Elämä on arvokas

VIOITTUNUT kone voidaan korjata. Sammunut valo voidaan sytyttää uudelleen. Mutta kuka voi korjata elottoman ruumiin? Kuka pystyy sytyttämään uudelleen sen elonkipinän? Sikäli kuin ihmisvoima on kysymyksessä, niin elämä on korvaamaton. Kun se kerran on lakannut, niin ihmisen on mahdotonta elvyttää sitä jälleen. Tämä tosiasia tekee elämästä erittäin arvokkaan.

Elämän Luoja painotti sen arvoa antaessaan tämän lain: ”Jos joku lyö kuoliaaksi ihmisen, kenen hyvänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla.” (3. Moos. 24:17) Tämä Jumalan laki vaati miehentappajalta hänen arvokkaimman omaisuutensa – hänen oman elämänsä.

Nykyisellä maailmalla on muuttuva asteikko ihmiselämän arvioinnissa. Kun tapahtuu tappo, niin tappajaa etsitään mitä ahkerimmin, ja kun hänet tavataan, niin häntä rangaistaan. Mutta kun poliittiset hallitsijat julistavat sodan, niin ihmiselämän arvostus laskee jyrkästi. Elämää hävitetään silloin tunteettoman välinpitämättömästi. Onko sitä arvostettava ainoastaan tietyissä olosuhteissa? Onko siihen suhtauduttava kuin arvopaperipörssissä hyödykkeisiin, joiden arvo vaihtelee maailman jännitystilojen mukaan?

Närkästys maailman ihmiselämän suhteen omaksumaa asennetta kohtaan on saanut jotkut ihmiset menemään äärimmäisyyteen siinä, että he pitävät elämää palvottavana. Kuuluisa Albert Schweitzer ilmaisi tämän näkökannan kirjoituksessa, mikä ilmestyi lehdessä Atlantic marraskuussa 1958. Hän sanoi: ”Kun harkitsen elämää, niin tunnen velvollisuutta kunnioittaa kaikkea elämänhalua ympärilläni samanvertaisena kuin omaani ja sellaisena, millä on salaperäinen arvo. Hyvän perusajatus on sen tähden elämän varjelemisessa, sen suosimisessa, halussa korottaa se korkeimpaan arvoonsa, ja paha merkitsee elämän hävittämistä, sen vahingoittamista ja sen kasvun ehkäisemistä. Tämä elämän palvovan kunnioittamisen periaate vastaa Rakkauden kunnioittamista.” On sopivaa antaa elämälle suuri arvo, mutta palvova kunnioitus kuuluu elämän Lähteelle, Jehova Jumalalle, eikä elämälle itselleen.

Miten ihmiset oppivat antamaan ihmiselämälle sen arvon, mikä sillä tulee olla Jumalan päätöksen mukaan, kun koko tämän nykyisen sukupolven viihdyttäminen riippuu kertomuksista, mitkä halveksivat sen arvoa? Onko tämä se keino, millä herätetään arvostusta elämää kohtaan?

Nykyisen maailmamme verenhimoisuudesta huolimatta, ja vaikka se uhkaa atomivoiman aikaansaamilla joukkomurhilla, on tulossa aika, jolloin Jehova Jumala saattaa maan asukkaat elämään rauhassa ja arvostamaan mitä suurimmassa määrässä ihmiselämää: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jes. 11:9.