Optimistinen tuhon edessä

MUUTAMAT ihmiset vaeltavat läpi elämänsä huolettomina, välinpitämättöminä. He ovat tavallisesti hilpeän muistamattomia maailman olosuhteisiin nähden. Ne, jotka ovat tosiaan tietoisia maailman olosuhteista, pelkäävät usein tulevaisuutta.

New Yorkin Times kirjoitti kesäk. 12. pnä 1955 pääkirjoituksessaan näin: ”Me olemme eläneet nyt kauan nykyisen maailman eräänlaisessa talvessa. Pelko on jäätänyt veren suonissamme, eikä, kumma kyllä, ole ollut kylliksi vihaa sen lämmittämiseen. Tämä ei ole todellisuudessa suunnattoman taistelun aikaa. Se on päinvastoin pelon aikaa. Näin on, ja kenties tämä näyttää lopulta olevan onnellista, koska maailmalla ei ole enää varaa ilmaista vihaa – sillä, sanoaksemme alastoman totuuden, viha merkitsee nyt itsemurhaa, vihasta on tullut kuoleman lopullinen kylmyys.” Mutta kun otamme huomioon ihmiskunnan menneet erehdykset, niin siinä toivossa on vain vähän lohtua, että maailma välttää määrättyä menettelyä, koska se merkitsee itsemurhaa.

Osuvat ovat tässä suhteessa ne huomautukset, mitkä toht. Krumm, Columbian yliopiston pastori, esitti 160:lle tutkintonsa suorittaneelle vanhemmalle ylioppilaalle. Hän sanoi epäilevänsä, että kukaan, jolla on silmää historialle, voisi olla vakavissaan optimistinen nyt, ja väitti edelleen Raamatun vakuuttavan, että tulevaisuus on ”verhottu salaperäisyyteen”. ”Meillä on kyky tehdä maasta mahdoton asua. Meidän ja tuon kohtalon välillä on kaiken kaikkiaan liikuttavan vähän viisautta ja kärsivällisyyttä ja hyvää tahtoa, minkä ihmiskunta ja sen johtajat ovat pystyneet aikaansaamaan.” Hänen sanojensa mukaan optimismi on tämän vuosisadan arveluttavin onnettomuus. – New Yorkin Times, toukok. 30. p. 1955.

Onko optimismi kuollut? Ei niin kauan kuin on ainakin noin 500 000 ihmistä, joilla on usko Jehovan lupauksiin, mitkä koskevat maan ja ihmiskunnan kirkasta tulevaisuutta. Tekeekö ihminen tämän maan mahdottomaksi asua? Ei, kun otamme huomioon Jumalan vakuutuksen, että ”asuttavaksi hän sen valmisti” ja että ’mitä hän on aivoitellut, sen hän myöskin tekee’. Onko tulevaisuus verhottu salaperäisyyteen? Ei, koska Jumalan Sana sanoo selvästi, että aikanaan ”maa on täynnä Herran [Jehovan] tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”, ja että ”hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. – Jes. 45:18; 46:11; 11:9; Ilm. 21:4.

Ihminen voi olla optimistinen maailman olosuhteista huolimatta, sulkematta niille silmiään sekä luottamatta sokeasti ihmisen viisauteen, kärsivällisyyteen ja hyvään tahtoon, jos hän ymmärtää Luojan päätökset ja uskoo niihin. Eikä näiden maata koskevien päätösten toteutuminen ole etäisessä tulevaisuudessa, vaan päinvastoin. Ennustettuaan nämä meidän nyt näkemämme olosuhteet Jeesus sanoi: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” – Luuk. 21:28.