Natsit säikähtivät, eivät Jehovan todistajat
The Theory and Practice of Hell on kirja, mikä esittää yksityiskohtaisen selostuksen natsien keskitysleireistä. Se oli paras menekkikirja vuosikausia Saksassa, ja siitä julkaistiin huhtikuussa 1955 englantilainen painos. Vartiotornin lukijoille on erittäin kiinnostavaa, mitä se sanoo luvussa ”Vankiluokat” Jehovan todistajista, joista kerrotaan mm. seuraavaa:
”SS [natsien valiojoukot] tarjosi syyskuun 6. pnä 1938 todistajille [Buchenwaldissa] tilaisuuden luopua periaatteistaan kirjallisesti, erityisesti kieltäytymisestään vannomasta valaa ja suorittamasta sotapalvelusta, ja ostaa siten vapautensa. Ainoastaan hyvin harvat sortuivat tässä koetuksessa. Toiset pantiin siitä lähtien raakamaisen painostuksen alaisiksi heidän henkensä murtamiseksi. Buchenwaldin nimenhuutoupseeri teki pääsiäissunnuntaina v. 1939 jälleen yrityksen saadakseen todistajat tunnustamaan ’Valtion ja Führerin’. Hän ei onnistunut lainkaan. Kaikkien Jehovan todistajien piti kokoontua jälleen helluntaipäivänä nimenhuutokentälle. Heille pidettiin puhe, ja sitä seurasi kauhistava uuvutusharjoitus. Noiden onnettomien miesten piti kieriä, hyppiä, ryömiä ja juosta tunti ja neljännes ryhmänjohtajien saappaitten auttaessa heitä.
”Kun sota puhkesi, niin Sachsenhausenin keskitysleirin todistajia kehoitettiin lähtemään vapaaehtoisesti sotapalvelukseen. Jokaisen kiellon jälkeen ammuttiin kymmenen miestä heidän riveistään. Kun neljäkymmentä uhria oli tapettu, niin SS lopetti. Buchenwaldissa tehtiin tämä kehoitus todistajille syyskuun 6. pnä 1939. Ensimmäinen vartioupseeri Rödl sanoi heille: ’Te tiedätte, että sota on puhjennut ja että Saksan kansa on vaarassa. Voimaan astuu uudet lait. Jos joku teistä kieltäytyy taistelemasta Ranskaa tai Englantia vastaan, niin teidän kaikkien täytyy kuolla!’ Kaksi SS-komppaniaa tuotiin täysissä varusteissa portin viereen. Yksikään Jehovan todistaja ei vastannut upseerin kehoitukseen. Seurasi lyhyt äänettömyys, ja sitten tuli määräys: ’Kädet ylös! Tyhjentäkää taskunne!’ SS-miehet hyökkäsivät heidän kimppuunsa ryöstäen heiltä heidän viimeisenkin penninsä – kosto, mikä näytti jotensakin irvokkaalta ottaen huomioon, mitä olisi saattanut tapahtua. Todistajat määrättiin tosin louhimoon, ja heiltä kiellettiin koko tuona aikana sairaalahoito.
”Ei voi olla saamatta sitä vaikutelmaa, että psykologisesti puhuen SS ei ollut koskaan täysin sen haasteen tasalla, minkä Jehovan todistajat antoivat heille.”