Onko hyväuskoisuus kuollut?

MITÄ on tapahtunut hyväuskoisuudelle? Onko se kuollut tässä nykyisessä maailmassa, mikä merkitsee ajanjaksonsa sodillaan? Hyväuskoisuus oli saavuttanut kaikkien aikojen huipun ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tulevaisuus nähtiin ihanana edessäpäin. Eräs huomattava englantilainen valtiomies, William Ewart Gladstone, selitti: ”Maailma tulee paremmaksi vuosisata vuosisadalta. Olkoon synkkäuskoisuus kaukana mielestämme, ja heittäköön hyväuskoisuus loisteensa meidän kaikkien sielujemme ja elämämme ylle tästä lähtien ja aina.”

Tämä ”tästä lähtien” oli aivan liian lyhyt, sillä missä on hyväuskoisuutta tässä sodanjälkeisessä maailmassa? Se on kuollut monilta ihmisiltä. Onko se kuollut sinultakin?

Hyväuskoisuuden toivo on kuollut, sanoo Columbia Universityn kappalainen John McGill Krumm. Puhuessaan vanhemmille opiskelijoille kappalainen selitti ajattelevansa, että kahdennenkymmenennen vuosisadan vakavin onnettomuus on ”hyväuskoisuuden kuolema”. Perinteellinen ajatus hyväuskoisuudesta, että ”asiat paranevat”, on kuollut, pappi sanoi. ”Meillä on kyky tehdä maa asumattomaksi. Kaikki, mikä on meidän ja tuon kohtalon välillä, on se liikuttavan vähäinen määrä viisautta ja kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa, minkä ihmiskunta ja sen johtajat ovat kyenneet synnyttämään.” Hän selitti, että kukaan, joka on katsellut elämää silmälläpitäen historiaa, tuskin voi olla nyt hyväuskoinen. Hän sanoi, että tilanne on nykyään ”ehdottomasti ainoalaatuinen historiassa”, ja hyväuskoisuus on kuollut, ”ilman että on mitään toivoa sen ylösnousemuksesta.” – New Yorkin Times, toukok. 30. 1955.

Eivätkä yksistään papit ole panneet hyväuskoisuuden nimeä vainajain luetteloon. Poliitikot, tiedemiehet ja historioitsijat myöntävät yhä lisääntyvässä määrässä, että vaikka he uskovat muutoksen olevan väistämätön, niin he eivät voi ennaltanähdä mitään muuta kuin synkän tulevaisuuden. Adlai Stevenson sanoi Eisenhowerin saatua voiton viime vuonna: ”Antakaamme hallitukselle kaikki vastuutuki edessäolevina levottomina aikoina.” Hyväuskoisuuden kuolema ei ole siis jättänyt tyhjää sijaa ihmiskunnan huoneeseen: synkkäuskoisuus on muuttanut sinne kaikkine synkkine matkatavaroineen, joihin kuuluu arkullinen pimeää tulevaisuutta koskevia suosittuja kirjoja.

Romaaneissakin on kolkko synkkäuskoisuuden sävy. H. G. Wellsin teoksia muistuttavassa Philip Wylien romaanissa Tomorrow! Kremlin vetypommit polttavat New Yorkin ja muuttavat Washingtonin kärventyneeksi alueeksi. Tietokirjat ovat samalla tavalla ilottomia. Teoreettinen fyysikko Charles Darwin tekee kirjassaan The Next Million Years kauastähtäävän ennustuksen: ihmissuvun lopullinen kohtalo, kirjoittaja päättelee, on hyvin samanlainen kuin menneisyyskin – valitettava. Historian ja politiikan opiskelija Elmer Davis katsahtaa läheisesti lähimpään tulevaisuuteen kirjassaan Two Minutes Till Midnight: ”Meidän edessämme on epätoivoinen taistelu, eikä ole mitään varmuutta siitä, voitammeko me. Nämä ovat johtopäätöksiä, mitkä vain harvat ihmiset hyväksyvät, jos he voivat löytää jonkin muun pääsytien.”

Voiko havainnoitsija Davis löytää pääsytien? New Yorkin Timesin kirjallisuusarvostelija sanoo Davisin johtopäätöksistä: ”Nämä ovat arvostelevia, synkkäuskoisia ja säälimättömän todenmukaisia. . . . Herra Davisillä on tarjottavana vähän selviä neuvoja. Hän tarjoaa joukon synkkiä mielipiteitä, mitkä perustuvat joukkoon pelottavia tosiasioita. . . . Elmer Davis ei voi löytää mitään muuta pääsytietä, ja niin tämä kirja on totisesti armoton. Toivokaamme, että hyväuskoisuudella on perusteita, joita herra Davis ei ole huomannut.”

Eivätkö onnettomuuden ennustajat ole huomanneet hyväuskoisuudelle mitään perusteita? Eivät, he eivät ole huomanneet.

On ainoastaan yksi hyväuskoisuuden tosi peruste nykyään. Se on se Kirja, minkä lukemiseen useimmilla ihmisillä ei ole aikaa, Jumalan Sana, Raamattu. Me saamme siitä tietää, että ihmisen historiassa oli tuleva aika, jolloin hyväuskoisuus oli kuoleva, jolloin olosuhteitten piti olla ainoalaatuiset historiassa ja jolloin neuvokkaimpienkaan valtiomiesten ei pitänyt löytää pääsytietä. Raamattu ennusti pahimman ajan kohtaavan maailmaa ”lopun aikana” eli Saatanan maailman ”viimeisinä päivinä”. Me elämme juuri nyt tätä merkittävää aikaa.

Kristus Jeesus viittasi meidän päiväämme antamalla merkin. Sen muodostavat monet ahdistukset, joiden piti kohdata maailmaa. Kun ne esiintyvät sopusoinnussa toisten Raamatun ennustusten kanssa, niin ”viimeiset päivät” ovat saavuttaneet meidät. Näin on ollut vuodesta 1914 lähtien. Ja Jeesus sanoi, että yksi piirre, mikä ilmaisee tämän ”lopun ajan”, on ”maan päällä kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä meren ärjynnän ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja niiden asiain odotuksesta, mitkä ovat kohtaamassa asuttua maata”. – Luuk. 21:25, 26, Um.

Merkitseekö tämä maailman pahin aika kuitenkaan hyväuskoisuuden kuolemaa? Ei suinkaan! Se merkitsee hyväuskoisuuden syntymää, sillä Jeesus sanoi näistä ennenkuulumattomista ahdistuksista: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin suoristautukaa ja kohottakaa päänne, koska teidän vapautuksenne lähenee.” – Luukas 21:28, Um.

Miten se voi olla pahin aika ja kuitenkin myöskin paras aika? Se on pahin aika Saatanan maailmalle, mutta paras aika kristityille, jotka heräävät näkemään tämän totuuden: Jumala on luvannut tuoda uuden vanhurskaan maailman ja hävittää tämän pahan asiainjärjestelmän Harmagedonissa. Niille, jotka tulevat tuntemaan tämän totuuden täydelliset tosiasiat, on tulevaisuuden näkymä sydäntäsykähdyttävä. Se on innoittava.

Tämä hyvä uutinen täytyy tehdä tunnetuksi. Jeesus sanoi, että niin kävisikin: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunta julistaa tätä hyvää uutista laajalti.

Mitä sitten, jos hyväuskoisuus onkin kuollut maailmasta? Tämä maailma kuolee kohta joka tapauksessa Harmagedonissa. Mutta sinulla ei ole syytä kuolla sen mukana. Eikä sinun tarvitse olla ilman hyväuskoisuuttakaan. Sinä voit toivoa parasta. Opi tuntemaan Jumalan valtakunnan hyvä uutinen, mitä tämä lehti julistaa. Toimi sen mukaan. Siis: ”iloitse edessä olevasta toivosta” uuden maailman yhteiskunnan kanssa! – Room. 12:12, Um.