Uuden maailman järjestön varustaminen

”Jos siis joku säilyttää itsensä puhtaana näistä viimeksimainituista, niin hän kelpaa itse erikoisen kunnialliseen käyttöön, on vihkiytynyt, sopiva Mestarin palvelukseen ja täysin varustettu kaikkiin hyviin tekoihin.” – 2. Tim. 2:21, Weymouth.

1, 2. Miten vanha on Jehovan todistajain parvi ja miten niin? Millä tavalla me olemme kiinnostuneita nyt Jehovan todistajista ja miksi?

”JEHOVAN todistajat” oli se nimi, mikä omaksuttiin kristittyjen kansainvälisessä konventissa Columbuksessa, Ohiossa, U. S. A:ssa, heinäkuun 26 p:nä 1931, ja sen ottivat sen jälkeen kaikkialla maailmassa olevat samanlaisten kristittyjen seurakunnat. Monet ihmiset saattavat pitää heitä tämän tähden vain yhtenä uskonnollisena lahkona ja vielä hyvin äskettäin syntyneenä. Mutta niin ei ole. Kun ihmiskunta oli aivan nuori, ilmoitettiin Jehova Jumalalla olleen vain yksi todistaja maan päällä. Se oli Aabel, joka odotti sitä uutta maailmaa, mitä Jumalan vaimon Siemen hallitsee. (1. Moos. 3:15) Suuren Käärmeen välikappale, Kain, murhasi Aabelin, ja näin on käynyt monille Jehovan todistajille siitä lähtien, yksinpä itselleen Siemenellekin Jeesukselle Kristukselle.

² Aabelista laskien on Jehovan todistajain näkyvä järjestö nyt melkein kuusituhatta vuotta vanha ja siis vanhempi kuin mikään kristikunnassa oleva. Jeesus Kristus, ”uskollinen ja totinen todistaja” (Ilm. 3:14), muodosti ja järjesti hengellä voideltujen seuraajainsa joukon melkein kaksituhatta vuotta takaperin. He muodostivat kristillisen eli hengellisen Jumalan Israelin, ollen uudessa liitossa hänen kanssaan Moosesta suuremman Välittäjän, Jeesuksen Kristuksen, kautta ja kaikkien heidän ollessa sisäisesti juutalaisia, joiden ympärileikkaus oli heidän sydämensä puhdistus tämän maailman saastaisuudelta. Se tapahtui kauan sitten, ja me voimme itse lukea siitä Raamatusta. Meitä kiinnostavat nyt ne, joita nimitetään nykyään ”Jehovan todistajiksi”. Koska he eivät kuulu mihinkään kristikunnan lahkoihin eivätkä ole sellaisten uskontokuntien määräämiä, valitsemia eikä tunnustamia, niin miten tämä nykyaikainen todistajajoukko muodostui?

3, 4. (a) Kuka valitsee heidät? (b) Mitkä vaatimukset heidän on täytettävä ollakseen soveliaita palvelemaan Hänen todistajinaan?

³ Jos kristikunnan uskontojärjestelmät olisivat valinneet nämä kristityt, niin he eivät olisi nyt Korkeimman todistajia. Jehova sanoo todistajiaan ’palvelijakseen, jonka hän on valinnut’, ja Jeesus puhui opetuslapsilleen jotakin samanlaista sanoessaan: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” (Jes. 43:10; Joh. 15:16) Otaksukaamme nyt, että vilpittömät ihmiset, jotka noudattavat Raamatun ohjeita, pyhittäytyvät ehdoitta Jehova Jumalalle tekemään hänen tahtonsa Jeesuksen Kristuksen tavalla. Jos Jehova näkee hyväksi ottaa heidät vastaan ja tekee heistä todistajiaan, niin ei yksikään uskontojärjestelmä voi kumota Jumalan valintaa eikä aikaansaada mitään kieltämällä sen ja taistelemalla sitä vastaan. Kristikunnan papiston epäraamatulliset uskonnolliset muotomenot eivät voi panna ketään Jumalan näkyvään järjestöön. Huomaa tämän kirjoituksen alussa olevasta raamatunkohdasta, mitkä hänen vaatimuksensa ovat, jotta meitä käytettäisiin hänen välikappaleenaan eli astianaan hänen järjestössään: ”Jos siis joku säilyttää itsensä puhtaana näistä viimeksimainituista, niin hän kelpaa itse erikoiseen kunnialliseen käyttöön, on vihkiytynyt, sopiva Mestarin palvelukseen ja täysin varustettu kaikkiin hyviin tekoihin.” – 2. Tim. 2:21, Weymouthin käännös.

⁴ Apostoli Paavali sanoo, että ihmisen täytyy tulla puhtaaksi ja pysyä puhtaana eräistä, joista hän puhuu ”näinä viimeksimainittuina”, jotta hän olisi sopiva palvelemaan Jehovaa, suurta Mestaria, ja hänen varustamansa kaikenlaatuisiin hyviin töihin. Paavali vertaa ihmisiä suuren talon astioihin tai esineisiin ja sanoo: ”Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.” (2. Tim. 2:20) Ihminen voi osoittautua pyhittäytyneensä eli eristäytyneensä Jumalan pyhään käyttöön erottautumalla näistä jälkimmäisistä, jotka ovat halpaa käyttöä varten ja joilta puuttuu kunnia. Siten hän on sopiva Jehovan palvelukseen, arvollinen varustettavaksi hyviin töihin Jehovan todistajana. Apostoli vertaa Roomalaiskirjeen 9:nnessä luvussa erästä hallitsijaa sellaiseen astiaan, minkä käyttöön ei liity lainkaan kunniaa, ja tämä hallitsija oli Egyptin korskea farao, joka sanoi Jehovan todistajalle Moosekselle: ”Kuka on [Jehova], jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne [Jehovaa] enkä päästä Israelia.” (2. Moos. 5:2) Farao tuhottiin tämän epäkunniallisen palveluksen vuoksi armeijoineen, kun Egypti oli kärsinyt Jehova Jumalalta tulleet kymmenen hävittävää vitsausta. Hän osoittautui vihan astiaksi, joka oli sopiva tuhoon. Israelilaiset, jotka seurasivat Jehovan suurta todistajaa Moosesta, pelastuivat Egyptistä, ja uskolliset saatettiin lopulta maidon ja hunajan Luvattuun maahan. – 2. Moos. 14:1:stä 15:22:een.

5, 6. (a) Ketkä ovat nykyään tuhoon sopivia vihan astioita? (b) Ketkä ovat niitä laupeuden astioita, jotka ovat sopivia käytettäviksi? Mikä todistaa tämän?

⁵ Sama koskee nyt hengellisiä israelilaisia, jotka ovat tässä maailmassa, mutta eivät kuulu siihen. Näkymätön farao ja ”tämän maailman jumala”, Saatana Perkele, on astia, joka on Jumalan vihan alainen nyt ja hävitetään lopulta. Mutta hengellisen Israelin uskollisia kristittyjä verrataan ”laupeuden astioihin”, jotka Jumala oli ”edeltävalmistanut kirkkauteen”. (Room. 9:17–24) Nämä ovat puhdistaneet itsensä jumalattomista luomuksista, jotka ovat alhaista eli epäkunniallista käyttöä varten ja tuomitut lopulliseen tuhoon tosi Jumalan Jehovan vastustajina.

⁶ Nykyinen Egypti, Saatanan maailma, on täynnä astioita, jotka ovat Jumalan vihan alaisia. (Ilm. 11:8) Ne on määrätty tuhottaviksi pian tulevassa Harmagedonin taistelussa. Niihin kuuluvat kristikunnan uskonnolliset johtajat ja lahkot, jotka harhailevat poissa Raamatun totuudesta, niinkuin Hymeneus ja Filetus, jotka apostoli Paavali mainitsee. Nykyiset Jehovan todistajat ovat vihkiytynyttä kansaa, koska he ovat pyhittäytyneet Jumalan pyhään palvelukseen toteuttamaan hänen tahtoaan ja käskyjään. Ne, jotka Jehova on tehnyt todistajikseen, ovat pyhittäytyneet Hänen käyttöönsä, pitäen sitä kunniana, että hän käyttää heitä millä tavalla tahansa, eivätkä he antaudu enää orjamaisesti palvelemaan tätä tuomittua nykyistä Egyptiä. He ovat vain täten erotettuina sopivia suuren Mestarin palvelukseen, ja hän ilmaisee hyväksyneensä heidät varustamalla heidät töihin, jotka ovat hyviä hänen silmissään. Siinähän todistus onkin siitä, että he ovat hänen todistajiaan, jotka muodostavat hänen näkyvän järjestönsä, nimittäin että hän siunaa heitä ja käyttää heitä todellisesti suorittamaan työtään maan päällä. Kristikunnan uskontojärjestelmät voivat kieltää, että he eivät ole Jehovan todistajia, ja saattavat antaa heille kaikenlaisia häpäiseviä pilkkanimiä ja puhua ja työskennellä heitä vastaan, mutta jos heillä on todistus siitä, että he ovat Jumalan näkyvän järjestön kunnioitettuja astioita, ei maailman uskontojärjestelmien pilkka ja vastustus merkitse mitään. He seisovat järkkymättöminä lujalla perustalla: ”Kuitenkin seisoo Jumalan luja perustus järkkymättömänä, ja siinä on tämä kirjoitus: ’HERRA [se on, Jehova] tuntee ne, jotka todellisesti kuuluvat hänelle’. Ja myös tämä: ’Luopukoon jokainen, joka mainitsee HERRAN [se on, Jehovan] nimen, kaikesta jumalattomuudesta’.” – 2. Tim. 2:19, Weymouth; 4. Moos. 16:5; Jes. 26:13.

7. Mitä välineitä Jehovan todistajat ovat käyttäneet yli seitsemänkymmentä vuotta? Miten heidät on varustettu nykyään, ja mitä se todistaa?

⁷ Siitä lähtien kun Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura perustettiin ja kun Vartiotorni alkoi ilmestyä, ovat Jehovan todistajat käyttäneet näitä välineitä hänen palveluksessaan, mutta kristikunnan jatkuvan hyökkäyksen alaisina. Ja kuitenkin on nyt näiden yli seitsemänkymmenen vuoden jälkeen enemmän, monta kertaa enemmän kristittyjä, jotka ovat tunnustaneet tämän nimen. Ja nyt tänä vuonna, 1950, on se Jumala, jota me palvelemme, varustanut meidät voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin yhä laajakantoisempiin suorituksiin hänen kunnioitettuina astioinaan. Me kuvailemme tätä lyhyesti tässä, koska se on todistus siitä, että Kaikkeuden Suvereeni ei ole epäonnistunut todistajiensa pitämisessä maan päällä näinä vanhan maailman vaarallisina aikoina. Se todistaa myöskin meidän olevan sen vanhurskaan uuden maailman porteilla, jota hänen todistajansa edustavat.