Lopeta paha, aloita hyvä

PAHAN ilkeä kiertokulku voidaan lopettaa voittamalla se hyvällä. Niin kauan kuin paha maksetaan pahalla ja viha herättää vihaa ja väkivalta nostattaa väkivaltaa, kiertää jumalattomuuden pyörre nopeammin, ja siinä olevat imeytyvät sen kurimukseen. Samoin kuin vaaditaan ruumiillisesti voimakasta ihmistä, joka voi uida pyörrettä vastaan, niin vaatii myöskin pahan pyörrettä vastaan käyminen hyvää tekemällä henkisesti voimakasta ihmistä. Se on enemmän kuin miehuuden mitta: se on jumalisuuden mitta.

Jeesus sanoi näin: ”Te kuulitte sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’ Minä sanon kuitenkin teille: Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti teitä vainoavien puolesta, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne lapsiksi, koska hän panee aurinkonsa nousemaan jumalattomille ihmisille ja hyville ja panee satamaan vanhurskaille ihmisille ja epävanhurskaille. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, niin mikä palkka teillä siitä on? Eivätkö veronkokoojatkin tee samoin? Ja jos te vain tervehditte veljiänne, niin mitä erinomaista te silloin teette? Eivätkö kansoihin kuuluvat ihmisetkin tee samoin? Teidän täytyy siis olla täydellisiä, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” – Matt. 5:43–48, Um.

Apostoli Paavali sanoi Rooman kristityille: ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.” Hän antoi samanlaisen neuvon tessalonikalaisillekin: ”Katsokaa, ettei kukaan kosta loukkausta loukkauksella kenellekään.” Tätä on helppo saarnata, mutta vaikea noudattaa: ”Kun meitä herjataan, niin me siunaamme; kun meitä vainotaan, niin me kestämme; kun meitä saatetaan huonoon huutoon, niin me puhumme suostuttelevasti.” – Room. 12:17; 1. Tess. 5:15; 1. Kor. 4:12, 13, Um.

Jeesus oli tällä korkealla jumalisuuden asteella, ja meitä käsketään pitämään häntä seurattavana esimerkkinämme: ”Kun häntä herjattiin, niin hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, niin hän ei ruvennut uhkailemaan, vaan uskoutui jatkuvasti sille, joka tuomitsee vanhurskaasti. Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän edestänne jättäen teille esimerkin seurataksenne kiinteästi hänen askeleissaan.” – 1. Piet. 2:23, 21, Um.

Ihmiset ovat tavallisesti ystävällisiä niille, jotka ovat heille ystävällisiä, kunnioittavat niitä, jotka heitä kunnioittavat, ovat vihaisia niille, jotka ovat heille vihaisia, riitelevät niiden kanssa, jotka riitelevät heidän kanssaan. Jos sinä menettelet näin, niin se merkitsee sitä, että sinä annat toisten muovata itsesi, määrätä käyttäytymisesi, tehdä sinut siksi, mikä sinä olet. He tekevät sinusta todellisuudessa sellaisen, millaisia he itse ovat, koska he panevat sinut omaksumaan heidän syntisen esimerkkinsä. Jos sinulla on korkea käyttäytymistaso, niin miksi jättäisit sen toisten matalan tason vuoksi? Miksi sallisit toisten pahuuden olla voimakkaampi kuin sinun oma hyvyytesi? Jos sallit tämän tapahtua, niin se merkitsee itsesi ja niiden korkeitten periaatteitten kieltämistä, joiden puolesta sinä seisot ja joita sinä pidät rakkaina. Noudata Jeesuksen esimerkkiä, hänen, joka pysyy siinä, mikä hän on, antamatta häntä ympäröivien omaamien heikkouksien muuttaa itseään: ”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” – 2. Tim. 2:13.

Jos sinä olet kyllin voimakas pysähdyttääksesi pahan kiertokulun hyvällä, niin sinä voit aloittaa hyvän kiertokulun. ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” Tämä leppeä vastaus ei johdu sinun heikkoudestasi, vaan johtuu sinun voimastasi, ja vihainen vaistoaa tämän. Koska niin monet ihmiset antavat verran verrasta, niin sinun läpimurtosi hyvää käyttäen muuttaa kiertokulun pahasta hyväksi. ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” ”Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.” Saattaa mennä jonkin aikaa, ennenkuin sinun hyvyytesi tuottaa hyvän sadon toisilta. Sinä et voi kylvää siementä jonain päivänä ja korjata vehnää jo seuraavana päivänä. Mutta ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös korjaa. Älkäämme siis jättäkö sikseen sen tekemistä, mikä on oikein, sillä me saamme aikanaan korjata, kun emme hellitä”. – Sananl. 15:1; 11:25; Saarn. 11:1; Gal. 6:7, 9, Um.

Jehova Jumala kylvi rakkautta ihmiskunnalle, ja hän korjaa rakkautta niiltä, jotka eivät ole huomaamatta hänen hyvyyttään. Jumala loi maan, missä me asumme, ilman, mitä hengitämme, kasvit ja eläimet, joita syömme, ja veden, mitä juomme. Monet pitävät tätä kaikkea ilman muuta selvänä kiittämättä koskaan häntä. He tekevät työtä, kokoavat rahaa, ostavat ravintonsa – miksi siis kiittää Jumalaa siitä? Näin he ajattelevat. Maanviljelijä voi kylvää siementä ja kastella sekä hoitaa sitä, mutta hän ei voi panna sitä kasvamaan: ”Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.” Sinun siunaustesi lähteen etsintä johtaa pian Jumalaan. Tämä on väistämätön totuus niin hyville kuin pahoillekin ihmisille. – 1. Kor. 3:7.

Mutta pahat ihmiset kieltäytyvät tunnustamasta velkaansa Jumalalle. Jumalan heille osoittama rakkaus lankeaa hedelmättömään maahan, ja tuloksena on pelkästään välinpitämättömyyttä ja epäuskoa. Mutta kiitollisten ihmisten, kristittyjen, laita on toinen. Jumalan rakkauden vuodatus herättää rakkaudellista vastakaikua: ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” Jumalan rakkauden tärkein piirre on se, että hän varasi Jeesuksen, Lunnaat: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” Vain harvat ilmaisevat tosiaan vastakaikua tälle rakkaudelliselle huolenpidolle rakastamalla todellisesti Jumalaa: ”Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.” – 1. Joh. 4:19, 10; 5:3.

Pysähdytä siis pahan kiertokulku tekemällä hyvää. ”Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” Ja vastaa toisten hyvyyteen. Vastaa erityisesti rakkaudellisen tottelevaisena siihen rakkauteen, mitä Jumala vuodattaa meille. – Room. 12:21.