Lukijain kysymyksiä

● Usko ihmissielun synnynnäiseen kuolemattomuuteen on perusoppi maailman uskonnoissa, olkootpa ne sitten kristillisiä tai juutalaisia tai pakanallisia. Miksi Jehovan todistajat uskovat, että sielu ei ole kuolematon?

Koska Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, mikä sanoisi sen olevan kuolematon, vaan monet paikat sanovat, että se ei ole. Se sielu, joka tekee syntiä, kuolee: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Synnittömästä ihmisestä Jeesuksestakin on kirjoitettu: ”Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan.” Sielu ei ole sellainen, mitä ei voitaisi koskettaa, näkymätön henkiolio, joka olisi erossa luomuksen ruumiista, vaan ”sielu” merkitsee ”elämää”. Ihmisellä niinkuin eläimelläkin, jolla on elämä, voidaan sanoa olevan sielu. Raamattu sanoo ennen ihmistä tehdyistä vesieläimistä 1. Mooseksen kirjan 1:20:nnen (KJ) reunahuomautuksessa: ”Tuottakoot vedet runsaasti liikkuvia luomuksia, joilla on sielu.” Ei eläimillä eikä ihmisellä ole kuolematonta sielua, vaan kummatkin ovat eläviä sieluja ja tulevat kuolleiksi sieluiksi: ”Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.” On silkkaa mielikuvitusta, kun uskonnot sanovat, että ihmisellä on kuolematon, tietoinen sielu, joka elää edelleen ruumiin kuoltua: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa [palkkaa], vaan heidän muistonsa on unhotettu. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” Kuolema lopettaa ihmisen tietoisuuden. ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” – Hes. 18:4; Jes. 53:12; Saarn. 3:19, 20; 9:5, 10; Ps. 146:4.

Käskettäisiinkö Kristuksen seuraajia etsimään kuolemattomuutta, jos heillä jo olisi se? Kuitenkin heistä sanotaan, että he ”etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta [kuolemattomuutta]” ja saavat ”iankaikkisen elämän”, sekä: ”Tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” – Room. 2:7; 1. Kor. 15:53.

● Oheistan Milwaukeen ”Journal”-lehden tammikuun 10. p:n numerosta 1957 otetun leikkeen. Se on kuva Jordanian paimenista, jotka vievät lammaslaumojaan laitumelle vuoristoon lähelle Jerusalemia. Tämä on United Pressin valokuva, ja se näyttää tekevän tyhjäksi sen väitteen, että Kristus ei syntynyt talviaikaan. – B. B., Yhdysvallat.

Olemme saaneet toisiakin kirjeitä, joissa on samanlaisia havaintoja ja joissa sanotaan, että ottaen huomioon Palestiinan ilmaston ei sitä seikkaa, että lampaat olivat yöllä ulkona, voida ottaa todistukseksi siitä, ettei Jeesus voinut syntyä joulukuun 25. pnä. Huomattakoon kumminkin, että vaikka lammaslaumoja voidaan viedä ulos laitumelle Palestiinassa sadekaudella, kun sää sallii, niin tämä ei sovi kuitenkaan Luukkaan 2:8:nnessa esitettyihin olosuhteisiin, nimittäin että paimenet olivat ulkona vartioimassa laumojaan yöllä, so. olivat menneet jonkin matkan päähän lammastarhasta ja jäivät lampaitten kanssa ulos kedolle päiviksi ja öiksi. Se ei olisi mahdollista sadeaikaan, jolloin sää on epävarma. Toht. Clarke sanoo tästä:

”Juutalaisten keskuudessa oli tapana lähettää lampaansa erämaahan pääsiäisen aikoihin ja tuoda ne kotiin ensimmäisen sateen alussa. Sinä aikana, jona ne olivat ulkona, paimenet vartioivat niitä yöt päivät. Koska pääsiäinen oli keväällä, ja ensimmäinen sade alkoi varhain marehesvankuussa, mikä vastaa osaksi meidän lokakuutamme ja marraskuutamme, niin me huomaamme, että lampaita pidettiin ulkona kedolla koko kesä. Ja koska paimenet eivät olleet vielä tuoneet laumojaan kotiin, niin on todennäköistä, ettei lokakuu ollut vielä alkanut ja että meidän Herramme ei näin ollen syntynyt joulukuun 25. pnä, jolloin ei lammaslaumoja ollut kedoilla. Eikä hän voinut syntyä myöhemmin kuin syyskuussa, koska laumat olivat vielä kedolla yöllä. Joulukuussa syntyminen tulee hylätä tällä perusteella. Lammaslaumojen laiduntaminen yöllä kedolla on aikaa koskeva tosiasia, mikä heittää huomattavaa valoa tähän kiisteltyyn kohtaan.” (Clarken Commentary, 5. osa, sivu 370) McClintockin ja Strongin Cyclopaedia esittää samanlaisen todistelun ja huomauttaa lisäksi, että henkikirjoitusta – ei verollepanoa – ”mikä teki matkustamisen välttämättömäksi (Luukas 2:2 seur.), ei olisi määrätty tuohon vuodenaikaan”. – 4. osa, sivu 877.

Se seikka, että lampaat käyvät laitumella Palestiinassa talvikuukausina, ei siis todista lainkaan, että Jeesus olisi voinut syntyä joulukuussa, sillä kysymyksessä on myöskin laumojen ja paimenten jääminen sinne öiksi ja päiviksi. Niihin asianhaaroihin, mitkä auttavat sijoittamaan Jeesuksen syntymän noin lokakuun 1. p:ksi, kuuluu sekin, että Johannes Kastaja, jonka isä kuului Abian palvelusvuoron pappeihin, syntyi noin kuusi kuukautta ennen Jeesuksen syntymää ja että Jeesus teki vanhan lakiliiton uhrit arvottomiksi kuolemalla seitsemännenkymmenennen viikon puolivälissä, kuten on ennustettu Danielin 9:24–27. Katso yksityiskohtia vuoden 1954 joulukuun 1. p:n ”Vartiotornin” sivuilta 370, 371 ja kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” 8. sivulta.

● Kirjan ”Uudet taivaat ja uusi maa” sivulla 363 oleva taulukko osoittaa, että Nooa saarnasi noin neljäkymmentä vuotta. Miten tämä voidaan todistaa Raamatulla? Eikö 1. Mooseksen kirjan 6:3 puhu 120-vuotiskaudesta? – E. J., Yhdysvallat

Meidän on oltava varovaisia, ettemme lue Raamatusta sellaista, mitä se ei sano, tai ettemme tee hätiköiden johtopäätöstä ainoastaan yhden kohdan perusteella. 1. Mooseksen kirjan 6:3 osoittaa tosin, että Jumala antoi ihmisen historian eräänä aikana tuolle vedenpaisumusta edeltäneelle maailmalle lisää 120 vuotta. Mutta se ei tapahtunut silloin, kun hän antoi Nooalle ilmoituksen ja käski häntä rakentamaan arkin. Miten me tiedämme sen?

Koska 1. Mooseksen kirjan 5:32 kertoo, että senjälkeen kun Nooa oli tullut viidensadan vuoden vanhaksi ja kun tulva oli vähemmän kuin sadan vuoden päässä, niin hänestä tuli ensin ”Seemin, Haamin ja Jaafetin isä”. (Um) Ja lisäksi, kun Jumala antoi Nooalle käskyn rakentaa arkki, niin kaikki nämä kolme poikaa olivat täysi-ikäisiä ja olivat naimisissa, joten Nooalla oli siihen aikaan kolme miniää. (1. Moos. 6:18) Kun kaikki hänen kolme poikaansa kasvoivat miehuuteen ja menivät naimisiin, niin kului sen ajan tapojen mukaan epäilemättä viisikymmentä tai kuusikymmentä vuotta. Koska hänen saarnaamisensa alkoi todennäköisimmin silloin, kun hän ryhtyi rakentamaan arkkia, niin on järkevää päätellä, että hänen saarnaamisaikansa pituus oli neljänkymmenen ja viidenkymmenen vuoden välillä eikä sata kaksikymmentä vuotta.

● Miten voitaisiin selittää se, että vaikka muukalaisen piti olla tottelevainen monia Jehovan lakeja ja vaatimuksia kohtaan samoin kuin israelilaistenkin, niin muukalainen voi kuitenkin syödä mitä tahansa ”itsestään kuollutta”, kun taas israelilaiset eivät voineet, ja se voitiin myös myydä vieraalle, kuten mainitaan 5. Mooseksen kirjan 14:21:sessä? Jos se oli saastaista israelilaiselle, niin miksi se ei ollut myöskin muukalaiselle ja vieraalle? – L. R., Yhdysvallat.

Jehova sanoi toistamiseen kyllä, että israelilaisella ja vieraana syntyneellä piti olla sama laki, mutta tämä sääntö esiintyy muuttumattomana eräissä yhteyksissä ja tilanteissa, mitkä soveltuvat määrättyihin lakeihin, sellaisiin kuin samalla mitalla maksamiseen, pääsiäiseen ja tahattomaan miehentappajaan. Katso 2. Mooseksen kirjan 12:49; 3. Mooseksen kirjan 24:22; 4. Mooseksen kirjan 15:29. Oikeus vaati, ettei erottelua tule sallia.

Jehova näki silti Ylimpänä Lainantajana hyväksi pitää israelilaisia luokkana erikseen ja asetti siitä syystä eräitä rajoituksia ainoastaan heille sekä antoi heille vastaavasti etuja, joita hän ei antanut toisille. Näin ollen, ”koska sinä olet Herralle [Jehovallel, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa”, heidän ei sallittu syödä sitä, mikä kuoli itsestään. Korkoakin voitiin ottaa toisilta, mutta ei israelilaisveljiltä. Lisäksi voitiin ainoastaan israelilaisena syntynyt valita Israelin kuninkaaksi. – 5. Moos. 14:21; 17:15; 23:20.

Nykyiset maat, kuten esim. Yhdysvallat, tunnustavat tämän periaatteen oikeudenmukaisuuden. Kaikki sen rajoissa asuvat hyötyvät sen perustuslain takeista, ja heidän odotetaan tottelevan sen lakeja. Kansalaisilla on silti eräitä erikoisia etuja ja velvollisuuksia, ja vain synnynnäinen kansalainen voidaan valita presidentiksi.

● Mitä Heprealaisten 12:13:nnessa olevat Paavalin sanat merkitsevät: ”’Tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi”? – K. K., Yhdysvallat.

Tämä neuvo on sopusoinnussa Paavalin päätöksen kanssa: ”Jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.” (1. Kor. 8:13) Se on myös yhdenmukainen Paavalin kehotuksen kanssa: ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ’kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki rakenna. Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” – 1. Kor. 10:23, 24.

Henkilö, jolla on terveet jäsenet, voi kävellä epätasaisessa maastossa ja mutkikkaita eli poimuilevia polkuja kärsimättä vahinkoa. Mutta sen, joka on rampa, täytyy olla huolellinen siinä, missä hän kulkee, tai hän voi muuten kärsiä helposti siksi, että jokin jäsen nyrjähtää. Samoin jotkut, jotka ovat hengellisesti terveitä ja kypsiä, voivat sallia itselleen eräitä vapauksia, joihin sisältyy jokin uhka tai vaara, kärsimättä kuitenkaan vahinkoa, koska he ovat kypsiä. Mutta ne, jotka eivät ole niin kypsiä tai jotka ovat hengellisesti ikään kuin rampoja, saattavat nähdä noiden vahvojen esimerkin ja yrittää seurata sitä joutuakseen vain murheeseen, mikä vaatii seurakuntaa panemaan heidät koeajalle tai aiheuttaa heidän materialismin ’mereen hukkumisensa’.

Veljesrakkaus määrää siis, että ”meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi”. Se on, meidän tule olla halukkaita kieltäytymään, niin että toiset, jotka eivät ole niin vahvoja kuin me, eivät kiusaantuisi seuraamaan meitä tuhoisaan menettelyyn ja kärsisi haaksirikkoa, uskon ja nuhteettomuuden menetystä. Niin, ”olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi”. – Room. 15:1, 2.