Onko katolinen aktio kristillinen?
ROOMALAISKATOLISET papit yrittävät monissa maan kansoissa saada aikaan sen vaikutelman, että he ovat hyviä tovereita ja suvaitsevaisia muiden ihmisten ajatuksia ja uskontoja kohtaan. Näin on erityisesti Yhdysvalloissa. Mutta tämän heidän näennäisen hurskautensa on todettu kerran toisensa jälkeen olevan pelkkä veruke, koska papit eivät osoita minkäänlaista suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan niissä maissa, joissa katolilaiset ovat enemmistönä. He ovat avoimesti ja toisinaan väkivaltaisestikin vastustavia. Vain sellaisissa maissa, joissa roomalaiskatolilaiset ovat vähemmistönä, puetaan tämä lammasmainen suvaitsevaisuuden verho ylle.
Saadaksemme esimerkin roomalaiskatolilaisten rauhalliseen uskonnolliseen kokoukseen kohdistamasta vastustuksesta menemme Sucreen, Boliviaan. Jehovan todistajat valmistautuivat siellä viettämään kolmipäiväistä kokousta. Kun he etsivät sopivaa kokouspaikkaa, niin eräs salin omistaja sanoi heille, että katoliset papit olivat varoittaneet ja neuvoneet kaikkia katolisia salien omistajia olemaan vuokraamatta salejaan Jehovan todistajille. Lisäksi painattivat katolilaiset jakeluilmoituksen, minkä nimenä oli ”Älkää halutko heitä”. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että eivät ainoastaan Jehovan todistajat olleet niitä, joita ei haluttu, vaan myöskin kaikki protestantit. Papit menivät niin pitkälle, että he neuvoivat koululapsia ja opiskelijoita olemaan päästämättä keitään Jehovan todistajia koteihinsa sekä koettamaan päästä heistä mahdollisimman pian ja menemään sitten huoneeseen rukoilemaan.
Hotel Sucresta vuokrattiin kokoushuone aivan kirkkoa vastapäätä. Kohta kun papit havaitsivat, että sali oli vuokrattu, niin he kävivät omistajan luona ja yrittivät saada hänet rikkomaan sopimuksensa. Mutta omistaja kieltäytyi antamasta pelotella itseään. Sitten ympäröi poikajoukko Pyhän sydämen koulusta hotellin, missä kokousta pidettiin, ja alkoi heitellä kiviä. He tulivat erittäin meluisiksi ja äänekkäiksi ja koettivat tunkeutua rakennukseen. Mutta poliisi saapui aikanaan hajottamaan heidät. Nuo Pyhän sydämen mellakoitsijat repivät esitelmämainoksen.
Kokous alkoi, ja sen ohjelma suoritettiin katolilaisten häiritsemisestä huolimatta. Kokouksen viimeinen päivä osoittautui jännittäväksi, koska joukko jesuiittapappeja tuli sinä päivänä ilmaisemaan mieliharmiaan. He raivasivat tiensä kokoushuoneeseen, mutta ennen kuin he astuivat sisälle, niin heille sanottiin: ”Me tahdomme järjestystä siellä sisällä, jos menette sinne.” Sillä välin pauhasi kadun toisella puolella, kirkon katolla katolisen radioaseman voimakas kovaääninen kehottaen kaikkia katolilaisia tulemaan puolustamaan kirkkoa ja neitsyttä näitä protestantteja, kerettiläisiä jne. vastaan. Koska sali oli syvällä hotellin keskustassa, ei kovaäänisen melu häirinnyt kokousta.
Kaikki meni hyvin, kunnes eräs pappi nousi yleisen esitelmän loppupuolella ja vaati huomiota. Hänelle sanottiin heti, että hänen kysymyksensä otetaan huomioon esitelmän päätyttyä. Oli ilmeistä, että papit eivät olleet kiinnostuneita mistään vastauksista. He olivat siellä hajottaakseen rauhaisan kokouksen. Kutsuttiin enemmän poliiseja näyttämölle. Itse poliisipäällikkö tuli paikalle. Kun hän näki katolisen roskaväen hyörivän ympäri ulkopuolella uhkaavana ja kuuli kovaäänisen melun, niin hän kutsui erään papin luokseen ja alkoi nuhdella häntä tuollaisesta häpeällisestä, epäkristillisestä menettelystä. Sitten hän käski pappia ja hänen joukkoaan poistumaan. Sisällä olevia pappeja pyydettiin lähtemään rakennuksesta ja viemään joukkionsa mukanaan. Poliisiupseerit ilmaisivat inhoa sen sopimattoman tavan johdosta, millä nuo uskonnolliset johtajat käyttäytyivät. Eräs upseeri sanoi, että Sucren kansalaiset eivät hyväksy sitä, mitä he olivat nähneet.
Eikä sitä hyväksy Jumalakaan eikä yksikään rauhaa rakastava ihminen. Hyvät ja pahat tunnetaan hedelmistään. – Matt. 7:15–20.