Kuningas on hallitseva vanhurskaudessa
KUN Jeesus ratsasti nöyrästi Jerusalemiin aasin selässä, niin ihmisjoukko levitti vaatteitaan ja puunoksia tielle. Se tervehti häntä Kuninkaanaan ja Vapauttajanaan huutaen: ”Pelasta, me rukoilemme, Daavidin Poika! Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä! Pelasta hänet, me rukoilemme, ylhäällä korkeuksissa!” (Matt. 21:9, Um) Nämä ihmiset panivat toivonsa häneen rauhan valtakunnan saamisessa.
Suuret ihmisjoukot ovat kuulleet tästä Kuninkaasta sen päivän jälkeen kuluneina vuosisatoina. Nämä ihmiset ovat tunnustaneet uskovansa häneen ja väittäneet olevansa hänen seuraajiaan. Ovatpa monet panneet lastensa nimeksi hänen opetuslapsiensa nimiä. Niin tulivat esim. nimet Johannes, Jaakko, Pietari, Matias, Tuomas ja Paavali yleisiksi heidän keskuudessaan. Se osa maailmaa, missä nämä olivat vallalla, tuli tunnetuksi kristikuntana.
Vaikka nuo ihmiset ovat sanoneet olevansa uskollisia Rauhan Ruhtinaalle, niin he eivät ole eläneet rauhassa. He ovat jättäneet ottamatta huomioon hänen käskynsä rakastaa toisiaan. He ovat sen sijasta vihanneet, kiduttaneet ja tappaneet. Ihmiskunnan kiivaimmat ja tuhoisimmat sodat on käyty heidän keskuudessaan. Nämä ihmiset kuvittelevat kumminkin olevansa Kristuksen seuraajia. He luulevat olevansa kristittyjä. Uskovatpa jotkut, että kristikunnan on perustettava Kristuksen valtakuntakin maan päälle.
On vaikea ymmärtää, miten kukaan voi kuvitella, että ihmiset saattaisivat perustaa Kristuksen valtakunnan, varsinkaan sellaiset ihmiset, jotka eivät osoita minkäänlaista kunnioitusta Jumalan lakeja eikä niitä periaatteita kohtaan, joita Kristus opetti.
Se, että kristikunnan ihmiset puhuvat Kristuksesta kirkoissaan ja antavat lapsilleen hänen opetuslastensa nimiä, ei merkitse sitä, että he seuraavat häntä todellisuudessa. Se ei merkitse sitä, että he perustavat Kristuksen valtakunnan tai että heistä tulee edes sen alamaisiakaan. Ne, jotka ovat todellisia Kristuksen seuraajia, ajattelevat niin kuin hänkin, elävät samojen vanhurskasten periaatteitten mukaan kuin hän ja saarnaavat samoja raamatullisia totuuksia kuin hän. He eivät tunnusta rakkautta Kuninkaaseen, Jeesukseen Kristukseen, ja samalla etsi maailman ystävyyttä, minkä maailman Raamattu osoittaa hänen vihollisekseen.
Olosuhteitten paheneminen kansoissa panee jotkut ihmiset ajattelemaan, että Kristuksen hallitus on vuosisatojen päässä. Eräs sotilasasiain tutkija ilmaisi tällaisen ajatuksen äskettäin sanoessaan: ”Tuhatvuotiskausi on vielä vuosisatojen päässä. Ei ole mitään pysyvää ratkaisua kaikille ongelmille; jokin niistä voidaan kenties ratkaista toisen tullessa kuitenkin sen sijaan. Täydellistä ja ehdotonta turvallisuutta ei ole – eikä tule koskaan olemaankaan elämän ja kuoleman maailmassa.”
Kansojen toiminnat eivät ole oikea peruste tällaiselle johtopäätökselle. Kristuksen hallitus ei odota, että ne alkaisivat toimia kuin sivistyneet ihmiset eikä kuin järjettömät eläimet, jotka ovat valmiit tarttumaan toistensa kurkkuun. Se ei odota, että kristikunnan ihmiset eläisivät kristillisten periaatteitten mukaan. Jos se odottaisi, niin hänen tuhatvuotishallitustaan ei tarvitsisi odottaa ainoastaan vuosisatoja, vaan ikuisesti.
Jumala on antanut Kristukselle valtuuden ja vallan alkaa käyttää täydellistä valtaa tähän maahan katsoen hänen määräaikanaan. Kansojen teoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, milloin hänen hallituksensa alkaa. Hänen ei tarvitse odottaa, kunnes pakanamaailma ja kristikunta tulevat kristityiksi. Kristus on jo todellisesti asetettu Valtakuntansa valtaan ja hallitsee vihollistensa keskellä, niin kuin Psalmissa 110 on ennustettu.
Tämä taivaallinen Kuningas puhdistaa maan Jumalan määräämänä aikana. Pakanamaailma ja kristikunta pyyhkäistään pois. ”Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.” (Ps. 2:8, 9) Tämä on ainoa keino pysähdyttää heidät mielettömässä tuhotyössään. Heidän ja Kristuksen alaisen valtakunnan välillä ei voi olla rinnakkaiseloa.
Suuri joukko ihmisiä huomaa kristikunnan ulkokultaisuuden ja laittomuuden ja kääntää sille selkänsä. He kieltäytyvät osallistumasta enää sen vihaan ja sotiin. Heittämällä pois sota-aseet elääkseen rauhassa he ovat tehneet, mitä Raamattu ennusti: ”Mutta viimeisinä päivinä on tapahtuva, että . . . monet kansat menevät ja sanovat: ’Tulkaa ja menkäämme Jehovan vuorelle ja Jaakobin Jumalan huoneeseen; ja hän opettaa meille tiensä, ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.’ . . . hän tuomitsee monien kansojen kesken ja ratkaisee kaukana olevien voimakkaitten kansojen asian, ja he takovat miekkansa aurankärjiksi ja keihäänsä puutarhaveitsiksi.” – Miika 4:1–3, As.
Nämä rauhaa rakastavat ihmiset tekevät maailmalle tunnetuksi, että heidän Kuninkaansa on Kristus ja että he panevat luottamuksensa hänen hallitukseensa turvallisuuden, oikeuden ja rauhan saamiseksi. He muodostavat kansana uuden maailman yhteiskunnan, mikä saa kokea lupausten täyttymyksen Kristuksen tuhatvuotishallituksen yhteydessä.
Se seikka, että nämä ihmiset ovat oppineet rauhan tiet sodan pirstomassa maailmassa ja ovat yhdistyneet rakkaudessa rotu- ja kansallisuuseroavaisuuksista huolimatta, todistaa, että yhteiskunta voi olla olemassa rauhassa ja turvallisuudessa. Eräs australialainen sanomalehti havaitsi tämän sanoen: ”Jehovan todistajat ovat ainoa menestyvä rauhanliike maailmassa. . . . He ovat todistaneet olevan mahdollista elää yhdessä rauhassa.” He kykenevät elämään rauhassa, koska he seuraavat Kristusta niin kuin opetuslapset tekivät eikä niin kuin kristikunta tekee.
Kun Kristus on puhdistanut maan nykyisestä asiainjärjestelmästä, niin näissä rauhaa rakastavissa ihmisissä täyttyvät Jeesuksen sanat: ”Siunattuja ovat nöyrät, sillä he perivät maan.” (Matt. 5:5, KJ) Heidän turvallisuutensa ja rauhansa ei ole laittomien ihmisten uhkaama, sillä ”jumalattomia ei ole”. Tämän vahvistaa se tosiasia, että Kristus hallitsee maata vanhurskaudessa. Hän on silloin täyttänyt niiden ihmisten toivon, jotka tervehtivät häntä Kuninkaana sinä päivänä, jona hän ratsasti Jerusalemiin aasin selässä.