Uskollisuus ja into kantavat hedelmää Costa Ricassa
JEHOVAN todistajat ovat tosiaan ylistäneet pienessä Keski-Amerikan maassa Costa Ricassa Herraa enemmän ja enemmän kuluneena palvelusvuonna. Heillä oli kaksi vuotta sitten 41 prosentin kasvu julistajien lukumäärässä, ja nyt, palvelusvuonna 1949, he lisääntyivät 48 prosentilla. Toisin sanoen, heillä on keskimäärin 307 julistajaa enemmän osallistumassa Valtakunnan toimintoihin tänä vuonna kuin vuosi sitten. Tämä ihmeellinen lisäys ei tullut helposti, vaan se johtui siitä alituisesta ponnistelusta, mihin Herran kypsät palvelijat – tienraivaajat, Gileadin käyneet, kierrospalvelijat – olivat ryhtyneet, kaikkien suorittaessa osansa työstä. Kuusi vuotta takaperin menivät ensimmäiset Gileadin kurssin suorittaneet San Joséhen, Costa Ricaan, ja aloittivat lähetystyönsä. Herra on siunannut runsaasti heidän innokkaat ponnistelunsa tänä lyhyenä aikana, ja nyt he ovat saavuttaneet 1 069 julistajan huipun. Siitä ei ole kysymystäkään, etteivätkö tuon maan asukkaat ja varsinkin uskonnoitsijat olisi huomanneet tätä kasvua, ja ne, jotka vastustavat Jumalan valtakuntaa, ovatkin alkaneet sotia Jehovan todistajia vastaan ja koettaa pysähdyttää heidän työnsä. Mutta Herra tuntee ”lampaansa” ja löytää heidät ja tuo laumaansa. Costa Rican haaratoimistonpalvelijan raportti todistaa tämän erittäin hyvin ja kertoo monia onnellisia kokemuksia, joita ystävät saavat siellä.
Kun joulukuussa oli vallankumous, niin lauman ”paimenet” pakenivat Liberiasta, Guanacasten provinssista, henkensä edestä, mutta sinne asettuneet uskolliset erikoistienraivaajat jatkoivat saarnaamistyötään, ja seurauksena oli, että jotkut laumaan kuuluneet havaitsivat, että heitä olikin keritty eikä ravittu. Kun nuo evankeliset saarnaajat palasivat, niin he huomasivat joidenkuiden ”lampaittensa” eksyneen. He tekivät heti rynnistyksen talosta taloon tienraivaajia vastaan, ja kun he kohtasivat yhden sisarista, niin he kielsivät häntä jyrkästi tutkimasta heidän jäsentensä kanssa. Kirjoittaessaan tästä toimistoon tämä sisar sanoi: ”He käyvät meidän kaikissa tutkisteluissamme ja kertovat ihmisille meidän olevan Perkeleen todistajia ja kieltävät heitä kuuntelemasta meidän oppejamme. Mutta se näyttää vain heidän värinsä niille, jotka ovat tosiaan Herran lampaita.” Ja tämä onkin osoittautunut todeksi, sillä kun tämä kaikki tapahtui, niin Liberiassa oleva uusi ryhmä raportoi 15 julistajaa, ja he päättivät vuoden 20 raportoidessa elokuussa.
San Isidro de Generalissa he ovat olleet ilkeämpiä hyökätessään siellä olevan yksinäisen erikoistienraivaajasisaren kimppuun. Tämä paikka ei ole kyllin suuri tienraivaajain ryhmälle, mutta sen jälkeen kun veli ja sisar Hardin San Josén lähetyskodista työskentelivät siellä kahden muun julistajan kanssa useita päiviä tammikuussa, niin päätettiin lähettää sisar Joy Goodin työskentelemään toisten löytämien hyvätahtoisten kanssa. Ei tarvittu kauan, ennen kuin katolilaiset ja evankeliset pääsivät vauhtiin. Katolilaiset vaihtoivat pappeja, ja evankeliset aloittivat mustaamisensa. Paikkakunnan saarnaaja sanoi, että se sisar pitäisi hirttää ja hänen ruumistaan pitäisi laahata kaupungin kaduilla esimerkiksi. Uudet papit ryhtyivät keräämään kirjoja, ja muutamat tutkistelut jäivät pitämättä. Mutta työ on mennyt kumminkin eteenpäin, ja siellä on saavutettu 8 julistajan huippu. Kiinnostuneitten joukossa on eräs opettajatarkin. Häntä on uhattu paikkansa menettämisellä, mutta hän ei välitä siitä.
Katolilaiset puhuvat San Joséssa radiossa joka viikko hyökäten jokaisen ja kaiken kimppuun, mikä ei ole roomalaista, niin että todistajat ovat saaneet enemmän kuin osansa. Kaikki ihmiset eivät suosi heidän rynnistystään, ja hyvätahtoiset asennoituvat teokratian puolelle. Näin ovat heidän työn tukahduttamisyrityksensä auttaneet sen leviämistä niiden keskuuteen, joita he tahtoisivat estää kuulemasta sitä.
Ryhmä jaettiin San Joséssa kahteen osastoon marraskuussa. Tämä tapahtui, kun ryhmä oli saavuttanut 266 julistajan huipun syyskuussa. Nuo kaksi osastoa ovat osoittaneet sen jälkeen edistyvänsä hyvin. Niiden uusintakäynnit ja Raamatun tutkistelut ovat lisääntyneet, ja ne raportoivat heinäkuussa julistajain huipuksi 338. Molemmat osastot ovat olleet erittäin toimeliaita yleisten esitelmien sarjojen järjestämisessä ei ainoastaan San Joséhen, vaan myös auttaakseen joitakin lähellä olevia pienempiä ryhmiä. Elokuussa päätettiin aloittaa joitakin sarjoja Raamatun tutkistelujen alueilla, ja yhteen aikaan olikin kuusi eri sarjaa menossa kaupungissa tuloksin, mitkä ylittivät kaikki odotukset. Yksi sarja pidettiin keskusosaston Valtakunnansalissakin samoina iltoina kuin toisetkin. Seurauksena oli, että useita sellaisia tuli, jotka eivät voineet päästä sunnuntai-iltapäivällä. Tämäkin tarjosi tilaisuuden muutamille teokraattiseen virantoimituksen kouluun merkityille veljille pitää ensimmäiset tunnin puheensa.
Kierrospalvelija ja kolme tienraivaajaa meni varhain tammikuussa Sixaolaan, lähelle Panaman rajaa Atlantin puolelle, katsomaan, mitä siellä voitaisiin aikaansaada. Tämä on sellainen osa maasta, mitä United Fruit Company viljelee, ja asutus on hajallista. Päästäkseen paikasta toiseen ystävät menivät enimmäkseen jalan ja ajoivat kaakaojunalla, kun se teki kierroksen ottaakseen, mitä oli koottu. Ystävät järjestivät 5 yleistä ulkoilmaesitelmää, joissa oli yhteensä 174 kuulijaa. Sen jälkeen he saivat noin kymmenessä päivässä levitetyksi 94 kirjaa, 85 kirjasta, 10 Raamattua ja 101 lehteä sekä ottivat 51 uutta tilausta ja tekivät 25 uusintakäyntiä. Kun saimme matkapalvelijan raportin San Joséhen, niin lähetimme kaksi erikoistienraivaajasisarta käymään kirjallisuutta ottaneitten tykönä ja huoltamaan ilmaantuneita kiinnostuneita. Muodostettiin ryhmä, ja näiden sisarten ahkerien ponnistelujen tuloksena saatiin kesäkuussa 9 julistajaa.
Tämä on kova urakka kahdelle sisarelle, koska se on rajaseutua ja jylhää paikkakuntaa. He eivät ehkä saa sellaista vastustusta, mitä toiset kokevat maan muissa osissa, mutta eräänä päivänä he kohtasivat jalopeuran ollessaan työssä. Mutta he eivät valita kumminkaan, vaan iloitsevat saadessaan osallistua työhön, missä sitä sitten lieneekin. Herra on siunannut heidän ponnistelunsa, koska heidän raportoimiensa julistajien lukumäärä osoittaa suurta ahkeruutta alueella, missä ihmiset ovat alituisesti liikkeellä, maatilalta toiselle, Costa Rican puolelta Panamaan ja takaisin sisämaahan. He levittävät hyvän joukon kirjallisuutta ja kylvävät siementä, ja koska työ leviää rajalta rajalle ja Atlantista Tyyneen valtamereen, niin joku toinen voi suorittaa kastelun, vaikka he muuttaisivatkin pois Sixaolasta etsimään työtä maan toisista osista.
Esimerkin siitä, miten hyviä tuloksia eri paikkoihin muuttaminen antaa, saamme Herediasta, joka on kiihkomielisyyden pesä. Tämä kaupunki on San Josésta n. 19 kilometriä luoteeseen. Tienraivaajat olivat käyneet sen, ja sinne lähetettiin erikoisjoukkueita San Josén konventin aikana. Eräs mies perheineen muutti noin kaksi vuotta sitten Atlanticista San Rafael de Herediaan, noin puolentoista kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Siellä siihen aikaan työskennelleet tienraivaajat tulivat kosketukseen hänen kanssaan ja ”kastelivat” siementä, minkä joku muu oli istuttanut. Pappi uhkasi ajaa perheen pois kaupungista ja kivitytti paikkakuntansa joukolla julistajia, kun nämä tulivat. Tienraivaajat lähtivät, mutta veli piti paikkansa, kävi kokouksissa San Joséssa perheineen silloin kun voi ja julisti jatkuvasti. Sinne perustettiin kesäkuussa ryhmä, joka raportoi 12 julistajaa elokuussa.
Veli Blackburn saattoi käydä tämän vuoden alussa Guanacasten provinssissa olevien intiaanien guatuso-heimon luona. Hän teki matkan heidän alueelleen vieraillessaan Argentina de Tilaránin ryhmässä. Kun hän kävi viimeisen kerran Tilaránissa, niin kokoontui 165 henkeä kilometrien etäisyydeltä ympäriinsä kuulemaan hänen yleistä esitelmäänsä. Jotkut viipyivät niin kauan kuin kaksikin päivää matkalla päästäkseen sinne. Ryhmänpalvelija piti tämän vierailun aikana kastepuheen, ja 15 vertauskuvasi vihkiytymisensä vesikasteella. Intiaanit olivat lähettäneet sanan, että he toivoivat veli Blackburnin viettävän päivän ja yön heidän kanssaan, minkä hän tekikin, tavaten monta hyvätahtoista heistä.
Eräs meidän suurimmista haitoistamme täällä on se, että monet ihmiset asuvat yhdessä, mutta eivät ole naimisissa, ja kun he tulevat totuuteen, niin heidän täytyy selvittää asiansa, ennen kuin he menevät palvelukseen. Monet ovat tehneetkin siten ja saaneet Herran runsaat siunaukset siitä. Me olemme auttaneet heitä kaikin keinoin hankkimalla syntymätodistuksia Registro Civilistä ja muilla mahdollisilla tavoilla. Jotkut haluaisivat mieluummin elää sillä tavalla, mihin he ovat tottuneet sukupolvien aikana näissä katolisissa maissa, ja jättävät pian järjestön, mutta nämä ovat poikkeuksia.
Me lopetamme siis ilo sydämessämme tämän suuren palvelusvuoden tietäen, että Jehovan uskollisten palvelijain ponnistuksilla on ollut tässä maassa hänen siunauksensa ja hyväksymyksensä. Me odotamme kiinnostuneina, mitä meille on varattu jo alkaneena uutena vuonna. Monet tekevät tarkkoja suunnitelmia ollakseen New Yorkin suurkonventissa 1950.