Kukin iloitsee ’omasta Jumalan-lahjastaan’

NIIHIN lahjoihin, joita Jumala on antanut ihmisluomuksilleen, kuuluu naimattomuuden ja avioliiton lahjat. Apostoli Paavali sanoo puhuessaan näistä kahdesta asemasta: ”Mutta minä toivon, että kaikki ihmiset olisivat niinkuin minä itse olen. Kullakin on kuitenkin oma lahjansa Jumalalta, toisella tällä tavalla, toisella toisella tavalla.” – 1. Kor. 7:7, Um.a

Ne siunaukset ja ilot, joiden Jumala päätti seuraavan avioliittoa, osoittavat tosiaan sen kallisarvoiseksi lahjaksi ja hänen suuren rakkautensa ilmaukseksi. Toteuttaakseen päätöksensä maahan nähden ja antaakseen ihmisen nauttia suurta onnea Jumala pani hyvin voimakkaan vetovoiman eri sukupuolten välille, ja se panee heidät haluamaan mennä avioliittoon. Jos kumpikin osapuoli tekee oman osansa, niin avioliiton siunaus voi tuoda paljon iloa ja tyydytystä. Mutta kummankin täytyy työskennellä ahkerasti siihen pääsemiseksi.

Raamattu osoittaa, että naimattomuus on myöskin lahja, mihin liittyy sille ominaisia iloja, vaikka monet eivät ajattelekaan siten. Jeesus sanoi sen tähden: ”Eivät kaikki ihmiset tee tilaa tälle sanalle, vaan ainoastaan ne, joilla on se lahja.” Paavalin havainnot ovat sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa. Hän osoittaa, että naimattomat ihmiset ovat huolissaan Herralle kuuluvasta, miten he voisivat saada Hänen hyväksymyksensä, jota vastoin naineet henkilöt huolehtivat maailman asioista, miten he saisivat puolisojensa hyväksymyksen. – Matt. 19:11, Um; 1. Kor. 7:32–34.

Niihin, jotka kehittivät naimattomuuden lahjaa, kuului Jeremia, jota käskettiin olemaan menemättä naimisiin, jotta hän olisi painanut kuulijoittensa mieleen sanomansa vaatimuksen tärkeyden. Toinen oli Jeftan tytär, joka alistui isänsä lupaukseen jäädä neitsyeksi lopuksi iäkseen, minkä hän vietti uskollisena palveluksessa temppelissä. Ja sitten ovat Johanneksen ja Paavalin esimerkit ja varsinkin Jeesuksen Kristuksen, Johtajamme ja käskijämme, esimerkki. Jokainen näistä sai epäilemättä nauttia monia siunauksia, joita hän ei olisi saanut, jos hän olisi mennyt naimisiin.

Samoin kuin niiden, jotka ovat naimisissa, täytyy toimia lahjansa mukaisesti voidakseen iloita siitä jatkuvasti, niin täytyy niidenkin, jotka ovat naimattomia, toimia oman lahjansa mukaisesti, jos he haluavat iloita siitä jatkuvasti. Ennen kaikkea on välttämätöntä, että he kehittävät itsehillintänä tunnettua hengen hedelmää. He lujittavat ja vahvistavat tätä erityistä ohjattua itsehillintää katsomalla niihin etuihin, joita he nauttivat pysymällä naimattomina, sekä niitä epämieluisia seikkoja, mitkä he välttävät. He suunnittelevat myöskin siten, että voisivat nauttia naimattomuudestaan täysin määrin. Tämä ei ole itsekkyyttä, vaan ainoastaan siitä nauttimista, mihin heillä on oikeus, samalla kun he antavat naineitten parien nauttia niitä siunauksia, joihin heillä on oikeus. Ja tämä etusijassa tapahtuu Jehovan ylistykseksi ja hänen Kristuksen hallitseman valtakuntansa hyväksi.

Täyttääkseen sen puutteen, mitä naimattomat henkilöt voivat tuntea siitä syystä, että heillä ei ole rakasta aviopuolisoa, he suunnittelevat siten, että täyttävät elämänsä kaikella sillä Jumalan palvelemisella, millä voivat. Kun he pysyvät täysin Jumalan palveluksessa, niin se pitää heidän sydämensä ja mielensä kiintyneenä siihen vaativaan työhön, mikä on nyt tehtävä lyhyenä jäljelläolevana aikana. Tämä soveltautuminen maksaa iloilla ja siunauksilla, jotka korvaavat kaiken, mitä heidän lihansa saattaa toisinaan haluta saada heidät tuntemaan puuttuvan, koska heillä ei ole kristittyä puolisoa.

Paavalin sanoin siis: ”Oletko sinä sidottu vaimoon? Lakkaa etsimästä vapautusta. Oletko sinä vapautunut vaimosta? Lakkaa etsimästä vaimoa.” Älköön se, joka on nainut, kadehtiko niitä, jotka ovat naimattomia, älköönkä se, joka on naimaton, kadehtiko niitä, jotka ovat naimisissa. Iloitkoon päinvastoin kukin omasta Jumalan-lahjastaan. – 1. Kor. 7:27, Um.

[Alaviitteet]