Salaliitto Jehovan nimeä vastaan?
JUMALA, kaikkeuden suuri Luoja, antoi itselleen muista eroavan nimen. Miksi? Koska, kuten apostoli Paavali sanoo, ”on monta ’jumalaa’ ja monta ’herraa’”, ja sen tähden Luoja ja Ylin Yksinvaltias antoi itselleen ainoalaatuisen nimen erottaakseen itsensä kaikista vähäisemmistä ja kaikista vääristä jumalista. – 1. Kor. 8:5, Um.
Heprealaisissa Kirjoituksissa on hänen nimensä merkitty neljällä kerakkeella JHVH. Vaikka tämä ainoalaatuinen nimi esiintyy ainakin 6 823 kertaa heprealaisessa tekstissä, niin se on sen ilmaisevassa muodossa ”Jehova” ainoastaan neljä kertaa Kuningas Jaakon käännöksessä (engl.) eikä lainkaan Tarkistetussa standardikäännöksessä (amer.), koska se on käännetty sanoilla ”HERRA” ja ”JUMALA”.
Mutta Amerikkalainen standardikäännös, joka julkaistiin v. 1901, teki oikeutta tälle nimelle esittäen sen ”Jehovaksi” jokaisessa 6 823 tapauksessa. Esipuheessa tämän käännöksen kääntäjät esittivät syyksi, miksi he tekivät siten, mm. seuraavaa: ”Tämä persoonanimi on nyt ennallistettu pyhine mielleyhtymineen pyhässä tekstissä sille sijalle, mihin sillä on kiistaton oikeus.” Jehovan todistajat ovat täysin samaa mieltä tämän kanssa, ja siksi he ovat pitäneet Amerikkalaista standardikäännöstä parempana kuin englantilaista Kuningas Jaakon käännöstä.
Tämä selittää myöskin, miksi Mrs. Ida Eisenhower kirjoitti elokuun 20. pnä 1944 päivätyssä kirjeessä amerikkalaiselle sotilaalle Richard Boeckelille, joka oli joutunut vaikeuksiin ylempiensä kanssa raamatullisen kannanottonsa takia sotaan nähden: ”Kenraali Eisenhowerin äitinä ja Suuren Sotajoukkojen Jehovan todistajana (olen ollut sellainen viimeiset 49 vuotta) iloitsen voidessani kirjoittaa Teille kehottaen Teitä uskollisuuteen.” Ja siinä on myöskin syy, miksi hän, kun hänen poikansa Ike pääsi West Pointin sotilasakatemiasta v. 1915, antoi tälle Amerikkalaisen standardikäännösraamatun, kuten näkyy selvästi siitä otetusta kuvasta, mikä oli The Illustrated London Newsin helmik. 2 p:n numerossa 1957.
Mutta kun sanomalehdet kertoivat presidentti Eisenhowerin tehneen virkavalan ja pitäneen kättään Raamatullaan, mikä oli avattu Psalmin 33:12 kohdalta, niin ne eivät lainanneet tuota kohtaa sellaisena kuin se on Amerikkalaisessa standardikäännöksessä: ”Siunattu on se kansa, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut omaksi perinnökseen.” Ei, vaan lehdistö lainasi sen siten, kuin se on Kuningas Jaakon käännöksessä: ”Siunattu on se kansa, jonka Jumala on HERRA; ja se kansa, jonka hän on valinnut omaksi perinnökseen.” Huomattakoon ohimennen, että psalminkirjoittaja ei pitäisi asiaa tärkeänä, jos Israelin Jumalan nimi olisi pelkkä ”Herra”, sillä jokainen väärä jumala tunnetaan ”herrana”.
Miksi ”Herra” on näin pantu ”Jehovan” sijaan, ja kuka sen teki? Onko Amerikan lehdistöllä samanlainen salaliitto Jehovan nimeä vastaan kuin Tarkistetun standardikäännöksen kääntäjillä, joiden päinvastainen kanta saattoi naurunalaiseksi heidän oppineet edeltäjänsä, jotka laativat Amerikkalaisen standardikäännöksen? Että salaliitto saattaa olla olemassa, käy ilmi siitä, mitä Jack Andersin, Drew Pearsonin nuorempi toveri, kirjoitti Pearsonin ”Washingtonin karuselliin”, kuten on mainittu Detroitin Free Pressin joulukuun 19. p:n numerossa 1956:
”Presidentti Eisenhower, jonka äiti myi kerran raamatullisia traktaatteja Jehovan todistajien hyväksi, etsii hienoa tapaa puhdistaakseen perheen nimen tästä yhteydestä. Hän on arka siitä, että Jehovan todistajat eivät pidä hyvänä lipuntervehtimistä eikä asepalvelusta. . . . Läheisissä piireissä kerrotaan, että presidentin äitiin vaikutti hänen vanhalla iällään eräs lahkoon kuuluva sairaanhoitajatar. Koska Mrs. Eisenhower rakasti Raamattua, niin hän suostui iloiten auttamaan Jehovan todistajia raamatullisten traktaattien kaupustelemisessa. . . . Eisenhower-veljekset haluaisivat nyt löytää miellyttävän tavan ilmoittaakseen, että heidän äitinsä ei ollut sydämestään Jehovan todistaja.”
”Ei sydämestään Jehovan todistaja” ja vain ”vanhalla iällään”. Miten tämä voisi olla totta, koska hän kirjoitti Boeckelille v. 1944, että hän oli ”Suuren Sotajoukkojen Jehovan todistaja (olen ollut sellainen viimeiset 49 vuotta)”?
Niiden asenne, jotka muuttivat Psalmin 33:12 Amerikkalaisen standardikäännöksen esittämästä muodosta enemmän Kuningas Jaakon käännöksen sisältämään muotoon päästäkseen ”Jehova”-nimestä, on samanlainen kuin erään muinaisen hallitsijan. Kun Mooses ilmaantui noin 3 500 vuotta sitten Egyptin faraon eteen Jehovan nimessä, niin tuo hallitsija sanoi halveksivasti: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään ja lähettää Israel pois? Minä en tunne lainkaan Jehovaa, enkä minä myöskään aio lähettää Israelia pois.” – 2. Moos. 5:2, Um.
Farao suvaitsi nykyisten vastineittensa tavoin olla tietämätön Jehovan nimestä, mutta Jehova pani faraon tietämään, kuka hän oli, kun hän lähetti vitsauksen toisensa jälkeen hänelle, niinkuin Hän varoittikin: ”Tästä syystä minä olen pitänyt sinut elossa, jotta näyttäisin sinulle voimani ja jotta julistuttaisin nimeäni koko maassa.” Ja kun Punaisen meren vedet nielivät lopulta faraon ja hänen sotajoukkonsa, niin faraon oli myönnettävä häviönsä ja tunnustettava, että israelilaisten Jumala, Jehova, on totisesti Ylin. – 2. Moos. 9:16, Um.
Samoin kuin vitsaukset painoivat vähitellen pakolla faraon tietoisuuteen Jehovan nimen merkityksen, niin nytkin Jehovan todistajien vaivaava saarnaaminen painaa pakolla maailman hallitsijoitten mieleen, kuka Jehova on. Ja koska he ovat, samoin kuin muinainen farao, päättäneet olla tuntematta Jehovaa, niin heidät pakotetaan tuntemaan Jehova tavalla, mistä he eivät pidä: hän tuhoaa heidät ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa”, mikä tunnetaan Harmagedonina. – Ilm. 16:14, 16, Um.
Silloin täyttyy psalminkirjoittajan rukous: ”Joutukoot he hämilleen ja tuhoutukoot, jotta he tietäisivät, että yksin sinä, jonka nimi on Jehova, olet koko maan Korkein.” – Ps. 83:17, 18, As.