Usko valloittaa maailman
MIKSI Jehovan todistajat sanovat, että Kristus ”palasi” vuonna 1914 ja alkoi silloin hallita Kuninkaana? Koska he uskovat, että niin on. Miksi he opettavat, että Harmagedoniksi sanottu yleissota käydään tämän nykyisen sukupolven aikana ja että se pyyhkäisee tyystin pois tämän maailman nykyiset uskonnolliset, kaupalliset ja poliittiset järjestelmät ja että miljoonia ihmisiä varjeltuu siinä maapallonlaajuisessa onnettomuudessa ja elää ikuisesti maan päällä ihanteellisissa olosuhteissa? Se johtuu siitä, että he uskovat niin käyvän.
Haluaisitko sinä kuulua näihin Harmagedonissa varjeltuviin tarvitsematta koskaan kuolla pois maan päältä? Sinä voit kuulua heihin, jos sinulla on uskoa. Mutta mitä usko on tarkalleen sanoen? Jumala on määritellyt Sanassaan, Pyhässä Raamatussa, uskon, mikä kuuluu uskonnollisiin vakaumuksiin. Me luemme Heprealaiskirjeen 11:1:sestä (Um): ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, todellisuuksien ilmeistä toteamista, vaikka niitä ei nähdäkään.” Se merkitsee sitä, että usko on Jumalan Sanan älyllistä ymmärtämistä ja arvostamista ja varmaa luottamista tähän Sanaan. Tosi kristillinen usko on Jehova Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koskevien uskomusten summa, uskomusten, mitkä hänen valittu Siemenensä, Jeesus Kristus, sekä hänen opetuslapsensa ovat antaneet meille.
Edellämainitun raamatunpaikan henkeytetty kirjoittaja sanoi myöskin samassa yhteydessä: ”Ilman uskoa on mahdoton saavuttaa hänen mielisuosiotaan, sillä sen, joka lähestyy Jumalaa, täytyy uskoa, että hän on olemassa.” Tämä lausunto, ’uskoa, että Jumala on olemassa’, on uskon peruste. Aineellinen kaikkeus on jokaiselle normaalille mielelle riittävä todistus Jumalan olemassaolosta, sillä elotonta ainetta ei ole ollut aina olemassa, vaan sillä on täytynyt olla alku. Miten aine on syntynyt muuten kuin jostain niin suuresta voiman Lähteestä, että meidän ihmismielemme ei voisi koskaan ymmärtää sitä, jollei tuo Lähde olisi tehnyt paljastuksia? Me tunnustamme Jumalaksi tämän kaiken Lähteen.
Mutta pelkkä usko Jumalan, aineen ja elämän Luojan, olemassaoloon ei anna meille ymmärrettävää käsitystä Jumalan päätöksistä eli tahdosta. Me tarvitsemme luonnontöitten ohella jotakin muuta, mihin perustamme uskomme. Me tarvitsemme Jumalan ilmaisua, mitä hän on päättänyt tehdä. Hän on varannut tämän ilmaisun. Se on se kirja, mitä me sanomme Pyhäksi Raamatuksi. Raamatussa paljastettujen Jumalan päätösten tuntemus on uskon peruste ja johtaa elämään.
Me sanomme, että tosi kristillinen usko on Jehova Jumalaa ja hänen valtakuntaansa koskevien uskomusten summa, uskomusten, mitkä hänen valittu Siemenensä, Jeesus Kristus, sekä hänen opetuslapsensa ovat antaneet meille. Mutta eivätkö kristikunnan kansatkin usko samaan Raamattuun? Miksi ne eivät sitten usko samaa, mitä Jehovan todistajat uskovat? Älä ajattele, että tämä on pelkästään makuasia, yksityisestä selityksestä riippuva seikka. Älä luule, että ihminen voi uskoa, mitä haluaa, niin kauan kuin hän elää hyvin, eli että oppieroavaisuudet eivät merkitse todellisesti mitään. Se on kohtalokas erehdys. Juuri tämä eroavaisuus tekee eron Harmagedonissa varjeltuvien ja vanhan maailman mukana tuhoutuvien välillä.
Tämä vanha maailma kaikkine uskonnollisine, kaupallisine ja poliittisine järjestelmineen on tuomittu tuhoutumaan varmasti nykyisin elävän sukupolven aikana. Miljoonat tuhoutuvat sen mukana, koska heillä ei ole uskoa. Vain usko auttaa voittamaan tämän vanhan maailman ja elämään ikuisesti vanhurskaassa uudessa maailmassa. Jeesuksen Kristuksen henkeytetty apostoli kirjoitti: ”Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.
Jeesuksen Kristuksen itsensäkin oli voitettava tämä vanha jumalaton maailma, tai se olisi muuten voittanut hänet! Saatana Perkele yritti kovasti voittaa Jeesuksen Kristuksen Jeesuksen ollessa lihassa, sillä Saatana oli silloin tämän maailman ruhtinas eli hallitsija. Jeesus sanoi selvästi Saatanasta: ”Maailman hallitsija on tulossa. Kuitenkaan ei hänellä ole valtaa minuun.” Saatana yritti erittäin kovasti voittaa Jeesuksen kohta, kun hän aloitti julkisen palveluksensa. Millä tavalla? Tarjoamalla hänelle kansojen poliittista hallitusta. Se oli totisesti välkehtivän ovela veto Saatanan puolelta. – Joh. 14:30, Um; Matt. 4:8, 9.
Millä keinoin Jeesus torjui tuon kiusauksen? Uskon avulla! Mitä? Tarvitsiko Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jonka kristikunta luulee olleen todellisuudessa ihmismuotoon ruumiillistunut Jumala itse, tarvitsiko hän uskoa? Kyllä hän tarvitsi uskoa samaan Jumalan päätösten ilmaisuun, mihin kristikuntakin tunnustaa nyt luottavansa uskomustensa perusteena. Jeesus Kristus lainasi muinaisista Heprealaisista Kirjoituksista vastatessaan Saatanan uhmaavaan kiusaukseen. Hän uskoi siihen, mitä nuo Kirjoitukset ilmaisivat. Jeesus sanoi vuosia myöhemmin apostolilleen Johannekselle antamassaan ilmoituksessa, mikä oli lähtöisin hänen Isästään, Jumalasta: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa.” – Ilm. 3:21.
Tämä osoittaa selvästi, että Jeesuksen oli voitettava jotakin: hänellä oli taistelu, ja se oli uskon taistelu. Mitä Jeesuksen täytyi voittaa? Hän vastaa itse tähän kysymykseen Johanneksen 16:33:nnessa: ”Minä olen voittanut maailman.” Mutta mitä maailmalla tarkoitetaan? Se on tämä nykyinen asiainjärjestelmä, mikä on Saatana Perkeleen järjestämä ja valvoma Jehova Jumalaa vastaan ja minkä muodostaa voimakkaitten uskontojen, ahneen kauppamaailman ja mahtavien poliittisten ainesten voimakas yhtymä. Nämä kaikki olivat vaikuttamassa jossakin määrässä Jeesuksen ollessa lihassa maan päällä, ja hänen oli voitettava niiden ovelat ansat, tai ne olisivat muuten voittaneet hänet. ”Kristus uhrasi lihansa päivinä rukouksia ja myöskin anomuksia sille, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, voimakkain huudoin ja kyynelin, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalisen pelkonsa takia.” – Hepr. 5:7, Um.
Me elämme nyt tämän jumalattoman asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä”, ja se on nyt jumalattomampi kuin milloinkaan. Sen ja sen ovelien ansojen voittaminen vaatii tosi uskoa. Ketkään muut eivät varjellu sen tuhoutuessa Harmagedonissa kuin ne, joilla on uskoa. Kristikunta tuhoutuu perusteellisesti, koska sillä ei ole uskoa. Me elämme sitä aikaa, jonka Jeesus ennusti Johannekselle antamassaan ilmoituksessa ja jolloin Saatanan petomainen järjestelmä ajaa koko ihmiskunnan lopulliseen kaikenkäsittävään sotaan Jehovaa ja hänen Kristustaan vastaan, ja tätä mahtavaa vihollista vastaan ja Jehova Jumalan ja hänen voittavan Karitsansa puolella sovittelemattomana seisomiseen vaaditaan tosi uskoa. – Ilm. 17:12–14.
Saatana tietää, että hänen aikansa on nyt hyvin lyhyt, ennen kuin hänet kukistetaan toimettomuuden syvyyteen, ja hänen valtioviisautensa on ajaa kaikki kansat mieluummin tuhoon kuin antaa keidenkään varjeltua ja elää hänen kaikkivoittavan Tuomiontoimeenpanijansa, Jeesuksen Kristuksen, onnellisina alamaisina maan päällä. Jumalan valittu Siemen ’murskaa käärmeen pään’ tällöin, kuten ennustettiin 1. Mooseksen kirjan 3:15:nnessä. Mikä on sinun paikkasi tuossa taistelussa?
Jehovan todistajien on annettu nähdä todellisuuksia ennen niiden toteutumista. Heillä on ’todellisuuksien vakuuttunut odotus, vaikka niitä ei nähdäkään’. (Hepr. 11:1, Um) He näkevät tämän vanhan maailman järjestelmän syöksyvän sotaan Jehova Jumalaa vastaan, mikä johtaa siihen, että Jehovan tuliset tuomiot toimeenpannaan tämän järjestelmän jokaista osaa kohtaan. Nämä asiat ovat Jehovan todistajille läpinäkyvät kuin kirkas lasi. Jehovan todistajat ovat voittavalla puolella Kristuksen Jeesuksen kanssa. He näkevät olevansa kuvattuna Ilmestyskirjan 15:2, 3:nnen (Um) ennustuksessa: ”Ja minä näin sellaisen, mikä näytti olevan tulella sekoitettu lasimeri, ja niiden, jotka selviytyivät voittoisina pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sen lasimeren äärellä, ja heillä oli Jumalan harput. Ja he laulavat.” Peto ja sen kuva on Saatanan nykyinen petomaisen voimakas hallitusjärjestelmä, ja sen nimen luku (666 eli 600 + 60 + 6) kuvaa tämän järjestelmän kolmea perustusta: väärää uskontoa, kauppamahtia ja politiikkaa. – Ilm. 13:16–18.
Muinaisaikain miehillä ja naisilla oli samanlainen usko, ja se auttoi heitä voittamaan heidän päiviensä Saatanan maailmanjärjestelmän. He olivat miehiä ja naisia, ”jotka uskon avulla kukistivat valtakuntia taistelussa, toteuttivat vanhurskautta, saavuttivat, mitä oli luvattu, sulkivat jalopeurojen suut, pysähdyttivät tulen voiman, pelastuivat miekan terältä, tulivat heikosta tilasta voimakkaiksi, tulivat urhoollisiksi sodassa, ajoivat muukalaisten sotajoukkoja pakoon. . . . eikä maailma ollut heidän arvoisensa.” – Hepr. 11:33–38, Um.
Kristikunta laulaa mielellään virsiä, kuten ”Nouse jo, kristitty, taisteluhun, tarttuos miekkaan ja kilpeen”, mutta se osoittaa menettelytavallaan, että sillä ei ole sitä uskoa, mikä esim. Danielilla oli. Se näkee vain näkyviä vihollisia ja sovittelee niidenkin kanssa. Se yrittää esiintyä ihmisten edessä avarasydämisenä, sellaisena, jolla on kyllin laaja usko käsittämään kaiken.
Jotkut syyttävät Jehovan todistajia siitä, että heillä on vain ’yksiä raiteita’ kulkeva mieli. Entä sitten? Niin kauan kuin he ovat oikeilla raiteilla, niin mitä vaaraa siitä on? Sehän juuri erottaa varjeltuvat tuhoutuvista. Jehovan todistajilla voi olla samoja raiteita kulkeva mieli, mutta he eivät kulje samaa vanhaa latua.
Kristikunnalla ei ole toisaalta mitään raiteita, vaan se on sellainen, mikä vaeltelee tiettömässä autiomaassa uskonnollisten ristiriitojen hietamyrskyjen sokaisemana. Eikö Jeesus sanonut: ”Käykää kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka johtaa tuhoon, . . . mutta se portti on kapea ja se tie ahdas, joka johtaa elämään, ja harvat sen löytävät”? – Matt. 7:13, 14, Um.
Puhuen siitä, ’mitä toivotaan, vaikka ei nähdäkään’, apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä vielä ’hyvin pieni tuokio’, niin ’hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele’. ’Mutta minun vanhurskaani elää uskon perusteella’, ja ’jos hän vetäytyy takaisin, niin minun sieluni ei mielisty häneen’. Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät takaisin tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun varjelemiseksi elossa.” – Hepr. 10:37, 39, Um.
Se, mitä apostoli Paavali odotti päivänään, on nyt tapahtunut. Kristikunta ei voi nähdä sitä, koska sen vanhat perimätiedot, joihin on sulatettu pakanallista filosofiaa, on sokaissut sen eikä sillä ole uskoa. Kristus on tullut. Me elämme hänen läsnäolonsa eli paruusiansa aikaa, ja se on kansojen tuominta-aikaa. Jehova Jumala on ottanut ”suuren valtansa ja alkanut hallita kuninkaana” Hänen kauttaan, joka on valtuutettu ”paimentamaan kaikkia kansoja rautavaltikalla”. Kansat ovat tulleet äärimmäisen vihaisiksi, ja Jehovan oma viha on kohdannut kansoja. On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata. – Ilm. 11:15–18; 12:5, Um.
Saatana yrittää uskonnollisen puolensa avulla murtaa uskomme erilaisilla todisteluilla ja leimaamalla meidät kerettiläisiksi. Hän yrittää kaupallisen puolensa avulla heikentää meidän uskomme materialismin ovelalla ansalla, ja järjestönsä poliittisen puolen avulla hän yrittää lävistää meidän uskomme haarniskan kaikenlaisilla meitä vastaan tekemillään ilkeillä syytöksillä, jopa syyttäen meitä kapinasta niinkuin Jeesustakin ja nostattamalla roskajoukkoja meitä vastaan sen väärän syytöksen kiihottamina, että me olemme jonkin poliittisen vallan asiamiehiä, jotka ”lujittavat sen valtaa” kansassa.
Meidän on muistutettava mieleemme 2. Korinttolaiskirjeen 13:5:nnessä (Um) olevat apostolin sanat: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa jatkuvasti, mitä itse olette.” Meidän on oltava hyvin tarkkaavaisia, ettei vastustaja, Perkele, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura ”koettaen niellä jonkun”, löydä heikkoa kohtaa uskonhaarniskastamme ja saa jotakin ”palavaa heittoasettaan” tunkeutumaan lävitse vahingoksemme tai tuhoksemmekin. Me voimme voittaa tämän vihollisen ’säilyttämällä mielenmalttimme’ ollen ”lujia uskossa” ja pitäen ”uskon suurta kilpeä, jolla voimme sammuttaa tuon jumalattoman kaikki palavat heittoaseet”. – 1. Piet. 5:8, 9; Ef. 6:16, Um.
Tämä ’viimeinen ajanjakso’ on erittäin vaarallinen. Pilkkaajien, jotka ivaavat Jumalan Sanaa ja nauravat niille, jotka julistavat sitä ahkerasti, on ennustettu olevan erittäin lukuisia. Vain Jumalan Sanan älylliseen ymmärtämiseen perustuvan uskon avulla voi kukaan varjeltua, ja uskoa täytyy tukea oikeilla teoilla. ”Mitä teihin tulee, rakkaat, niin palauttakaa mieleenne ne lausumat, mitkä Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat aikaisemmin puhuneet, kuinka heidän oli tapana sanoa teille: ’Viimeisinä päivinä on oleva pilkkaajia, jotka toimivat omien jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan.’ Nämä ovat niitä, jotka aiheuttavat jakautumisia, eläimellisiä ihmisiä, joilla ei ole hengellisyyttä. Mutta te, rakkaat, rakentukaa pyhimmän uskonne perusteelle ja rukoilkaa pyhän hengen avulla, pysyttäytykää Jumalan rakkaudessa odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa iankaikkinen elämä silmämääränä.” – Juud. 17–21, Um.