Jumala tuntee ja suojelee omansa

”Se, joka koskee teihin, koskee totisesti minun silmäterääni.” – Sak. 2:8, Ro.

JEHOVA tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. Tim. 2:19, Um) Hänen luomustensa tulee myös koettaa sen tähden tuntea Jehova. Suurin osa ihmisistä on jäänyt saamatta tietoa Jehovasta välinpitämättömyytensä takia hänen Sanaansa kohtaan. Jehova on ilmaissut itsensä Sanansa, Raamatun, kautta, mutta hyvin harvat ihmiset ovat ottaneet kumminkaan aikaa lukeakseen tätä meille tarkoitettua kirjekokoelmaa tai edes kuunnellakseen niitä, jotka ovat lukeneet Raamatun ja tuntevat sen. Raamatun sisältämät kirjeet ja kirjat kirjoitettiin henkeytyksestä meidän opetukseksemme ja kehoitukseksemme, mutta verrattomasti suurempi osa ihmissuvusta on valinnut oman mielensä mukaisen jumalan tai on asettunut Jumalan yläpuolelle ja hänen auktoriteettinsa ulkopuolelle. Nämä eivät näe, miten hän osoittaa laupeutta ja suojeluaan kaikissa ja missä tahansa olosuhteissa niille, jotka kuuluvat hänelle. Maailman ihmiset eivät pelkää myöskään Jehovaa, häntä, joka pystyy tuhoamaan ne, jotka vastustavat häntä.

² Kun Paavali kirjoitti Timoteukselle sanat ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, niin hänen mielessään oli tilanne, mikä sattui useita vuosisatoja aikaisemmin. Tämä tapahtuma sattui autiomaassa lähellä Siinaita, mihin Mooses oli johtanut Israelin lapset, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta. Siellä tapahtui seuraavaa: Koorah, Daatan ja Abiram tulivat ylpeiksi ja kokoontuivat yhteen kahdensadan viidenkymmenen israelilaisen kanssa, jotka olivat sen yhdyskunnan johtajia, sekä panivat vastalauseensa Moosekselle ja Aaronille. He sanoivat, että he olivat saaneet tarpeekseen Mooseksesta ja Aaronista ja että he eivät tarvinneet enää heidän palveluksiaan. He väittivät näiden kahden miehen korottaneen itsensä Herran seurakunnan yläpuolelle. (4. Moos. 16:1–3) Jumalan Sana osoittaa, että Jehova valitsi Mooseksen ja käytti häntä välimiehenään ja erikoispalvelijanaan ilmaisemaan hänen tahtonsa ei ainoastaan kuningasten, kuten faraon, edessä, vaan myöskin Israelin lasten edessä. Vaikka israelilaiset olikin viety Punaisen meren poikki ja suojeltu Kaikkivaltiaan Jumalan kädellä ja vaikka hän oli käyttänyt Moosesta johtamassa heitä koko matkan, niin nämä juutalaiset olivat silti Moosesta vastaan. Mooses sanoi silloin tälle jumalattomalle joukolle ja koko Israelin yhdyskunnalle: ”Huomenna Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa ja kuka on pyhä ja kenen hän sallii käydä tykönsä. Kenen hän valitsee, sen hän sallii käydä tykönsä.” (4. Moos. 16:5) Jumalan Sanan lukijat tietävät seuraavan päivän tapahtumien tuloksen.

³ Kertomus ilmoittaa, että Mooses ohjasi Israelin lapset vetäytymään pois noiden kurittomien ihmisten asumusten lähettyviltä. Hän sanoi heille: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden.” (4. Moos. 16:26) Ne siis, jotka eivät halunneet saastua epävanhurskaista teoista, siirtyivät pois niiden asumusten läheisyydestä, joissa Koorah, Daatan ja Abiram olivat. Kun Daatan ja Abiram tulivat ulos teltoistaan ja seisoivat oviaukossa vaimoineen, poikineen ja pienokaisineen, niin Mooses puhui koko seurakunnalle: ”Tästä te tietäkää, että Herra on minut lähettänyt tekemään kaikki nämä teot ja etteivät ne ole tapahtuneet minun omasta tahdostani: jos nämä kuolevat samalla tavalla, kuin muut ihmiset kuolevat, ja heidän käy, niinkuin kaikkien muiden ihmisten käy, niin ei Herra ole minua lähettänyt. Mutta jos Herra antaa jotakin erikoista tapahtua ja maa avaa kitansa ja nielaisee heidät kaikkinensa, niin että he elävältä suistuvat [sheoliin], niin siitä tietäkää, että nämä miehet ovat pilkanneet Herraa.” (4. Moos. 16:28–30) Juuri niin kävi: maa väistyi heidän jalkainsa alta, ja nuo miehet katosivat siten muodostuneen halkeaman nieleminä. He painuivat sheoliin, hautaan, ja maa sulkeutui sitten heidän ylleen, ja he tuhoutuivat Israelin lasten keskuudesta. Niin, on totta, että ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, ja hän on kykenevä raivaamaan ja ottamaan pois ainiaksi epävanhurskaat ja ne, jotka puhuvat pahaa, erottaen heidät ”niistä, jotka kuuluvat hänelle”.

⁴ Jehova Jumala menetteli eräässä toisessa tilaisuudessa päinvastaisesti: hän poisti vanhurskaat palvelijansa pahojen joukosta. Tämä tapaus koskee Lootia. Sodoman ja Gomorran kaupungit olivat jumalattomuutta täynnä, joten Jumala käski enkeleitään viemään Lootin, hänen kaksi tytärtään ja hänen vaimonsa pois tuosta jumalattomasta kaupungista. ”Muistakaa Lootin vaimoa.” Hänellä ei ollut täyttä luottamusta ja uskoa siihen vapautukseen, minkä Jehova Jumala varasi heille. Hän oli kiinnostunut tuohon vanhaan asiainjärjestelmään, joten hän katsahti taakseen ja muuttui sen takia suolapatsaaksi. (1. Moos. 19:1–26; Luuk. 17:28–32) Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle, ja hän on uskollinen lupaukselleen, jos me tottelemme hänen ohjeitaan.

⁵ Meillä on toinenkin luotettava kertomus 1. Mooseksen kirjassa, ja se alkaa kuudennesta luvusta ja käsittelee miestä, jolla oli suuri usko Jehovaan. Hän eli aikaan, jolloin ihmisten keskuudessa vallitsi kauhistava irstailu ja kaikkien ihmisten mieli oli pahuuden täyttämä. Tämä mies oli Nooa. Hänen kolme poikaansa olivat hänen kanssaan, ja nämä kaikki neljä olivat naineita miehiä. He säilyttäytyivät puhtaina jumalattomasta maailmasta ja noudattivat Jehovan ohjeita. Nooaa käskettiin rakentamaan laiva. Sen tekeminen kesti monta vuotta, ja se vaati uskoa hänen puoleltaan, koska hänen piti rakentaa se laiva kuivalle maalle. Raamatun kertomuksessa ei ole mitään, mikä ilmaisisi tuota laivaa rakennetun joen läheisyyteen, sillä siinä sanotaan, että kun sade lankesi, niin ”vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta”. (1. Moos. 7:17) Nooan on täytynyt rakentaa arkki sellaiseen paikkaan, missä oli saatavissa paljon gooferpuita, jotka hän kaatoi ja veisti sellaiseen muotoon, että hän voi rakentaa aluksen Jumalan ohjeitten mukaan. (1. Moos. 6:13–22) ”Nooa, vanhurskauden saarnaaja”, antoi varoituksen kaikille jumalattomalla tavalla vaeltaneille kaikkina niinä vuosina, joina hän rakensi arkkia. (2. Piet. 2:5) Kun Jehova Jumalan aika tuli ilmaista tyytymättömyytensä maassa vallinneita jumalattomia olosuhteita kohtaan, niin hän avasi taivaan ikkunat, ja sadetta valui maahan neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Maa jäi vesitulvan alle. Mutta Nooa ja hänen huonekuntansa sekä ne eläimet, jotka hänen käskettiin ottaa tuohon suureen arkkiin, kelluivat veden pinnalla. Jehova tunsi ne, jotka kuuluivat hänelle, ja hän varjeli heidät sen suuren tulvan läpi, mikä tuhosi vanhan maailman.

⁶ Herran Sanasta käy sen tähden täysin ilmeiseksi, että ne, jotka hylkäävät epävanhurskauden, voivat saada Jehova Jumalan suosion. Siksi Paavali sanoikin Timoteukselle: ”Kaikesta siitä huolimatta pysyy Jumalan luja perustus kiinteänä, ja siinä on tämä sinetti: ’Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle’, ja: ’Luopukoon jokainen Jehovan nimeä mainitseva epävanhurskaudesta.’” (2. Tim. 2:19, Um) Tämä on sen tähden välttämätöntä jokaiselle luomukselle, joka rakastaa elämää: ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” (2. Tim. 2:15, Um) Nyt on aika karttaa niiden tyhjiä puheita, joilla on niin paljon sanottavaa, mutta joilla ei ole Jumalan tukea ja jotka ovat siis hyvin Koorahin ja niiden 250:n vanhahkon vaikutusvaltaisen israelilaisen miehen kaltaisia, jotka taistelivat kaikki Jumalan palvelijoita vastaan. Jokaisen täytyy henkilökohtaisesti huolehtia siitä, että ymmärtää Herran Sanan, tutkii sitä hyvin ja esittäytyy jatkuvasti Jumalan edessä palveluksessa ollakseen hyväksytty. Kun teet sitä työtä, mikä on määrätty tehtäväksesi, niin se hyödyttää. Jos sinä teet sitä, mikä on sopivaa Herran silmissä, niin hän siunaa sinua runsaasti, ja sinä huomaat, että sinulla on yltäkylläisyyttä. Jumalan järjestössä palveleminen missä paikassa tahansa tuo tyydytyksen! Kun henkilö kääntyy kaiken armon Isän ja kaiken lohdutuksen Jumalan puoleen ja turvaa Jehovaan tehden hänen tahtonsa, niin hän havaitsee, että hänelle on varattu suuret siunausvarastot. Täytyy olla vilpittömästi kiinnostunut Jumalan työhön ja haluta tuntea hänet hyvin. ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle”, ja meidän, hänen luomustensa, tulisi totisesti haluta tuntea hänet. Sen tekeminen merkitsee iankaikkista elämää.