Ei liian nuori ’kuunnellakseen ja oppiakseen’

Lapset voivat kuunnella ja oppia varhaisessa iässä, kuten ilmenee seuraavasta sydäntä lämmittävästä kokemuksesta, minkä eräs Koreassa oleva lähetystyöntekijä on kertonut: ”Kolme pientä poikaa (ikä n. 5, 7 ja 9 vuotta) alkoi suunnilleen kaksi kuukautta sitten käydä kokouksissamme. He tulivat joka kerta, ja kohta oli kaikilla kolmella oma Raamattunsa ja ”Vartiotorninsa”. Kun kukin raamatunkohta mainittiin, niin he painoivat pienen nenänsä Raamattuun ja seurasivat sitä. Kukaan veljistä ei näyttänyt alussa tietävän mitään heistä. Koetin useita kertoja puhua heille, mutta en voinut saada vastausta. Lopulta saimme selville tilanteen. Poikien vanhemmat olivat kuolleet sodan aikana, ja he ovat siitä lähtien tulleet enimmäkseen toimeen itsekseen. He asuvat yhdessä pienessä paikassa, ja vanhin on ’äiti’. He ovat herttaisia pienokaisia, mutta eivät näytä lainkaan lapsilta. Tämä on yleistä täällä, missä sota on riistänyt niin monelta heidän lapsuutensa. Seitsenvuotias piti viime torstaina ensimmäisen puheensa teokraattisessa palveluskoulussa. Hän näytti miellyttävältä ja siistiltä, ja toiset kaksi näyttivät olevan hyvin ylpeitä hänestä. Hän luki kovaa vauhtia, niinkuin täällä on tapana, ja kun kuuli elämän sanojen tulevan tuosta rakkaasta pienestä sydämestä, niin se pusersi esiin kyyneleen tai kaksi. Puhuin noille kolmelle kokouksen jälkeen ja sanoin, miten mielellään Jehova otti heidät tervetulleina ’perheeseensä’, ja minä näin ensimmäisen kerran heidän hymyilevän.”