Lukijain kysymyksiä

● Jos naimaton raskaanaoleva nainen, joka on järjestänyt lapsen annettavaksi kasvatiksi, tulee tuntemaan totuuden ennen lapsen syntymää, niin olisiko hänen silloin katsottava velvollisuudekseen pitää lapsi opettaakseen sille Jumalan Sanan totuutta?

Voitaisiin väittää, että jos lapsi annetaan kasvatiksi, niin sillä on enemmän aineellisessa suhteessa eikä sen tarvitse kantaa aviottoman syntyperänsä häpeämerkkiä. Mutta hengellinen huolenpito on tärkeämpi kuin aineellinen, ja jos on välttämätöntä, niin yhteiskunnallinen häpeä voidaan välttää, kun äiti muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Jehova käskee vanhempia: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” Miten äiti voisi tehdä tämän, jos hän antaa lapsensa pois? Miten hän voisi antaa sille oikean alun elämässä: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – 5. Moos. 6:6, 7; Sananl. 22:6.

Tällä hetkellä näyttäisi viisaalta vapautua pulmasta antamalla lapsi kasvatiksi, mutta se olisi vastoin äidinvaistoja, ja kun aika kuluu, niin saattaisi tulla katkera katumus tällaisen menettelyn johdosta. Se olisi vastoin luonnollista kiintymystä, vaikka meille sanotaan, että monilla ihmisillä ei näinä arveluttavien, vaikeitten aikojen viimeisinä päivinä ole ”luonnollista kiintymystä”. Näyttäisi paremmalta noudattaa äidin kiintymyksen ja lapsirakkauden sekä puhtaan omantunnon säilyttämisen periaatteita. Kristillisen uskonkin periaatteita näyttäisiin rikottavan, jos joku ei pitäisi huolta elämään saattamastaan lapsesta. Paavali kirjoitti: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” – 2. Tim. 3:3, Um; 1. Tim. 5:8.

Näyttäisi siis rohkeammalta ja kristillisemmältä kantaa lapsen pitämisen ja kasvattamisen taakka ottaen vastaan seuraukset, mitkä siitä johtunevatkin, kuten esim. maineen menetys, varsinkin nyt, kun äiti on tullut tuntemaan totuuden ja kykenee opettamaan totuutta jälkeläiselleen ja kenties tekemään sille mahdolliseksi elää ikuisesti vanhurskaassa uudessa maailmassa. Tällaisessa vaikeassa tilanteessa olevan henkilön täytyy tehdä oma ratkaisunsa sen suhteen, miten hän menettelee.