Lukijain kysymyksiä

● Mukana seuraa ”Nature”-lehden joulukuun numerosta 1956 otettu kirjoitus ”Innokas vandaali”. Onko tämän oikea tapa todistaa totuudesta? – C. T., Yhdysvallat.

Lehden kirjoituksessa on kaksi kuvaa Washingtonin valtion Olympic National Parkissa olevista kahdesta vuoresta. Toiseen on kirjoitettu 60 cm:n korkuisin valkein kirjaimin: ”2. Mooseksen kirja 6:3: Kaikkivaltiaan Jumalan nimi on JEHOVA.” Toiseen on maalattu: ”PSALMI 83:18: Jotta ihmiset tietäisivät, että Sinä, jonka ainoan nimi on JEHOVA, olet korkein maassa.” Kirjoitus sanoo: ”On äärimmäisen epäiltävää, että sen uskontokunnan vastuulliset viranomaiset, mihin tämä syyllinen kuuluu, hyväksyisivät tapaa käyttää kansallispuistoja tällaisiin tarkoituksiin.” Se lisää tämän huomautuksen merkkien vaikutukseen: ”Ne hätkähdyttävät joitakuita katselijoita ja tympäisevät useimpia.”

Tämä ei ole sopiva tapa todistaa, eikä kukaan kypsä Jehovan todistaja käyttäisi tällaisia menetelmätapoja, mitkä tärvelevät julkisia paikkoja ja herättävät vastenmielisyyttä eikä hyvää tahtoa. Sekä Raamattu että Seura painottavat saarnaamista käymällä talosta taloon, todistamalla kadulla ja pitämällä Raamatun kotitutkisteluja, joissa totuuden julistaja käyttää Raamattua ja raamatullista kirjallisuutta sekä omilta huuliltaan tulevia sanoja. Taivaat ja maa todistavat omalla tavallaan Jehova-Luojasta heijastaen hänen majesteettiaan ja voimaansa ja suurenmoisuuttaan, niinkuin Raamattu sanoo meille. (Ps. 19:2–7; Room. 1:20) Ihmisluomuksilla on myös keinoja heijastaa Jehovan ylistystä, ja nämä keinot on esitetty Raamatussa. Ulkona olevien paikkojen tärveleminen ja sanoman halventaminen toisten silmissä ei ole Raamatun hyväksymä keino.

Ohimennen sanoen julkaistiin lokakuun 8. p:n ”Herätkää!”-lehden numerossa 1956 kirjoitus ”Puistot pelastettava turmeltumiselta”, mikä valitti kansallispuistoja kohtaan osoitettavan arvostuksen puutetta.

● Me ymmärrämme, että Johannes kastoi Mooseksen lakia vastaan tehtyjen syntien anteeksiantamiseksi, mutta että Jeesuksen nimessä suoritettu vesikaste ei ole syntien anteeksiantamiseksi. Se kuvaa henkilön antautumista tekemään Jehovan tahdon. Ne, jotka uskovat kuitenkin vesikasteen pesevän nyt synnit pois, lainaavat Apostolien tekojen 2:38 todistukseksi. Tukeeko tämän raamatunkohta heidän väitettään? – A. H., Yhdysvallat.

Apostolien tekojen 2:38 (Um) kuuluu: ”Pietari sanoi helle: ’Katukaa ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä teidän syntienne anteeksiantamiseksi, niin te saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.’”

Johanneksen kaste oli lakiliiton alaisuudessa olevia juutalaisia varten ja ilmaisi heidän katuneen syntejä, joita he olivat tehneet tuota lakia vastaan. Kun heidät kastettiin Johanneksen kasteella, niin se osoitti heidän katuneen ja Jehovan antaneen heille anteeksi heidän syntinsä. Mutta tämä Apostolien tekojen 2:38:nnessa mainittu tapaus oli erilainen. Pietari puhui vastustajille. Ei ole todennäköistä, että he olivat alistuneet Johanneksen kasteeseen valmistautumaan vastaanottamaan Kristusta. He eivät ainakaan ottaneet häntä vastaan, vaan vastustivat häntä, minkä vuoksi heidän täytyi kantaa vastuu hänen paaluunnaulitsemisestaan, koska he kuuluivat Israelin huoneeseen, jonka syyksi Jeesuksen veri tuli. Kun Pietarin kuulijat saivat tietää joko henkilökohtaisesta vastuustaan tai yhteisövastuusta Jeesuksen kuolemaan nähden, niin he saivat piston sydämeensä, näkivät erehdyksensä ja kysyivät, mitä he voisivat tehdä oikaistakseen asiat. Pietari sanoi, että heidän piti katua ja tulla kastetuiksi Jeesuksen nimessä saadakseen syntinsä anteeksi. Nämä eivät olleet syntejä lakiliittoa vastaan, vaan Jeesusta vastaan tehtyjä syntejä. Heidän piti katua näitä syntejä. Miten he voivat osoittaa tämän katumisensa ja saada Jumalalta anteeksiannon?

Keino saada anteeksi ei ollut enää Jerusalemin temppelissä uhratut eläinuhrit. Tuo lakijärjestelmä, minkä aikana saatiin anteeksi temppeliuhrien välityksellä, ei ollut enää voimassa. Pätevä uhri oli nyt Jeesus, hänen vuodatettu verensä, eikä ollut annettu muuta nimeä, minkä kautta ihmisille olisi voitu antaa anteeksi, niin että he olisivat pelastuneet. Hänet piti ottaa vastaan ja Jumalalta piti saada anteeksianto hänen kauttaan, Jeesuksen kautta, hänen vuodatetun verensä ansion kautta. Tämä syntien katuminen ja Jeesuksen ja hänen puhdistavan verensä vastaanottaminen piti osoittaa Jeesuksen nimessä suoritetulla kasteella. Kaste oli vain vertauskuva. Tämä upotus veteen ei itsessään vaikuttanut syntien anteeksiantamista eikä pyyhkinyt niitä pois, niinkuin kylpy vie lian. Jos siten olisi ollut, niin ihminen pitäisi kastaa yhä uudelleen pesten toistamiseen pois uudet synnit, niinkuin me kylvemme tullaksemme puhtaiksi ja meidän on sitten myöhemmin kylvettävä jälleen. Eläinuhrit eivät myöskään poistaneet todellisuudessa ja pätevästi syntejä, koska ne olivat ainoastaan kuvaannollisia ja ne piti toistaa yhä uudelleen. Jeesuksen veri puhdistaa synneistä, ei vesi, ja ”jollei verta vuodateta, niin ei anteeksiantoa tapahdu”. – Hepr. 9:22, Um.

Apostolien tekojen 22:16 (Um) sanoo: ”Ja nyt, miksi vitkastelet? Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksesi hänen nimeään.” Synnit pyyhitään pois huutamalla avuksi hänen nimeään eikä pelkästään veteen upottamalla. Kornelius huusi avuksi Jehovan nimeä ja otti vastaan Kristuksen Jeesuksen, ja hänet kastettiin pyhällä hengellä. Jotta tämä olisi voinut tapahtua, niin hänen syntinsä piti antaa anteeksi, mutta se kaikki tapahtui ennen hänen kastamistaan veteen. Jos joku katuu ja ottaa vastaan Kristuksen ja turvaa hänen vuodattamaansa vereen, niin hänen syntinsä voidaan antaa anteeksi. Veteenupottaminen Jeesuksen nimessä on tärkeä, mutta vain vertauskuvana ja julkisena tunnustuksena syntien katumisesta ja Jeesuksen vastaanottamisesta ja antautumisesta tekemään Jehovan tahto uskollisesti niinkuin Jeesuksen teki.