Lukijain kysymyksiä
● Onko meidän pidettävä sellaisten seerumien kuin kurkkumätämyrkyn vastamyrkyn ja sellaisten veren aineosien kuin gammaglobuliinin ruiskuttamista vereen sairauden vastustusvoiman aikaansaamiseksi vasta-aineen avulla samana kuin veren juomista tai veren tai veriplasman ottamista verensiirron avulla? – N. P., Yhdysvallat.
Ei, näiden kahden seikan paneminen samaan luokkaan ei näytä tarpeelliselta, vaikka olemmekin tehneet siten aikaisemmin. Kun veren kielto mainitaan Raamatussa, niin se tapahtuu joka kerran sen ottamisena ravinnoksi, ja siksi meiltä on kielletty se ravintona. Kun ihmiskunnan sallittiin ensi kerran syödä eläinten lihaa lausuttaessa uudelleen suvunjatkamistoimeksiantoa vedenpaisumuksessa varjeltuneille, niin veri kiellettiin nimenomaisesti. (1. Moos. 9:3, 4) Veri kiellettiin ravintona Mooseksen laissa, ja siksi me tapaamme sen toistamiseen yhdistettynä rasvan kanssa siihen, mitä ei pitänyt syödä. (3. Moos. 3:17; 7:22–27) Niin oli myös apostolien päivinä: epäjumalille uhratun lihan syömisen yhteydessä kiellettiin kuristettujen eläinten ja veren syöminen. – Apt. 15:20, 29.
Vasta-aineiden ruiskuttaminen vereen veriheran avulla tai veren aineosien käyttö tuollaisten vasta-aineitten aikaansaamiseksi ei ole samaa kuin veren ottaminen suun tai siirron kautta ravinnoksi rakentamaan ruumiin elinvoimia. Vaikka Jumala ei tarkoittanutkaan, että ihminen saastuttaisi vertaan rokotteilla, seerumeilla tai veren aineosilla niin ei sen tekeminen näytä sisältyvän Jumalan ilmaisemaan tahtoon, mikä kieltää veren ravintona. On siis yksityisen itsensä ratkaistava, hyväksyykö hän tämänkaltaisen lääkinnän vai ei.
● Eräissä maissa on tapana ilmaista kuolleen suremista kantamalla mustia vaatteita useita kuukausia tai vuosiakin, riippuen surevasta henkilöstä. Onko se sopivaa totuudessa olevalle? – O. R., Kuuba.
Jeesuksen päivinä oli paastoaminen murheen merkki. Eräät henkilöt huomasivat, että Jeesuksen opetuslapset eivät paastonneet, ja kysyivät Jeesukselta, miksi he eivät sitä tehneet. Jeesus sanoi heille: ”Eiväthän häävieraat voi surra, niin kauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.” (Matt. 9:15) Kun Jeesus oli opetuslastensa luona, niin heillä ei siis ollut syytä paastota murehtien. Kun Jeesus otettiin pois heiltä, niin heillä oli jotain syytä suruun ja paastoon, mutta Kristuksen kuolleista nousemisen jälkeen ja varsinkaan hänen noustuaan valtaistuimelle Valtakunnan voimassa ei hänen palvelijoillaan ole lainkaan mitään syytä ryhtyä murehtimaan kuolleita. Kristuksen ylösnousemusesimerkki antaa meille toivon kuolleittemme ylösnousemuksesta, joten me emme sure niin kuin ne, jotka ovat ilman toivoa maailmassa: ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.” – 1. Tess. 4:13, 14.
Näyttäisi sen tähden siltä, että kristitty, joka on edistynyt käsittämään kypsästi nämä asiat, ei tunne velvoitusta surra kantamalla erikoislaatuisia vaatteita ulkonaisena merkkinä. Silloinkin kun jotkut paastosivat, ei heidän pitänyt tehdä sitä osoittaen ulkonaisesti murhetta. Jeesus sanoi: ”Kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.” (Matt. 6:16–18) Kristittyjen ei tule näytellä huomattavasti surua eikä surra julkisesti niin kuin ne tekevät, joilla ei ole toivoa. Mutta kun nämä seikat ja Raamatun tosiasiat on saatettu jonkun huomioon, niin hänen oman omantuntonsa täytyy opastaa hänen menettelytapansa murehtimisessa ja mustien vaatteitten käyttämisessä sen osoittamiseksi julkisesti.