Lukijain kysymyksiä

● Kristuksesta Jeesuksesta on kirjoitettu Jesajan 11:10:nnessä (As): ”Ja hänen leposijansa on oleva loistoisa.” Tarkoittaako tämä leposija Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikaista sapattilepoa? – J. H., Yhdysvallat.

Tämä ei tarkoita sapattilepoa, vaan Kristuksen Jeesuksen taivaallista asumusta. Jeesuksella ei ollut maanpäällisen palveluksensa aikana pysyvää asuntoa, vaan hän sanoi: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” (Matt. 8:20) Mutta Jeesuksella on sitävastoin taivaassa loistoisa leposija, kuten näemme Ruutin 3:1:sestä (Um): ”Hänen anoppinsa Noomi sanoi nyt hänelle: ’Tyttäreni, eikö minun pitäisi katsoa sinulle leposijaa, jotta sinun kävisi hyvin?’” Puhuessaan näin Noomi ryhtyi toimenpiteisiin saadakseen pysyvän kodin eli asunnon Ruutille. Jesajan 11:10:nnessä oleva Kristuksen loistoisa leposija tarkoittaa siis hänen taivaallista asuinpaikkaansa.

● Jesajan 41:6 kuuluu: ”He auttavat kukin lähimmäistään, ja jokainen sanoo veljelleen: ’Ole rohkea!’” (As) Ketkä täyttävät tämän ennustuksen nykyään? Voidaanko sitä käyttää esimerkkinä toistemme rohkaisemisesta antamaan todistusta Kristuksen hallitsemasta Jehovan valtakunnasta nykyään? – F. F., Yhdysvallat.

Jos tämä raamatunpaikka otetaan pois tekstiyhteydestään, niin se saattaa näyttää hyvältä kristittyjen sovellettavaksi itseensä heidän auttaessaan ja rohkaistessaan toisiaan toimimaan yhdessä innokkaasti Valtakunnan palveluksessa. Mutta Vartiotorni-Seura ei ole koko historiansa aikana kertaakaan sovelluttanut sidotuissa kirjoissaan, kirjasissaan eikä lehdissään Jesajan 41:6:tta tällä tavalla eikä ole koskaan käsitellyt tätä jaetta yksityiskohtaisesti. Miksi ei? Koska se ei sovellu Jehovan todistajiin.

Jehova käskee 1. jakeessa saariyhdyskuntia olemaan hiljaa edessään ja ihmisiä keskustelemaan laillisesti kanssaan. 5. jae kertoo, että saaret näkevät ja pelkäävät sitä, mitä Jehova tekee, ja että ne tulevat yhteen vastustaakseen sitä, jonka Jehova herättää idästä toimeenpanemaan tuomionsa. Sitten he alkavat auttaa kukin lähimmäistään, ja jokainen käskee veljeään olemaan rohkea. Seuraavasta (7) jakeesta käy ilmi, että he auttavat ja rohkaisevat toisiaan vastustamaan Jehovan tuomiontoimeenpanijaa: ”Puuseppä rohkaisee kultaseppää, ja se, joka tasoittaa vasaralla, sitä, joka iskee alasinta, sanoen juotoksesta: ’Se on hyvä.’ Ja hän kiinnittää sen nauloilla, jottei se horjuisi.” Jotta mikä ”ei horjuisi”? Epäjumala, puinen kehys, minkä puuseppä teki. Hän rohkaisi sitten kultaseppää silaamaan sen kauttaaltaan. Kuvanveistäjä vasaroi kaiken esiin tasaisesti ja hyväksyi juotoksen. Epäjumalankuva naulataan sen jälkeen pohjaan eli jalustaan, jottei se kaatuisi, vaan jotta sitä voitaisiin kantaa kulkueessakin.

7. jae viittaa edellisen luvun 19. jakeeseen. Moffattin käännös ja Amerikkalainen käännös siirtää 6. ja 7. jakeen seuraamaan Jesajan 41:19:ttä. (Katso myöskin Knoxin käännöksen alaviitettä.) He auttavat täten ja rohkaisevat toisiaan paholaisista lähtöisin olevassa työssä pyytäen vääriä jumalia pelastamaan heidät tuholta.

Tämä ennusti varmasti, miten nykyinen uskoton maailma rakentaa omia voimallisia epäjumaliaan ja pyytää niitä vääriä jumalia pelastamaan sen Jehovan tuomiontoimeenpanijalta, Jeesukselta Kristukselta, Harmagedonin yleissodassa. Jehovan todistajilla ei ole nykyään mitään osuutta Jesajan 41:6:nnen täyttämisessä. Vain huolimattomasta hairahduksesta, kun ei ole katsottu tekstiyhteyttä, on joku voinut sovelluttaa sitä Jehovan todistajiin erheellisesti. Pahoittelemme tätä.

● Onko pidettävä kirjaimellisesti totena, että israelilaisten vaatteet eivät kuluneet neljänäkymmenenä vuotena autiomaassa, vai onko se vain sanontatapa, joka osoittaa, että heidän vaatevarastonsa eivät loppuneet? – R. H., Yhdysvallat.

5. Mooseksen kirjan 8:3, 4 osoittaa, että Jehova jatkuvasti ”antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran [Jehovan] suusta lähtee. Sinun vaatteesi eivät kuluneet yltäsi, eivätkä sinun jalkasi ajettuneet näinä neljänäkymmenenä vuotena.” Mannan varaaminen oli jatkuva ihme, niinkuin vaatteittenkin varaaminen, kun ne eivät kuluneet. Tässähän se ihme onkin. Jos tarvikkeet olisi vain uusittu, niin siinä ei olisi nähty mitään ihmettä. Vaatteitten kulumattomuus on kirjaimellinen, samoin kuin kertomus siitäkin on kirjaimellinen, että jalat eivät ajettuneet noina neljänäkymmenenä vuotena autiomaassa. Samojen vaatteitten käyttöön neljäkymmentä vuotta ei näytä sisältyvän mitään käytännöllistä vaikeutta, sillä kun vaatteet tulivat pieniksi kasvaville nuorille, niin heillä oli saatavissa suurempia kokoja, ja heidän vaatteensa annettiin nuoremmille lapsille. Aikuisia kuoli, ja he jättivät vaatevarastonsa jälkeensä. On huomattava, että israelilaisten lukumäärä oli suunnilleen sama autiomaavaelluksen lopussa kuin sen alussakin, joten alkuperäiset vaatevarastot riittivät koko nelikymmenvuotisen vaelluksen ajan.

● Oliko Juudas läsnä, kun Kristus asetti muistonvieton? – W. E., Yhdysvallat.

Kun vertaamme Matteuksen 26:20–25 ja Johanneksen 13:21–30 toisiinsa, niin saamme tietää, että Juudas ei ollut läsnä, kun Kristus asetti Herran illallisen. Toinen evankeliumikertomus esittää yksityiskohtia, joita toinen ei kerro, mutta kun kaksi saatetaan sopusointuun, niin voidaan saada täydellinen kuva. Matteus kertoo, miten syntyi kyselyjä sen suhteen, kuka pettää Jeesuksen. Johannes sanoo, että ennenkuin tämä asia jätettiin, niin pettäjä ilmaistiin siten, että hänelle annettiin se pala, minkä Jeesus oli kastanut vatiin, ja Juudas meni heti ulos yöhön. Matteus jatkaa kuvaillen, miten Jeesus sitten tarjosi jäljelläoleville yhdelletoista apostolille muiston vertauskuvat, kun taas Johannes, joka kirjoitti kertomuksensa sen jälkeen, kun Matteus oli kirjoittanut omansa, ei toista illallisen menoa, vaan antaa sen sijaan joitakin laajempia huomautuksia, jotka Jeesus teki tuossa tilaisuudessa, niinkuin on kerrottu 13. luvussa. Mutta Jeesuksen puhe ja rukous opetuslastensa kanssa, mitkä on kerrottu Johanneksen luvuissa 14–17, eivät kuuluneet Herran illalliseen, vaan tulivat sen jälkeen.

Nämä kaksi kuvailtujen tapahtumien apostolia ja silminnäkijää ovat täten sopusoinnussa keskenään aikaan nähden, sillä Johanneksen kertomus ei ole millään tavalla ristiriidassa Matteuksen kertomuksen kanssa siinä, mihin aikaan Juudas lähti. Luukkaan kertomusta (22:14–23) ei tule myöskään pitää ristiriitaisena aikajärjestyksen suhteen. Luukas ei ollut tapahtumien silminnäkijä. Hän kertoo samoista tapahtumista, mutta hän ei tee sitä välttämättä tarkassa aikajärjestyksessä, niinkuin nuo kaksi, jotka olivat tosiaan läsnä tuossa tilaisuudessa. Luukkaan 22:28–30 ei sitäpaitsi voi tarkoittaa Juudasta, joten hänen on täytynyt lähteä ennen sen lausumista. Katso tammikuun 15. p:n ”Vartiotornista” 1951 sivuja 20 ja 30.