Uskonnollinen vaino Paraguayssa
KIIHOTUSLEHTISET leijailivat taivaalta. Paperituisku peitti pappi Ascencio Ayalan kirkon alueen. Itá-kaupungin läheisyydessä olevat maalaiset tavoittelivat uteliaina lehtisiä. Lehtisiä levittänyt lentokone meni pois suoritettuaan osansa Paraguayn äskeisessä uskonnollisen vainon tapauksessa.
Lehtiset, jotka olivat seurakunnan papin kirjoittamat, sanoivat lukijoille: ”Perjantaina, maaliskuun 1. 1957 klo 17.30 tapahtuu kirkon edustalla kaupungista ja sen ympäristöstä kaikkien katolisten kristittyjen suuri kokoontuminen. . . . Klo 18.30 on katolilaisten valtava mielenosoitus ’Jehovan (väärien) todistajien’ kieltämiseksi. Protestanttisilla kerettiläisillä ei ole oikeutta kokoontua lainkaan Itássa.”
Mutta kauan ennen kuin nämä lehtiset leijailivat maahan taivaalta papin toimesta, olivat Jehovan todistajat järjestäneet laillisesti kristillisen konventin Itáan, mikä on noin 56 km:n päässä Paraguayn pääkaupungista, Asunciónista, oleva pikkukaupunki. Paikallisseurakunta oli halunnut konventtia tuossa kaupungissa olevien monien hyvää tahtovien ihmisten hyväksi. Jehovan todistajat pyysivätkin siitä syystä käytettäväkseen kaupungin uima-altaan aluetta konventtipaikkana. Itán kaupungin viranomaiset myöntyivät tähän, ja Asunciónin poliisin päämaja antoi luvan konventille. Kaikkeen oli sopeuduttu lainmukaisesti. Todistajilla oli oikeus kokoontua Itáan.
Todistajia alkoi saapua konventtiinsa Itáan monilta seuduilta. Sanoma papin ilkeästä teosta pani kristityn joukon siirtämään konventin erään todistajan kotiin, mitä käytettiin paikkakunnan Valtakunnansalina. Konventti alkoi kokouksella, mikä oli laadittu heidän kyvykkyytensä lisäämiseksi Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa.
Yli tuhat henkeä oli kokoontunut kirkon edustalle kahden korttelin päähän. Pappi tuli johtamaan laumaa. Papin puhe alkoi sanatulvalla, se muuttui kiihotuspuheeksi roskaväen yllyttämiseksi suorittamaan väkivaltaisia tekoja kokoontuneita todistajia vastaan.
Kun pappi puhui, niin joukko kiihtyi yhä enemmän minuutti minuutilta. Tällöin lähestyi pappia eräs palveluksesta vapaana oleva Paraguayn ilmavoimien aliluutnantti, Solano Gamarra. Kun ilmavoimien upseeri Gamarra huomasi papin johtavan asioita, niin hän yritti tyynnyttää häntä. Hän puhui myöskin papin apulaiselle toivoen siten ehkäisevänsä roskaväen toiminnan. Mutta ilmavoimien upseerin neuvoa ei haluttu kuunnella. Ayalan pappistoveri oli niin raivoisa, että hän löi luutnanttia ja haavoitti hänen huultaan. Tämä papin esimerkki leimahdutti joukon. Ihmiset syöksyivät eteenpäin, tarttuivat ilmavoimien upseeriin ja löivät häntä tehden ammottavia haavoja hänen päänahkaansa. Repien paidan hänen päältään he heittivät sen pylvääseen polttaakseen sen. Paidaton Gamarra pakeni henkensä edestä.
Parvi oli nyt järjetön, villi roskajoukko. Jotkut huusivat: ”Abajo Jehová!” (Alas Jehova!) Toiset huusivat ”Muera Jehová!” (Kuolkoon Jehova!) Raivostunut roskajoukko syöksyi kohti Valtakunnansalin konventtia. Joukko oli paisunut lähes 2 000:ksi. Se tuli kuin villieläimet kuuttakymmentä rauhallista Jehovan todistajaa vastaan. Kun roskaväki syöksyi salia kohti, niin heikko poliisisuojelus hävisi. Ohjelma jatkui salissa. Roskajoukko kiehui kokouksen aikana ulkopuolella puhjeten jatkuvasti huutelemaan törkeitä sanoja. Hurjistuneitten ihmisten muodostama meri ympäröi nyt Valtakunnansalin. Estääkseen roskaväkeä murtautumasta sisälle kristityt evankeliuminpalvelijat tukkesivat nyt oven sisäpuolelta esineillä ja jatkoivat kokoustaan. He saivat tietää, miten tärkeää on tarkastaa joka päivä Raamatusta otettua kohtaa – Kirjasta, mikä oli aivan tuntematon tuolle ulkopuolella olevalle huutavalle, väijyvälle, villisilmäiselle joukolle.
Roskaväki teki toistamiseen yrityksiä murtautuakseen saliin. Se epäonnistui. Joukko alkoi hajaantua pienempiin ryhmiin jääden suurimmaksi osaksi yöstä läheisyyteen ikään kuin odottaen jonkun varomattoman uhrin tulevan esiin. Vahdit ottivat lopulta jälleen paikkansa oven edessä. He eivät antaneet kenenkään lähteä, mutta he sallivat roskaväen koettaa päästä sisälle! Mikä tapa suojella sisällä olevia kymmeniä naisia ja lapsia! Jehovan kristityt todistajat jäivät sisälle koko yöksi.
Uutiset olivat saapuneet seuraavana aamuna Asuncióniin. Poliisi vahvisti siellä uudelleen todistajien oikeuden kokoontua alkuperäisesti sovitulla uima-altaan alueella, mutta sanoi, että suojeleminen riippui comisariosta, paikallisesta poliisiviranomaisesta. Kun todistajat tulivat tämän viranomaisen luo, niin hän sanoi, että hän ei ole varustautunut hoitamaan tilannetta. Hän ilmoitti myöhemmin todistajille että Asunciónin poliisipäämaja oli peruuttanut konventin ja että oli kuultu, että roskaväki suunnitteli palaavansa jälleen illalla. Konventti siirrettiin silloin Asuncióniin Jehovan todistajien päämajaan. Konventtiin saapuneet hankkivat vuokrabussin ja lähtivät kaupungista laulaen onnellisina silloinkin, kun he sivuuttivat katolisen kirkon menomatkallaan.
Tämä uskonnollinen vainoamistapaus sattui maassa, missä on hyvin laadittu perustuslaki. Se on erinomainen asiakirja niille, jotka haluavat mukautua siihen ja säilyttää rauhallisuuden maassa. Paraguayn kunniaksi on, että maaliskuussa 1857 lähetettiin kaikkien kuudentoista departementos (jonkinlaisten maakuntien) jokaiselle siviiliviranomaiselle kiertokirje, mikä sisälsi tälle viranomaiselle annetun valtuuden säilyttää rauha ja varjella ei-katolisten vähemmistöjen oikeuksia.
Pappi Ayala oli syyttänyt Jehovan kristittyjä palvelijoita, että he ovat Jehovan ”vääriä” todistajia. Mutta oliko hänen tekonsa, kun hän yllytti ihmisjoukkoa, todistus siitä, että hän oli oikea todistaja? Kiihottavatko Jehovan totiset todistajat roskajoukkoja vai saarnaavatko he Raamatusta? Olivatko ketkään tuosta papin yllyttämästä roskaväestä todellisuudessa Jehovan todistajia, kun he huusivat: ”Alas Jehova!”? Ketkä osoittautuivat Jehovan todistajiksi kokoontumalla rauhallisesti tarkastelemaan Jumalan Sanaa? Päättäköön lukija helposti tämän.