Kristikunta sovittelee

● Raamattua selittävä ”The Interpreter’s Bible” puhuu V osansa 364. sivulla muinaisen Israelin kansan taipumuksesta kääntyä Egyptin eikä Jumalan puoleen etsimään apua. Kirja esittää sitten valistavan rinnakkaisuuden nykyisen kristikunnan kanssa: ”Mitä heprealaisiin tulee, niin heillä oli Jahven palvojien nimi – se oli heidän uskontonsa. Mutta he eivät kääntyneetkään ahdingossa Jumalan, vaan Egyptin ratsuväen puoleen. Olemmeko me nykyisessä maailmassa toisenlaisessa tilassa kuin nuo ymmälle joutuneet juutalaiset? Me olemme väittäneet olevamme kristittyjä ja olemme leimanneet sivistyksemme sellaiseksi. Onko mikään kristilliselle uskolle kuuluva ominaisuus antanut leimansa ehdotuksillemme kansainvälisten kysymysten ratkaisemisessa?

● ”Oikeuttaako nykyinen historia meidät toistamaan uskomme tunnuslausetta ’In Domino confido’? Eikö ole sen sijaan tosi se katkera syytös, minkä vihaiset ihmiset ovat tehneet meitä vastaan kerran toisensa jälkeen: ’Te olette kristittyjä vain nimeltä, kristittyjä käytökseltänne, kun se sopii teille, mutta te pelaatte muuna aikana maailman peliä’? Puolustaja ei voi torjua tätä syytöstä. Puhukoon vain kirkon hyvästä vaikutuksesta, mainitkoon vointinsa mukaan kristillisen uskon voittoja, mutta hän ei voi kieltää sitä, että me emme ole kahdenkymmenen kristillisyyden vuosisadan jälkeen aikaansaaneet sellaista taloudellista eikä yhteiskunnallista järjestystä, mikä olisi kristillinen voimaltaan tai hengeltään, me emme ole lähteneet maailman ykseyden saavuttamista näkömatkankaan päähän, ja me olemme suostuneet sääntöihin ja tottumuksiin ja pyrkimyksiin, mitkä ovat täysin ristiriidassa tunnustamamme uskonnon ihanteitten ja hengen kanssa.”