”Hyvän uutisen puolustaminen ja laillinen vahvistaminen”

Raportti Anconasta, Italiasta

NIINKUIN Jehovan todistajien joukko kasvaa jatkuvasti muuallakin maailmassa, niin se kasvaa myös Keski-Italian itäosassa, pitkin Adrian meren rannikkoa, alueella, mikä tunnetaan nimellä Abruzzo. Jehovan todistajat ovat tulleet todellisuudessa paremmin tunnetuiksi tällä alueella kuin mikään muu ei-katolinen järjestö, ja heidän suosionsa hyvätahtoisten ihmisten keskuudessa lisääntyy alinomaa siinä määrin, että se tekee papit rauhattomiksi. Pappien yritykset yhteisen kansan yllyttämiseksi väkivaltaan Jehovan todistajia vastaan ovat epäonnistuneet; kun he ovat pelkästään varoittaneet seurakuntalaisiaan ottamasta kirjallisuutta, niin sillä ei ole ollut vaikutusta; eikä kirkonkirouksella peloitteleminen vaikuta enää. He yrittävät sentähden nyt saada poliisin lopettamaan työmme sillä perusteella, että ovelta ovelle saarnaamiseen tarvitaan lupa.

Tätä koetettiin Anconassakin, mikä on noin 100 000 asukkaan rannikkokaupunki ja mihin joukko Abruzzon Jehovan todistajia meni kokoajan palvelijoiksi. He löysivät sieltä, niinkuin monista muistakin Italian paikoista on löydetty, pian hyvätahtoisia ihmisiä ja voivat aloittaa pienen tutkisteluryhmän. Mutta heidän hiljainen rauhaisa kristillinen toimintansa ei jäänyt kumminkaan huomaamatta, ja maalisk. 2:sena 1951 pysähdytti poliisi kaksi evankeliumin palvelijaa ja vei heidät poliisikamariin. Heille tehtiin siellä kysymyksiä heidän työstään ja kaikki heidän mukanaan ollut kirjallisuus takavarikoitiin.

Tämä teko oli lain vastainen, sillä laki määrää, että on annettava kirjoitettu oikeudenpäätös, ennenkuin henkilökohtaista omaisuutta voidaan takavarikoida. Mutta Italian poliisit ovat vanhan fasistisen koulun valmentamia, ja he toimivat niinkuin Italiassa olisi vielä fasismi vallalla. ”Yleisiä turvallisuuslakeja”, mitkä laadittiin fasistihallituksen aikana, ei ole tosiaankaan vielä korvattu Italian uuden perustuslain mukaisilla uusilla laeilla. Vaikka tuomarit ovat ilmoittaneet, että lakeja tulee soveltaa uuden perustuslain hengen mukaisesti, niin poliisit soveltavat edelleen vanhoja fasistilakeja ja sanovat julkisesti, ettei uusi perustuslaki merkitse heille mitään. Poliisi suoritti muutamia päiviä myöhemmin tarkastuksen näiden evankeliuminpalvelijain kodissa Anconassa vieden kaiken raamatullisen kirjallisuuden, minkä löysivät, 200 sidottua kirjaa ja yli 2 000 kirjasta, ja tämä kaikki tehtiin ilman oikeusistuimen määräystä. Syytös oli: kirjallisuuden levitys luvatta.

Vartiotorni-Seura neuvoi paikallisia evankeliuminpalvelijoita jatkamaan saarnaamistoimintaa käyttäen ainoastaan Raamattuja, jos se on välttämätöntä. Sakkoa ei maksettu, ja laittomasta takavarikoinnista tehtiin valitus. Missä he tapasivat kiinnostuneita ihmisiä, siellä he ottivat tilauksia raamatulliselle kirjallisuudelle.

Kun oikeudenkäyntipäivä tuli vihdoin, niin eräs hyvin tunnettu lakimies edusti Jehovan todistajia ollen iloinen saadessaan puolustaa heitä asiaan sisältyvien periaatteitten vuoksi. Oikeudenkäynti tapahtui tammik. 11. 1952, ja preetori, joka toimii tuomarina tällaisissa oikeusjutuissa, antoi päätöksen Jehovan todistajain hyväksi. Hän sanoi muun muassa: ”Se tosiseikka on tullut lujasti vahvistetuksi, että syytettyjen toiminnan ainoana syynä [on] heidän uskontonsa opettaminen. . . . Tällainen uskonnollinen propaganda on meidän säädetyssä järjestelyssämme täysin luvallinen ja perustuslain nimenomaan oikeuttama. . . . tarjousten epävarmuus ja epäsäännöllisyys osoittaa, että jos syytetyt saivatkin korvauksia, niin ne eivät olleet kumminkaan heidän toimintansa tarkoitus eikä päämäärä. . . . Vangitsemiskanteesta käy selvästi ilmi, ettei kenenkään syytetyistä havaittu jättävän, myyvän eikä levittävän missään muodossa kirjoja, kirjasia eikä lehtiä ’julkisilla paikoilla avoimesti eikä yleisölle näytteille pannen’. [Minkä perustuslaki kieltää.] Edellämainittujen olosuhteitten takia ei tätä sakkoa voida määrätä . . . syytetyt ovat syyttömiä siihen rikokseen, mistä heitä syytetään, koska tosiasiat eivät ilmaise mitään rikosta. . . . täten määrätään palauttamaan syytetyille ne kirjat ja kirjaset, mitkä heiltä takavarikoitiin.”

Tämä oli totisesti suuri laillinen voitto Jehovan todistajille, eikä se anna heille ainoastaan laillista oikeutta saarnata hyvää sanomaa ehkäisemättä Anconassa, vaan lisää myös pontta heidän lailliselle asemalleen muuallakin Italiassa. Nämä oikeusvoitot (neljä tärkeää ratkaisua, joihin kuuluu yksi korkeimman oikeudenkin päätös) rakentavat lujan puolustusmuurin vapauden vihaajia ja uskonnollisia kiihkoilijoita vastaan. – Fil. 1:7.