Lukijain kysymyksiä
● The Jonadab Wise School of Health’in otaksuttuja terveydenhoitoapukeinoja mainostavaa kirjasta levitettiin Jehovan todistajille, jotka olivat äskeisessä Washingtonin (D. C.) konventissa, ja siinä sanottiin mm.: ”Tämän poikkeuksellisen aidon palveluksen ovat valmistaneet ja tarjoavat sinulle Jehovan todistajat.” Kannattaako Vartiotorni-Seura tätä? – W. H., Kalifornia.
Ei, Seura ei kannata sitä. Kirjoihin merkitsemisen vuoksi me sanomme, että me emme ole lääketieteellisiä neuvonantajia. Me jätämme jokaisen yksilön valittavaksi, millaista hoitoa hän haluaa. Jotkut voivat suosia leikkausta, muutamat lääkkeitä, jotkut ruokajärjestelmiä, ja toiset pitävät enemmän muista hoitotavoista. Toinen sairaus voi vaatia leikkausta, toinen voi tarvita ruokajärjestelmää. Ja mikä hoito auttaa toista, voi olla aivan hyödytön tai vahingollinenkin toiselle. Menköön kukin siis niiden luo, jotka ovat harjaantuneita hänen suosimassaan hoitotavassa. Seura on muodostettu evankeliumin saarnaamistarkoituksessa, ja tällä toiminta-alalla me tarjoamme iloiten apua ja neuvoja. Me emme ole valmennettuja ammattilääkäreitä emmekä neuvo terveysasioissa paitsi mikäli ne koskevat raamatullisia kysymyksiä, kuten verensiirtoa.
Me julkaisemme silloin tällöin kirjoituksia sellaisista aiheista kuin leikkauksesta, kiropraktiikasta, osteopatiasta, jalkapohjahoidosta jne. Tällaiset kirjoitukset eivät ole meidän suosituksiamme näille hoitotavoille. Ne esitetään Herätkää!-lehdessä samalla perusteella kuin muistakin aiheista olevat kirjoitukset, nimittäin yleisinä tietoina eikä suositteluina. Jumalan toimenpide meidän ennallistamiseksemme täydellisyyteen tulee Kristuksen Jeesuksen lunnaitten kautta. Siihen mennessä on kiihkoilu terveysasioissa epäviisasta, ja uppoaminen terveysintoiluihin on eräs seikka, mikä pitää mielen kääntyneenä omaan itseensä, mikä taas ei edistä ruumiillista eikä henkistä terveyttä. Jonkin järjestelmän yltiölliset parantamisväitteet ovat aina epäiltäviä. Kuten edellä sanoimme, jokainen yksilö on erilainen. (Room. 14:2, 3) Kohtuullisuus on tavallisesti hyvä.
Lopuksi, jos jotkut väittävät Seuran kannattavan sitä tai tätä terveysohjelmaa, niin olkaa varuillanne, sillä sellainen henkilö käyttää väärin Seuran nimeä kaupallisissa tarkoituksissa, henkilökohtaisen voiton vuoksi. (1. Tim. 6:5–10) Jotkut saattavat yrittää tyrkyttää pillereitään tai terveysaineitaan tai -menetelmiään mainitsemalla jonkun huomatun Jehovan todistajan käyttävän niitä tai olevan potilaanaan, mutta sen ei pidä koskaan käsittää merkitsevän sitä, että Seura kannattaisi sellaisia pillereitä tai hoitomenetelmiä. On sekä rehellisiä ihmisiä, jotka yrittävät auttaa, että kieroja, jotka harjoittavat kiristysryöstöä sekä kaikkien tavallisten että epätavallisten hoitomenetelmien aloilla. Seura on erossa niistä, antautuneena kokonaan evankeliumin saarnaamistyöhönsä.
● Miksi Apostolien tekojen 15:20, 29 käskee kristittyjä välttämään epäjumalille uhrattua lihaa, ja 1. Korinttolaiskirjeen 8:1–10 sallii tuollaisen lihan syönnin? – J. H., Texas.
Monet pakanakristityt söivät epäjumalille uhrattua lihaa ollessaan aikaisemmassa pakanuustilassaan, söivät sitä viettäen juhlaa epäjumalan kanssa ja otaksuivat olevansa siten yhteydessä tuon epäjumalan kanssa. Ne olivat pyhiä juhlia, joissa uhraaja käytti eläimen määrättyjä osia epäjumalan alttarilla ja toisia osia itse, joten syöjä oli sellaisissa tapauksissa niihin osallistuja tuon epäjumalan eli sen paholaisjumalan kanssa, jota tuo epäjumala edusti; samoin kuin israelilaiset olivat Jehovan alttariin osallistujia, kun he söivät osan temppelissä uhraamistaan eläinuhreista, ja samoin kuin kristityt sen jälkeen osallistuivat Jehovan pöytään käyttäessään leipää ja viiniä muistonvietossa. Apostolien tekojen 15:20, 29 ja Apostolien tekojen 21:25 kieltää tämän lihojen muotomenona suoritetun, uskonnollisen, pyhän syömisen. Se saattaisi kristityt osallisiksi paholaisten kanssa niistä ja tekisi heidät sopimattomiksi osallistumaan Jehovan pöytään. – 1. Kor. 10:18–21.
Mutta kaikkea epäjumalille uhrattua lihaa ei käytetty kuitenkaan pyhissä juhlissa, vaan suuri osa siitä joutui teurastamoihin tai pakanallisiin lihakauppoihin. 1. Korinttolaiskirjeen 8:1–10 antaa kristityille luvan ostaa ja syödä tätä lihaa. Kristityt voivat syödä kaikkea lihaa, mitä myytiin noissa kaupoissa, vaikka epäjumalan palvojat olivatkin käyttäneet eläinten verta ja osan niiden lihasta epäjumalan palvontaansa. Tällöin ei sitä syöty tuohon pyhään juhlaan kuuluvana epäjumalan kunniaksi. Mutta kristityn tuli olla kumminkin eräässä kohdassa huolellinen: hänen ei pitänyt kompastuttaa heikompaa veljeä. Jos joku, joka ei ollut täysin kypsä tämän asian tuntemisessa ja ymmärtämisessä, vastusti sitä, että kypsä veli söisi tuota lihaa, niin tämän ei tullut syödä sitä. Vaikka hänellä olikin vapaus tehdä siten, niin hän ei halunnut käyttää vapauttaan syynä siihen, että heikompi tuomitsisi hänet epäedullisesti. Hän halusi pidättyä syömästä mieluummin kuin kompastuttaa heikomman veljensä. – 1. Kor. 8:11–13; 10:23–33.
Saattaisimme valaista tilannetta hiukan seuraavalla kuvauksella, joskaan se ei ole samantapainen. Me saattaisimme nykyään juoda viiniä ja syödä leipää, mutta me emme haluaisi juoda ja syödä niitä väärien uskonnoitsijoitten kanssa, jotka viettävät arvottomasti Herran ilta-ateriaa. Eivätkä ”muihin lampaisiinkaan” kuuluvat juo viiniä eivätkä syö leipää meidän muistonvietossamme, mutta he saattavat sopivasti juoda hiukan viiniä ja syödä sitä leipää, mikä voi jäädä jäljelle, tehden sen myöhemmin sinä iltana tuon muistonvieton jälkeen tai seuraavina päivinä jossain muualla kuin Valtakunnansalissa. Mutta jos jotkut veljet ottaisivat sen pahakseen ja vastustaisivat viinin ja leivän käyttämistä täten, niin toiset veljet eivät käyttäisi näitä tähteitä sillä tavalla tuollaisten heikompien läsnäollessa heidän omantuntonsa takia ja välttääkseen kompastuttamasta heitä, vaikka leivän ja viinin käyttämisellä siten ei tehtäisikään väärin Jumalaa kohtaan.