, saattaa pyytää evankeliuminpalvelijaa pitämään luennon siinä paikassa. Toiset yhtyvät pyyntöön, markkinatoiminta hiljenee, ja evankeliuminpalvelijan odotetaan puhuvan jokaiselle läsnäolevalle raamatullisesta aiheesta.
Lopetettuaan hän tapaa toisia, jotka haluavat raamatullista kirjallisuutta, ja hän voi usein järjestää Raamatun tutkisteluja heidän koteihinsa. Afrikkalainen nauttii keskustelun kuuntelemisesta ja kiinnittää jakamatonta huomiotaan evankeliuminpalvelijaan, niin kauan kuin tämä suvaitsee puhua.
Seurakunnan kokouksissa käyminen asettaa eteen viisi kuukautta kestävänä sadeaikana tosi ongelman. Miltä sinusta tuntuisi kulkea 10–25 kilometriä sateessa ja uida yhden tai kahden krokotiilien vaarantaman joen ylitse päästäksesi kokoukseen? Monien todistajien täytyy täällä tehdä näin eikä ainoastaan kerran, vaan useasti kolme kertaa viikossa.
Me emme voi pitää kokouksia iltaisin monista syistä, joista pääasiallisin on turvallisuus. On hyvin todennäköistä, että saa kohdata leijonan tai leopardin, joka etsii ravintoa, kun kulkee viidakon läpi iltahämärässä. Useimmat seurakunnat ovat järjestäneet kokouksensa myöhään iltapäiväksi, jotta kaikki voisivat palata kotiin turvallisesti.
Kuvaavaa sille arvonannolle, missä eräät pitävät todistajia, on erään erikoistienraivaajan kokemus. Muuan totuudenjanoinen pappi pyysi häntä pitämään raamatullisen luennon seurakunnalleen, ja hän teki siten. Kaikki muut arvostivat puhetta paitsi vanhimmat, jotka menivät oikeuteen sen johdosta. Kun kaikki tosiseikat oli esitetty, niin oikeuden puheenjohtaja julisti päätöksensä:
”Miksi te vanhimmat olette niin huolissanne? Teidän pitäisi olla iloisia, kun teidän väkenne oppii totuutta. Miksi kätkeä totuuden tosiasioita seurakuntanne jäseniltä? Jos he haluavat kuunnella totuutta Jehovan todistajain esittämänä, niin antakaa heidän kuulla. Teillä ei ole mitään oikeusperusteita pastoria vastaan sen tähden, mitä hän on tehnyt.”
Suurimpia edessämme tässä maassa olevia pulmia on sellaisten tapojen voittaminen kuin moniavioisuus, murrosiän menot, noituus ja sen monet muodot sekä hautaustavat, mutta kenestäkään ei voi tulla todistajaa, ennen kuin hän hylkää ne kaikki. Vaikuttaa suurenmoisesti meihin itseemme sekä ulkopuolisiin, kun näemme muutoksen, minkä Jumalan Sanan totuus tekee näissä asioissa. Tämä on jo itsessään ihmeellinen todistus siitä voimasta, mikä Raamatulla voi olla niiden mieleen, jotka tutkivat ja ymmärtävät sitä.