Suvaitsemattomuus on heikkouden merkki

SUVAITSEMATTOMUUTENA tunnettu moraalinen sairaus on valitettavasti laajalle levinnyt. Se ei ole ainoastaan laajalle levinnyt, vaan se myöskin ilmenee monissa valepuvuissa. Langennut ihmisluonto on sellainen, että se voi vaivata jotakuta hänen olematta siitä tietoinen. Websterin sanakirjan mukaan on suvaitsemattomuus sitä, että ”kieltää toisia nauttimasta heidän mielipiteistään, oikeuksistaan tai palvonnastaan”. Suvaitsemattomuutta merkitsevät myös sanat ”ahdasmielisyys, ennakkoluulo, dogmaattisuus”.

Mitä muuta suvaitsemattomuus lieneekin, niin se on ilmeisesti kieltäytymistä mukautumasta siihen oikeudelliseen, johdonmukaiseen ja rakkaudelliseen ”kultaiseen sääntöön”, jonka mukaan meidän täytyy tehdä ihmisille kaikkea, mitä me haluaisimme heidän tekevän itsellemme. (Matt. 7:12) Tietenkään ei hallituksen taholta ole suvaitsemattomuutta, kun se ei siedä laittomuutta ja rikollisuutta. Eikä ole suvaitsemattomuutta uskonnollisen tai veljesjärjestön puolelta kieltäytyä suvaitsemasta sen jäsenten keskuudessa mielipiteitä tai tapoja, mitkä ovat niiden vastaisia, joita se edustaa. Jäsenyys tällaisessa järjestössä on vapaaehtoinen, ja jos joku ei ole yhtä mieltä sen periaatteitten ja menetelmätapojen kanssa, niin hänen ei tule haluta olla sen jäsen.

Niinpä Raamattu sanoo, että Jumalakin viimein hävittää kaikki jumalattomat. (Ps. 145:20) Hän ei suvaitse heitä kaikkeudessaan, mutta se ei tee Jumalasta suvaitsematonta. Miksi ei? Koska Jumala on sen perusteella, että hän loi kaiken, yksinvaltias ja täydellinen voiman-, viisauden-, oikeuden- ja rakkaudenominaisuuksiltaan, sellaisessa asemassa, että hän voi määrätä, mikä on oikein ja parasta kaikkeudelle. Suvaitsemattomuuden voitaisiin sen tähden sanoa olevan röyhkeää kieltäytymistä suvaitsemasta toisten mielipiteitä, oikeuksia ja palvontaa.

Vaikka suvaitsemattomuus liittyy aina ylemmyyden tunteisiin, niin nämä ovat todennäköisimmin vain pinnallisia: niiden alla on epävarmuuden, alemmuuden tunne, todellisuudessa heikkoudesta johtuva pelko. Niinpä natsien juutalaisvastainen taistelu oli niin menestyksellinen siitä syystä, että kovin monet Saksan ”arjalaiset” pelkäsivät juutalaisia näiden rahamaailmassa ja tieteen ja taiteen kentillä saavuttamien voittojen takia. Samaa voidaan sanoa nykyisestä maailmanlaajuisesta rotusuvaitsemattomuudestakin: sekin liittyy vahingon pelkoon, tässä tapauksessa ei kuitenkaan saavutusten takia, vaan toisten rotujen lukumääräisen ylemmyyden takia.

Tuskin missään muualla on suvaitsemattomuus suuremmassa määrin heikkouden merkki kuin uskonnon alalla. Uskonnollista suvaitsemattomuutta on harjoitettu Kainin ja Aabelin päivistä meidän aikaamme saakka. Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset, uskonnolliset johtajat, ovat toinen esimerkki. Siksihän he sanoivat keskenään: ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään.” Peläten vallan, vaikutusvallan ja aineellisen voiton menetystä he juonittelivat yhdessä ja aikaansaivat kaikkein katalimman suvaitsemattomuusteon, Kristuksen Jeesuksen surmaamisen. – Joh. 12:10, 11, 19.

Konstantinus, jota eräät sanovat ensimmäiseksi kristityksi hallitsijaksi harjoitti suvaitsemattomuutta kristillisyyden nimessä. Vaikka ainoastaan kuudesosa kristikunnan piispoista tuli hänen järjestämäänsä Nikean kirkolliskokoukseen ja vaikka he eivät voineet kuukausia riideltyään päästä yksimielisyyteen siitä, oliko Areios vai Athanasius oikeassa, niin Konstantinus – niin kastamaton pakana kuin hän olikin – ratkaisi asian kolminaisuuden hyväksi ja julisti laittomiksi kaikki uskonnolliset mielipiteet, mitkä eivät olleet tämän opinkappaleen mukaisia.

Me havaitsemme saman uskonnollisen suvaitsemattomuuden vallitsevan nykyäänkin. Idässä nousevat eräät kansat aseisiin, jos joku rohkenee syödä sianlihaa; toiset siksi, että joku uskaltaa syödä häränlihaa. Monien kristikunnan maiden lakikirjoissa on ollut lakeja, mitkä ovat kieltäneet palvontaoikeuden kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka harjoittavat valtionuskontoa, minä useimmiten on roomalaiskatolilaisuus. Mistä tällainen suvaitsemattomuus, kun valtionuskonto väittää käsittävänsä 90–99 prosenttia väestöstä? Eikö se ole pelkoa sen suhteen, mitä saattaisi seurata, jos toisten sallittaisiin palvoa julkisesti? Eikö se ole heikkouden merkki?

Sattuva esimerkki tällaisesta suvaitsemattomuudesta nähtiin äskettäin Perussa. Tilava urheilustadion oli vuokrattu Jehovan todistajain koko maata koskevaa konventtia varten 8.–11. päiväksi tammikuuta. Mutta ensimmäisenä aamuna tuli joukko poliiseja stadionille mukanaan hallituksen leimalla varustettu paperi, mikä kielsi tämän konventin vieton. Miksi? Koska stadionia ei pidetty ”suljettuna paikkana” eikä ”temppelinä”, missä mikään muu kuin roomalaiskatolinen järjestö saisi pitää kokouksia. Heidän konventtinsa pidettiin siitä syystä heidän kahdessa Valtakunnansalissaan. Mutta tällaisesta vastustuksesta huolimatta oli sunnuntai-iltapäivällä 1 350 henkeä kuulemassa yleistä esitelmää aiheesta ”Jumalan valtakunta hallitsee – onko maailman loppu lähellä?”

Suvaitsemattomuuden ei tarvitse kuitenkaan ilmetä väkivaltaisuutena ollakseen sitä. Me emme ehkä ajattele turvautua ruumiilliseen väkivaltaan, niin kuin eräät uskonnolliset kiihkoilijat toisinaan tekevät, mutta jos me emme ole huolellisia, niin me voimme kiihtyä siinä määrin, että kadotamme malttimme, huudamme tai lausumme ilkeitä ja pahoja sanoja, mitkä kaikki ovat samalla tavalla suvaitsemattomuuden ilmaisuja. Nämäkin ovat heikkouden merkkejä: me yritämme tietoisesti tai tiedottomasti korvata tosiasioiden, johdonmukaisuuden tai raamatullisen arvovallan puutetta mahdikkaalla tavalla.

Jumalan Sana sanoo kristityille, miten heidän tulee käydä hengellistä sotaansa ja mitä aseita on käytettävä: ”Meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” Tämän tuloksen aikaansaamisessa käytetty pääase on ”Hengen miekka, joka on Jumalan sana”, mikä on ”terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”, teräksestä tehty. Eikä tätä miekkaa heiluteta vihassa, ei säälimättömästi, vaan ”sävyisyydellä ja pelolla”. Totuus on voimakas, läpitunkematon. Kaikki ne, joilla se on todellisuudessa, voivat saarnata sitä tällä tavalla tietäen, että he ovat Jumalan puolella. Hän pitää huolen siitä, että totuus vie voiton. – 2. Kor. 10:4, 5; Ef. 6:17; Hepr. 4:12; 1. Piet. 3:15.