Jehovan nimi vahva torni

MITÄ nimeen ”Jehova” tulee, niin koko ihmiskunnan voidaan sanoa kuuluvan johonkin seuraavista kolmesta luokasta. Valtava ihmisten enemmistö ei tiedä, että Jehova on Raamatun Jumalan, taivaan ja maan Luojan, nimi. Ja taas niistä, joilla on tämä tieto, suhteellisen harvat arvostavat tämän nimen tärkeyttä ja sitä, että se on turvapaikka: ”Jehovan nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee sinne ja on turvassa.” Kysytkö sinä: Miten nimi voi olla vahva torni? – Sananl. 18:10, As.

Se voi olla sellainen sen takia, mitä Jehova on päättänyt tehdä nimensä suhteen. Mitä se on? Hän kunniaansaattaa nimensä koko luomakunnan silmissä pyyhkäisemällä pois ne, jotka vastustavat ja häpäisevät sitä. Mutta niille, jotka nyt kunnioittavat ja julistavat sitä nimeä, se on vahva torni, sillä Jehova varjelee heidät heidän vihollisensa vihalta sekä suojelee heidät oman vihollisiinsa kohdistamansa vihan ilmaisemiselta.

Tämä on tehty selväksi kerrottaessa, miten Jehova menetteli faraon ja Israelin kansan kanssa. Kun Mooses käski faraota laskemaan israelilaiset menemään autiomaahan viettämään juhlaa Jehovalle, niin tuo ylpeä yksinvaltias sanoi ivallisesti: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään?” Jehova olisi voinut tietysti pyyhkäistä heti faraon ja hänen kansansa pois, mutta hän ei nähnyt hyväksi tehdä sitä. Miksi ei? Koska, kuten hän pani Mooseksen sanomaan faraolle: ”Tästä syystä minä olen pitänyt sinut elossa, jotta osoittaisin sinulle voimani ja jotta minä julistuttaisin nimeni koko maassa.” Kymmenen vitsausta ei riittänyt vakuuttamaan faraolle, kuka Jehova oli, ja niin Jehovan täytyi hävittää farao ja hänen sotajoukkonsa Punaisessa meressä. Me voimme nähdä Jehovan päätöksen tulleen siten toteutetuksi siitä seikasta, että Jerikon ja Gibeonin kansat sekä vuosisatoja myöhemmin tuomari Samuelin päivinä filistealaisetkin tiesivät Jehovan mahtavista teoista egyptiläisiä vastaan. – 2. Moos. 5:2; 9:16, Um.

Tämä nimi, joka merkitsi hävitystä faraolle ja hänen sotajoukolleen, tiesi pelastusta israelilaisille. Me luemme: ”Hän pelasti heidät nimensä tähden, jotta hän tekisi mahtavan voimansa tunnetuksi.” Jehova sanoi siis ennen kaikkea heille: ”Minä olen julistanut, ja minä olen pelastanut, ja minä olen osoittanut, eikä teidän joukossanne ollut yhtään vierasta jumalaa. Sen tähden te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minä olen Jumala.” – Ps. 106:8; Jes. 43:12, As.

Jehovan nimi ei ollut vahva torni israelilaisille vain silloin, kun he tulivat pois Egyptistä, vaan myöskin kerran toisensa jälkeen sen perästä, niinkuin Raamattu osoittaa selvästi. Jehova ei pyyhkäissyt israelilaisia pois nimensä tähden heidän palvellessaan epäjumalia ja kapinoidessaan autiomaassa, ja nimensä tähden hän soi heille voiton heidän vihollisistaan Kanaanin maassa, antoi Daavidille voiton Goljatista, vapautti Hiskian ja hänen kansansa Sanheribin sotajoukoista. Psalminkirjoittaja pyytää toistamiseen anteeksiantoa tai vapautusta tai ilmaisee luottamusta Jehovan nimen perusteella. Ja Jehova vapautti siitä syystä kansansa Babylonian vankeudestakin.

Jehova toimii samalla tavalla myöskin Kristuksen seuraajien, hengellisten israelilaisten, ja heidän tovereittensa kanssa nykyään. Samoin esikuvaa se tapa, millä Jehova menetteli vihollistensa kanssa silloin, sitä, kuinka hän menettelee vihollisiaan kohtaan nykyaikana ja läheisessä tulevaisuudessa. Ja tämä tapahtuu joka tilanteessa hänen nimensä tähden.

Se seikka, että kristittyjen tulee olla Jehovan todistajia, sivuutetaan yleisesti, vaikka Raamattu ei voisi kuitenkaan olla tässä asiassa selvempi. Eikö Jeesus asettanut Isänsä nimeä ensi sijalle mallirukouksessaan: ”Isämme taivaassa, olkoon sinun nimesi pyhitetty”? Kyllä hän asetti. Ja eikö hän tehnyt Isänsä nimeä tunnetuksi seuraajilleen? Kyllä, hän teki myöskin sen, sillä hän rukoili sinä yönä, jona hänet petettiin: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä täyttämällä sen työn, minkä sinä olet antanut tehtäväkseni. Minä olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. . . . Minä olen tehnyt sinun nimesi tunnetuksi heille ja teen sen tunnetuksi.” – Matt. 6:9; Joh. 17:4, 6, 26, Um.

Kristityillä on Kristuksen seuraajina samanlainen velvollisuus tehdä Jehovan nimi tunnetuksi. Tämä on tosiaan sen tarkoitus, että he ovat kristittyjä, kuten Jeesuksen opetuslapsi ja velipuoli osoitti: ”Simeon on kertonut perusteellisesti, miten Jumala ensi kerran käänsi huomionsa kansoihin ottaakseen niistä kansan nimelleen.” Koska asia on täten, niin kristittyihin soveltuvat myös seuraavat profeetan sanat: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minä olen Jumala.” – Apt. 15:14, Um; Jes. 43:12, As.

Sekä uskonnolliset että poliittiset maailman hallitsijat osoittautuvat nykyään samanlaisiksi kuin farao muinoin. He kieltäytyvät tunnustamasta Jehovaa oikeudenmukaiseksi kaikkeuden Yksinvaltiaaksi ja Jeesusta Kristusta maailman oikeudenmukaiseksi Kuninkaaksi sekä hänen valtakuntaansa ihmiskunnan ainoaksi toivoksi. He esittävät omia suunnitelmiaan uhmaten Jehovaa ja sortaen Jehovan nimikkokansaa. Siksi Jehova panee jälleen nimensä tähden vihollisensa nuolemaan tomua. – Psalmi 2; Ilm. 16:14, 16.

Jehovalla on jälleen todistajansa, jotka tekevät tunnetuksi hänen nimensä ja päätöksensä. Viholliselle annetaan siten tieto, että sen on kaduttava tai odotettava tuhoa. Hänen todistajansa sanovat samalla kaikille vanhurskautta rakastaville: ”Etsikää Jehovaa, kaikki te maan nöyrät, jotka olette pitäneet hänen säädöksensä; etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, saattaa olla, että teidät kätketään Jehovan vihan päivänä.” Se merkitsee Jumalan Sanan tutkimista niiden keinojen avulla, mitkä hän on varannut sen ymmärtämiseksi, ja se merkitsee sen tiedon mukaista toimintaa, minkä henkilö saa uskomalla, antautumalla tekemään Jehovan tahdon ja sitten edistymällä kypsyyteen tiedossa ja kristillisessä toiminnassa. – Sef. 2:3, As.

Kaikki, jotka hyväksyvät Jehovan nimen, kunnioittavat sitä ja tekevät sen tunnetuksi toisille ja elävät sen mukaisesti käyttäytyen oikein, löytävät suojan ja pelastuksen. Totisesti ”Jehovan nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee sinne ja on turvassa.” – Sananl. 18:10, As.