Varjeltuminen ’kiittämättömässä’ maailmassa

”Mutta tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmilleen, kiittämättömiä.” – 2. Tim. 3:1, 2, Um.

1. Kuka ennusti ja minkä arvostuksen puutteen meidän aikanamme?

JEHOVA Jumala näki ennalta sen kiittämättömyyden myrkyllisen vitsauksen, mikä oli lakaiseva yli maan näinä arveluttavina viimeisinä päivinä ennen Harmagedonia. Hän henkeytti apostoli Paavalin varoittamaan siitä 1 900 vuotta sitten, jotta arvostavat ihmiset voisivat varjeltua kiittämättömän maailman lopussa. ”Mutta tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itseään rakastavia, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, vailla itsehillintää, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta, pettureita, uppiniskaisia, omanarvontunnon pöyhistämiä, nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia, jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia; ja näistä käänny pois.” (2. Tim. 3:1–5, Um) Kiittämättömyys on arvostuksen vastakohta. Ennustus osoittaa ihmiset sellaisiksi, kuin me havaitsemme heidät nykyään: Jumalaa, puhdasta palvontaa, tosi rakkautta ja tottelevaisuutta vanhempia kohtaan arvostamattomiksi ja sen sijaan omaa arvoansa, huvituksia ja rahaa liiaksi arvostavia. Miten täsmällisesti Raamatun etukäteen kirjoitettu historia ennustikaan nykyiset tosiasiat! Rehellisten ihmisten täytyy nyt kääntyä pois kiittämättömästä maailmasta varjeltuakseen sen lähestyvässä lopussa.

2. a) Mitä arvostaminen merkitsee? b) Mitä sen ilmaiseminen vaatii?

² Jotta voisit kääntyä pois kiittämättömien maailmasta, niin täytyy kehittää arvostusta kaikkea hyvää, suoraa ja Jumalaa miellyttävää kohtaan. Tosi arvostus on paljon enemmän kuin pelkkä kiitollisuus. Sana ”arvostaa” on sukua sanalle ”arvioida”, mikä merkitsee arvon määräämistä jollekin. Varhainen merkitys oli ”ratkaista arvo, ominaisuus tai määrä; arvioida; hinnoittaa”. (Websterin New International Dictionary, 2. pain.) Arvostaminen merkitsee jonkin arvon täyttä tunnustamista, tyydytyksen ja hyväksymyksen lämmön tuntemista sen suhteen. Arvostaminen sisältää jostain tietoisena olemista aistien havaitsemuksen avulla. Arvostukseen kuuluu usein havaitsemuksen herkkyys. Lausuma ”musiikin arvostaminen” tai ”kaunotaiteitten arvostaminen” saa nyt täyteläisemmän merkityksen. Me ajattelemme myöskin, että kun pankki lähettää ”arvioijan” oikean arvon asettamiseksi jollekin kiinteistölle, niin arvioija kutsutaan ratkaisemaan, miten paljon rahallista arvoa pitäisi omaisuudelle merkitä. Puhutaan myös kiinteistön ”arvon” kohoamisesta ja laskemisesta. Tästä ilmenee, että jos meidän pitäisi osoittaa arvostusta Jumalaan ja tosi palvontaan liittyviä korkeimpia asioita kohtaan, niin meidän täytyy tulla taitaviksi arvojen ratkaisemisessa. Meillä täytyy olla tietoa, ymmärrystä ja kokemusta, mutta kaikkein eniten oikeaa Raamatun opastusta sen suhteen, millä on todellista arvoa. Kiittämätön maailma on kuolemassa tosi arvostuksen puutteeseen, sen kyky havaita kaikkea jumalista ja hyvää on melkein kuollut, niin kuin se itsekin pian tosiaan on.

3. Mitkä kysymykset Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista tekee ajankohtaisiksi?

³ Kristus Jeesus ennusti meidän aikamme Matteuksen 25. luvussa, missä hän osoitti maailman lopussa elävän kahteen luokkaan kuuluvia ihmisiä. Hänen oikealla puolellaan seisoivat arvostavat ”lampaat”, jotka rakastavat Jumalaa ja hallitsevaa Kuningasta Kristusta ja arvostavat Kuninkaan veljien jäännöstä, joka saarnaa kaikkialla Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Kuninkaan vasemmalla puolella seisovat tuomitut, arvostamattomat ”vuohet”, jotka väittävät rakastavansa Jumalaa ja Kristusta, mutta joilta puuttuu perusteellisesti kaikki hyväksynnän ja tyydytyksen lämpö Valtakunnan todistamistyössä, mitä Jeesuksen maalliset veljet suorittavat. Vuohet eivät tajua, että Kuningas on läsnä Valtakunnan voimassa ja että kaikki kansat tulevat hänen valtaistuimensa eteen tuomiolle. Mikä on sinun paikkasi tässä arvostuksen ja kiittämättömyyden välisessä taistelussa? Minkä arvon sinä annat Jumalan Sanalle? Saarnatulle Valtakunnan sanomalle? Ajallesi? Elämällesi? Se pelastaa ehkä sinun henkesi, jos sinä tutkit tätä taistelua koskevaa Raamatun historiaa ja päätät olla sen vähemmistön joukossa, joka on osoittanut arvostusta, mikä on varmistanut sen pelastumisen.

4. Miten arvostus oli elämän tai kuoleman kysymys Jeesuksen aikana?

⁴ Hyvin etuoikeutetulla sukupolvella oli Jeesuksen päivänä etu nähdä Jumalan oman Pojan tekevän suuria ihmeitä sen väitteensä todistamiseksi, että hän oli kauan odotettu Messias. Tylsynyt havaintokyky vääristi heidän mahdollisuutensa arvioida hänen valtuutensa todisteita, vaikka hän täytti kaikki ennustukset, mitkä varmistivat hänen oikeaperäisyytensä. Koska tuo tuomittu sukupolvi ei arvostanut etujaan, niin se arvioi vähäiseksi hänen valtakuntansa julistuksen eikä katsonut sen ansaitsevan kokosydämistä uskollisuutta ja kannatusta. Jeesus itki heidän oivalluksensa puutetta. Tuo kiittämätön sukupolvi sai korjata, mitä se oli kylvänyt kiittämättömyyden siemenin, lyhyemmän ajan kuluttua, kuin mitä heidän esi-isiltään meni nelikymmenvuotisen autiomaavaelluksen suorittamiseen. Rooman sotajoukot ryntäsivät Jerusalemin ja Juudean läpi v. 70 jKr. pannen maan kylpemään veressä, niin kuin Jeesus oli ennustanut. Kiittämättömyys Jumalan valtakunnan Kuninkaan läsnäoloa ja hänen palvelemisensa etuja kohtaan johti kuolemaan. Tuo sukupolvi kastettiin tulisella tuholla Johannes Kastajan varoituksen mukaan, hänen, jonka osoittama arvostus Kristusta kohtaan saattoi hänet tuntemaan olevansa arvoton päästämään hänen sannikkaitaankaan. Mutta ymmärtäväiset miehet ja naiset, jotka arvostivat oikein Kristuksen tehtävää, saivat voiman ja elämän tuovan Jumalan pyhän hengen vuodatuksen. (Matt. 3:7–12) Arvostaminen merkitsi varjeltumista silloisen asiainjärjestelmän lopussa.

5. Mikä samanlainen tilanne vallitsi Nooan päivinä?

⁵ Kiittämättömyyssairaus on tietysti peräisin vanhemmalta ajalta kuin Jeesuksen päiviltä. Paavali varoitti Heprealaiskirjeen 12:16:nnessa varhaiskristittyjä, että heidän tuli olla varuillaan, jottei heidän keskuudessaan olisi ketään, joka ”ei arvostaisi pyhiä asioita, niin kuin Eesau, joka antoi korvaukseksi yhdestä ateriasta oikeutensa esikoisena”. Mutta jo ennen kiittämättömän Eesaun ja arvostusta osoittavan Jaakobin päiviä hiipi koko maailmaan kiittämättömyyden vitsaus. Se maailma oli Nooan ajan maailma. Nooa ja hänen perheensä, jotka olivat Jehovan todistajia, arvostivat Jumalan käskyjen tottelemisen tarpeellisuutta. He saarnasivat ja rakensivat turva-arkin arvostamattoman sukupolven silmien edessä. Elämän huolet ja rakkaus lihallisiin huvituksiin sulkivat ennen vedenpaisumusta eläneen maailman ihmisten mielen aikain vakavuuden oivallukselta. Kuohuvat tulvavedet, jotka lopulta upottivat alleen korkeimmatkin vuorenhuiput, panivat luultavasti suuret joukot äkkiä arvioimaan uudelleen Nooan varoituksen arvon, mutta kun heidän jalkansa olivat jo kastuneet, niin se oli liian myöhäistä. Nuo kiittämättömät eivät eläneet voidakseen oikaista erehdystään. Vedenpaisumusta edeltäneitä raunioita kaivavat arkeologit löytävät todisteita siitä, että Jumala oli pyyhkäissyt pois uskonnollisen maailman. Jehovan todistajat ymmärtävät miksi: väärän uskonnon tähden. Väärä uskonto voi ilmeisesti lamaannuttaa ja hävittää kyvyn havaita, mikä on oikeaa palvontaa Jumalan silmissä. – 1. Mooseksen kirja, luvut 6–8; Matt. 15:3.

6. Kuka oli ensimmäinen kiittämätön? Mihin hänen kiittämättömyytensä on johtanut?

⁶ Kiittämättömyyden historia on kuitenkin vedenpaisumusaikaa vanhempi. Se juontaa alkunsa jo Eedenin puutarhasta, missä ihmiskunta vajosi syntiin ja kuolemaan siksi, että Aadamilta ja Eevalta puuttui arvostusta Jehova Jumalan puhdasta palvontaa ja tottelevaisuuden tarvetta kohtaan. Ensimmäinen kiittämätön ei ollut kukaan muu kuin Saatana Perkele, joka sai ensimmäisen ihmisparin väärin arvioimaan Jumalan Sanan ja käskyjen arvon. Jeesus paljasti Saatanan arvioinnin kohtalokkaan virheen. Se oli siinä, että hän ei pitänyt totuutta korkeassa arvossa. ”Hän oli miehentappaja, kun hän aloitti”, sanoi Jeesus, ”eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu oman luonteenlaatunsa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Joh. 8:44, Um) Jehova ei ollut luonut Saatanaa sellaiseksi, sillä jos hän olisi tehnyt sen, niin hän olisi todellisuudessa valheen ja valehtelijan Isä, mutta Jumalallehan valehteleminen on mahdotonta. Vika oli siinä, että Saatanalta puuttui totuuden ja vanhurskauden arvostusta. Hän oli suuresti suosittu Jumalan henkipoikien joukossa. Hän olisi voinut kulkea Jumalan ainoasyntyisen Pojan, Sanan, viisasta tietä, mutta tuo itsestään kiittämättömän tehnyt luomus ei tuntenut lainkaan mielihyvän eikä hyväksynnän lämpöä Jehovan rakkaudellisessa neuvonnassa. Eikä Saatana arvioinut suureksi Jumalan tottelevaisten enkeli-henkipoikien seuraakaan. Kiittämättömyyden tie johti petokseen taivaassa ja maan päällä, ja me olemme nyt lähestymässä Jehovan kaikkeudenyksinvaltiutta koskevan pitkän kiistan huippukohtaa, kiistan, mikä ratkaistaan pian Jehovan kunniaksi ja kaikkien arvostavien siunaukseksi. Mutta arvostuksen puute oli sillä välin johtava Saatanan kaikkien aikojen ennätykseen kiittämättömyydessä, mikä huipentui hänen Golgatalla aiheuttamaansa Jeesuksen murhaamiseen. Arvostaen Jeesuksen nuhteettomuutta Jehova herätti hänet kuolleista ja korotti oikealle puolelleen, missä hän on nyt lopulta tullut loistoisan Valtakuntansa valtaistuimelle tänä tuomiopäivänä. On tyynnyttävää katsoa Saatanan kuolemantuomion toimeenpanomääräystä ja nähdä hänen arvostuksensa puutteen aiheuttaneen sen. Jeesus toimii Harmagedonissa arvostaen Jehovan yksinvaltiutta ja tuhoaa nopeasti kiittämättömien kapinallisen ruhtinaan.

7. Mitä esimerkkejä noudattaen voimme toivoa varjeltuvamme maailman lopussa?

⁷ Raamatun historia ei ole kauttaaltaan kiittämättömyyden kertomista. Siitä loistaa myöskin arvostusta osoittaneitten vanhurskautta rakastaneitten henkilöitten esimerkkejä. Vaikka yli kaksimiljardia sielua käsittävä maailma on nyt menossa kuolemaan arvostuksen puutteessa, niin sinä voit varjeltua sen lopussa noudattamalla monien asiantuntijoitten elämällään Jumalan suosionosoitusten arvostamisen taidossa antamaa esimerkkiä. Aabel oli yksi näistä. Hän arvioi oikein Jehova Jumalan suosion ja oivalsi, että hänen tosi Jumalalle omistamansa palvonnan täytyy mukautua Jumalan ohjeisiin eikä ihmisten laatimiin muotomenoihin, jollainen Kainin maan hedelmästä valmistettu uhri oli. (1. Moos. 4:2–7) Aabel muistetaan ylösnousemuksessa, koska hän arvosti Jumalan palvelemisen arvoa oikealla tavalla. Toinen asiantunteva arvioija oli Nooa, joka on jo mainittu siksi, että hän arvosti Jumalan opetuksia. Aabraham ja Saara arvioivat oikein etunsa lähteä Uurissa olevasta kodistaan palvelemaan Jehovaa vieraissa maissa esikuvallisella lähetystyöntekotavalla. Aabraham piti aina voimassa Jehovan määräämää elämistapaa ja saavutti Jumalan suosion ”uskollisten isänä”. Vaimo Raahab arvioi Jerikossa viisaasti vastalöytämänsä suhteen Jehovan teokraattiseen järjestöön arvokkaammaksi kaikkia tuomittuun kaupunkiin liittäviä yhdyssiteitä. Hän arvosti asiantuntevasti sen tarpeellisuutta, että on asennoiduttava Jehovan voitollisten sotajoukkojen puolelle ja osoitettava toiminnassa kuuliaisuutta. Hänen arvostuksensa ja herkkä havaitsemuksensa auttoi häntä ja hänen huonekuntaansa varjeltumaan Jerikon kukistuessa. – Joos. 6:22–25.

8. a) Mainitse toisia miehiä ja naisia, jotka osoittivat suurta arvostusta. b) Miten Mooses arvioi etunsa?

⁸ Tuomarien kirja Raamatussa on suurenmoinen kertomus sellaisten miesten ja naisten joukosta, jotka arvostivat suuresti Jehovan kutsua toimimaan hänen valitun kansansa puolustukseksi, kansan, joka oli usein joutunut ankariin ahdistuksiin, koska se ei ollut arvostanut suurta näkymätöntä Kuningastaan. Sellaiset Jehovan todistajat kuin Samuel, Gideon, Jeehu, Baarak, Debora ja muut pitivät suurena etuna taistella Jehovan nimen, tosi palvonnan ja kansan puolesta. He olivat niin varmoja tämän edun arvostamisen oikeudesta, että panivat henkensä alttiiksi osoittaakseen sitä. Eivätkä Jehovan profeetat arvostaneet vähemmän Jumalaa kohtaan omaamiaan etuja. Kuninkaat ja valtakunnat raivosivat usein sellaisia miehiä kuin Moosesta, Samuelia, Danielia, Jeremiaa, Hesekieliä, Miikaa ja monia muita vastaan. Näille arvostaville miehille oli etu olla Jehovan puhemiehiä vertaansa vailla oleva aarre. He antoivat suurimman arvon kutsulle julistaa Jehovan ennustuksia, totuuksia ja tuomioita joko ystävälle tai viholliselle. Nämä Jumalaa pelkäävät profeetat olivat asiantuntijoita etujen arvioinnissa. Tyypillinen esimerkki on Mooses, josta Paavali kirjoittaa Heprealaiskirjeen 11:24–26 (Um): ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses aikuisena tulemasta sanotuksi faraon tyttären pojaksi haluten tulla pahoin kohdelluksi Jumalan kansan kanssa mieluummin kuin saada tilapäistä nautintoa synnistä, koska hän arvioi [so. arvosteli, arvosti] Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän katsoi kiinteästi kohti palkan maksua.” Mooses teki mielessään ja sydämessään ratkaisun, arvioinnin, mikä antoi suurimman arvon Jehovan lupaamille siunauksille, ja tämä toivo korvasi helposti kaiken, mitä egyptiläinen maailma saattoi tarjota materialistisilla houkutuksillaan. Hänen arviointinsa toi hänen elinaikanaan monia siunauksia ja etuja hänelle Jehovan ja Israelin välisenä välittäjänä, ja hän esikuvasi itsensä Kristuksen Jeesuksen osaa. Mooses luetaan lisäksi Heprealaiskirjeen 11. luvussa niiden uskollisten, arvostavien Jehovan todistajien joukkoon, jotka tulevat takaisin Harmagedonin jälkeisessä ylösnousemuksessa. Jos Mooses olisi arvioinut etunsa epäviisaasti, niin hän olisi voinut elää tilapäisesti nautinnossa ja kuolla sitten ilman toivoa.

9. Kuka on Jehovan hyvyyden suurin arvostaja? Aseta hänen saavuttamansa tulokset Saatanalle koituneitten seurausten vastakohdaksi.

⁹ Kristus Jeesus erottuu kaikista uskollisista miehistä ja naisista, jotka saivat Jumalan suosion ja pitivät voimassa hänen yksinvaltiuttaan, suurimpana Jehovan lahjojen ja etujen arvostajana. Hän on arvostuksen täydellinen esimerkki. Hänen Jehovalle kiitollisuutta iankaikkisesta elämästä ja kaikista sen siunauksista osoittanut elämänsä on Saatanan kiittämättömän, onnettoman elämänjuoksun suoranainen vastakohta. Jumalan Poika on arvostanut luomisestaan asti suuresti sitä totuutta, että kaikki, mitä hän on ja mitä hänellä on, on hänen Isänsä Jehovan lahjaa. Jeesus ei harkinnut koskaan Jumalan aseman kiittämätöntä anastamista. Hän arvosti etua kuulua Jumalan yleisperheeseen ja on aina työskennellyt arvostaen Jehovan nimen kunniaansaattamiseksi ollen ”tottelevainen aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti”. (Fil. 2:5–8, Um) Mutta tarkastelkaamme näitä Jumalan kahden enkelipojan vastakkaisia asemia, jotka pojat iloitsivat kerran toveruudesta yhdessä Jehovan taivaallisessa perheessä. Ylpeä kiittämätön Saatana on erotettu Jehovan järjestöstä ja on nyt singottu maan seutuville, missä hän sotii vihaisena Valtakunnan perillisten jäännöstä vastaan ja tietää jäljellä olevan aikansa lyhyeksi. Kristus Jeesus, nöyrä arvostaja, on korotettu korkeampaan asemaan, kuin missä hän oli alussa. Hänelle on suotu kuolemattomuuden lahja. Hän katsoo tulevan Harmagedonin sodan ohitse Jumalalleen ja Isälleen suoritettavan arvostavan palveluksen ikuisuuteen. Kumman sinä ajattelet tehneen viisaan arvion Jehovan hyvyydestä? Mitkä askeleet sinä otat noudattaaksesi Jeesuksen esimerkkiä?

10. Miten Jeesus saarnasi ja kehitti arvostusta?

¹⁰ Paavali vakuuttaa, että meidän pitäisi noudattaa Jeesuksen esimerkkiä, kirjoittaessaan: ”Juoskaamme kestävänä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon tähden, mikä oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien [huomaa hänen arviointinsa] häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Tarkastakaa tosiaan tarkkaan häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, mitä syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jotta ette väsyisi ettekä hellittäisi sieluissanne.” (Hepr. 12:1–3, Um) Me opimme oikein arvioimaan asioita katsoen tarkkaan Jeesuksen osoittamaa arvostusta sitä kohtaan, mikä on arvollista. Me voimme myöskin halveksia kristillistä vaellustamme vastustavien sukulaisten, ystävien tai naapurien pilkkaa. Ilo palvella Jehovaa ikuisesti on se, millä on arvoa meidän elämässämme. Sinä noudatat Jeesuksen esimerkkiä ja jätät iloiten kiinnostuksesi kaikkeen, mikä estäisi sinua saavuttamasta Valtakuntaa. Jeesus antoi meille arvokkaan opetuksen sen suhteen, miten Valtakunnan palveluksen aarretta tulee arvostaa, kun hän esitti seuraavan vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, minkä mies löysi ja kätki, ja hän menee omaamansa ilon tähden ja myy, mitä hänellä on, ja ostaa sen pellon. Jälleen on taivasten valtakunta kuin matkustava kauppias, joka etsii ihania helmiä. Löydettyään suuriarvoisen helmen hän meni pois ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.” (Matt. 13:44–46, Um) Jeesus teki siten. Hänellä oli arvostusta, kyky oivaltaa, mikä todellinen arvo oli Jehovan palvelemisella ja kaikkien muiden etujen myymisellä, jopa maallisesta elämästään luopumisellakin korkea-arvoisen helmen saamiseksi. Saatana koetteli Jeesuksen arvostusta tarjoamalla poliittista ja materialistista voittoa, mutta mikään Saatanan asiainjärjestelmässä oleva ei voinut viehättää Jeesusta eikä saada häntä uudelleen arvioimaan sitä korkeaa arvoa, minkä hän antoi edulle kunniaansaattaa Jehovan nimi. Hänen aarteensa, Valtakunnan palvelus, ei tullut halvemmaksi ajan mukana, vaan se kasvoi arvossa ja kasvaa epäilemättä yhä. Tämä on se esimerkki, mitä Paavali kehottaa meitä noudattamaan.

11. Mikä oli apostolien asenne arvostuskysymyksessä?

¹¹ Jeesuksen täydellisen opetuksen alaisena tuli kaikista apostoleista yhtä lukuunottamatta samanlaisia kuin heidän Opettajansa. (Luuk. 6:40) Tuo yksi poikkeus arvioi väärin aineellisen voiton arvon ja tunnusti myöhemmin, että hänen tyhmä arvionsa oli erehdys, heittämällä petosrahat temppeliin ja poistuen tekemään itsemurhan. (Matt. 27:3; Sak. 11:12, 13) Toiset yksitoista ja Paavali, joka otti Juudaan viran, osoittautuivat kaikki arvostaviksi miehiksi sanan kaikissa merkityksissä. He kärsivät paljon totuuden ja hyvän uutisen takia, mutta sammuttiko ahdistus heidän kiitollisuutensa Jehovaa kohtaan? Kun juutalaisten korkein oikeus ruoski apostoleita ja päästi heidät menemään velvoittaen heidät luopumaan saarnaamisestaan, niin arvioivatko he uudelleen etunsa arvottomammaksi? Apostolien tekojen 5:41, 42:sen (Um) kertomus antaa vastauksen: ”Nämä lähtivät sen tähden sanhedrinin edestä iloiten, koska heidät oli katsottu arvollisiksi tulemaan häväistyiksi hänen nimensä takia. Ja he jatkoivat joka päivä taukoamatta Kristusta, Jeesusta, koskevan hyvän uutisen opettamista ja julistamista.” Ei ole erheellistä ajatella, että apostoleilla oli tosi arvostus. He eivät yliarvioineet itseään eikä rahaa eikä huvituksia. Heillä oli kiitollisuutta Jumalaa, Kristusta ja tosi jumalista antaumusta kohtaan, ja he osoittautuivat sen voiman mukaisiksi. Me voimme kääntyä aina näiden esimerkkien puoleen hyödyksemme, varsinkin kun nykyinen kiittämätön maailma vaatii meitä lopettamaan lopputodistuksen antamisen Jumalan valtakunnasta.

12. Mikä suurenmoinen etu ennustettiin meidän ajallemme, ja miten se tarjotaan?

¹² Hyvän uutisen takia Patmoksen saarelle karkoitettuna apostoli Johannes henkeytettiin ennalta kertomaan, että miehille ja naisille piti tarjottaman nykyisenä tuomiopäivänä etu ryhtyä Valtakunnan todistamistyöhön, minkä Jeesus sanoi olevan saarnaamista ”koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu”. (Matt. 24:14, Um) Johannes kirjoitti henkeytetystä näystään: ”Ja minä näin toisen enkelin lentävän keskitaivaalla, ja hänellä oli iankaikkinen hyvä uutinen julistettavana iloisena sanomana niille, jotka asuvat maan päällä, ja jokaiselle kansalle ja sukukunnalle ja kielelle ja kansakunnalle, sanoen voimakkaalla äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, koska hänen tuomionsa hetki on tullut, ja palvokaa niin häntä, joka teki taivaan ja meren ja vesien lähteet.’” (Ilm. 14:6, 7, Um) Kun Jehovan todistajat kolkuttavat sinun ovellesi Jehovan toimivan voiman vaikutuksesta, niin sinulle tarjotaan silloin etu antaa toimeliaasti Jumalalle kunnia yhtenä hänen valtakuntansa todistajana. Kaikissa kansoissa olevat arvostavat miehet ja naiset noudattavat innokkaasti joka tunti tätä tarjousta ja saavat tyydytyksen ja hyväksymyksen lämpöä osallistuessaan lopputodistukseen.

13. a) Mikä käy selväksi tarkasteltuamme niitä, jotka ovat arvostuksen suhteen köyhiä ja rikkaita? b) Mitkä kysymykset koskevat näin ollen nyt meitä?

¹³ Kun tarkastelemme Raamatusta niiden historiaa, jotka ovat osoittaneet runsaasti arvostusta, niin eikö ole ilmeistä, että arvostus on enemmän kuin tavallinen eli yksinkertainen kiitollisuus, vaikka nykyisestä maailmasta puuttuu tämäkin surullisessa määrin? Kyllä, se on varmasti elämän ja kuoleman kysymys, mikä koskee sinun sydäntäsi, sinun havaintokykyäsi, ymmärrystäsi, sieluasi ja voimaasi. Sinä olet nähnyt, mitä toiset ovat tehneet, jotkut viisaasti, toiset tyhmästi. Miten sinä aiot nyt menetellä Jehovan valtakunnan suhteen? Vaikuttaako sinun menettelyysi arvostus vai kiittämättömyys? Kestääkö sinun rakentamasi talo Harmagedonin pyörretuulta vastaan? Miten sinä voit kehittää enemmän sitä arvostusta, mikä auttaa sinua varjeltumaan tämän nykyisen kiittämättömän maailman lopussa? Seuraava kirjoitus tarjotaan sinun tarkasteltavaksesi ajatellen. Lue se arvostaen.