1950:n vuositeksti

”Saarnaa sanaa.” – 2. Timoteukselle 4:2

JEHOVA on säätänyt, että ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi”, ja sitten on tuleva loppu. Saarnaaminen vaatii aikaa ja ponnisteluja. Se ei ole sellaista, mikä pitäisi suorittaa silloin kun sinulle sopii, kun sinulla on ylimääräistä aikaa, vaan Jumalan sanan saarnaamisesta pitäisi tulla ihmisen kutsumus. Meidän tulisi eritellä aikaa, tehdä sitä ”saarnataksemme sanaa”. Tämän täytyy olla kristityn päätehtävä. Paavali, tuo tarmokas ja innokas Herran puolesta taistelija, oli halukas kuolemaankin tämän sanan saarnaamisedun vuoksi. Hänet vangittiin siksi, että hän saarnasi sanaa. Paavali oli ryhtynyt kaikkein tärkeimpään työhön koko maailmassa, ja se oli ’sanan saarnaaminen’, seurakunnan ja kuulevien lohduttaminen.

Ollessaan vankilassa hän kirjoitti nuorelle kristitylle Timoteukselle. Hän rakasti veljiään ja halusi nähdä heidän vievän eteenpäin asiaa samalla tavalla kuin hänkin. Painaakseen siis tuon nuoren Timoteuksen mieleen Jumalan sanan saarnaamisen tärkeyden hän sanoi Timoteukselle: ”Minä velvoitan sinut Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, ole harras sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:2, T. s.-k.) Paavali ei sanonut Timoteukselle vain näin: ”Minä tahtoisin sinun ryhtyvän samaan työhön, mitä minäkin olen tehnyt.” Ei, vaan Paavali teroitti Timoteuksen mieleen, että hän oli vihkiytynyt tekemään Herran tahdon, oli julistautunut kristityksi. Siksi Paavali velvoittikin hänet Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä saarnaamaan sanaa. Velvoitusta ei olisi voitu tehdä suurempien todistajien edessä. Toisin sanoen, tämä vastuu asetettiin Timoteukselle Jumalan ja hänen Poikansa edessä, joka on ”tuomitseva elävät ja kuolleet”.

Nämä sanat koskevat meitä nykyään vieläkin vaativampina, koska me emme kristittyinä ainoastaan omaksu vastuuta Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, vaan myös elämme tätä päivää, päivää, jona Kristus Jeesus ilmestyy ja perustaa valtakuntansa. Valtakuntahan on jo tullut, se on syntynyt. Kristus Jeesus on läsnä ja ohjailee asioita lopullista huippuaan kohti, mikä koituu Jehovan nimen ja sanan kunniaansaattamiseksi. Hän on valmis taistelemaan Perkelettä ja koko hänen järjestöään vastaan Harmagedonin sodassa niin pian kuin suuri todistamistyö on suoritettu. Sillä, kuten Jeesus sanoi opetuslapsilleen, ’tämä valtakunnan evankeliumi täytyy saarnata todistukseksi koko maailmassa, ja kun tämä todistaminen ja saarnaaminen on tehty, sitten tulee loppu’. Jehova Jumala tietää, milloin tämä aika on tullut eli milloin todistusta on annettu riittävästi maan ääriin asti, niin että lopullinen tuhoisku voi kohdata Perkeleen järjestöä.

Jehovan todistajat ovat niin täysin vakuuttuneita siitä, että tämä työ täytyy tehdä, ettei heille merkitse mitään, vaikka heidät pakotetaan lähtemään pois omalta paikaltaan tai heitetään vankilaan tai pannaan työleireihin kauas Siperiaan tai vaikka heitä uhataan kuolemallakin teloitusjoukon edessä. Heillä on siitä huolimatta tämä velvoitus Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, ja nyt tämä velvoitus on tehty Kristuksen läsnäollessa, koska hän on ottanut valtansa ja hallitsee. Nyt on aika, jolloin heidän täytyy ”saarnata sanaa”! Vaikka maailman suuret uskonnolliset järjestöt – kreikkalaisoikeaoppinen, roomalaiskatolinen ja protestanttiset mahdit – tahtoisivat vaientaa tämän sanoman ja työskentelevät käsi kädessä poliittisten hallitusmiesten kanssa ajaakseen Jehovan todistajat pois kylistä, kaupungeista tai maista, niin he voivat kuitenkin korkeintaan ajaa heidät maan alle. He eivät saa koskaan pysähdytetyksi näitä saarnaamasta sanaa!

Näiden Paavalin sanojen on täytynyt tehdä syvä vaikutus nuoreen Timoteukseen, joka työskenteli Paavalin kanssa, sillä hän oli halukas saarnaamaan sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Jehovan todistajain palvelusraportti vuodelta 1949 osoittaa, että hekin ovat Timoteuksen tavoin olleet halukkaita saarnaamaan sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla, ja he tekevät näin jatkuvasti Jehovan armosta. Meidän tulee muistaa myöskin, että me emme saa näitä sanoja Paavalilta, 1 900 vuotta sitten kuolleelta mieheltä, vaan me ymmärrämme mieluumminkin, että nämä sanat lausuttiin Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta. Pietari osoittaa myös Apostolien teoissa, miten Jehova antoi saarnaamiskäskyn, sillä siellä sanotaan: ”Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa.” (Apt. 10:42) Mikä ilo onkaan meille saada, olla Jehovan edustajia näinä viimeisinä päivinä! Ja mikä lisäetu kyetä auttamaan ”muiden lampaiden” kokoamista ja ravitsemista, niin että tuo joukko tulee suuremmaksi ja suuremmaksi vuosi vuodelta ja että tämä sanan saarnaaminen tulee suoritetuksi paljon suuremmassa mitassa kuin minään edellisenä aikana! Sydämemme täyttyy ylitsevuotavaksi, ja me annamme ylistyksen Korkeimmalle Jumalalle, Jehovalle, tästä autuaasta edusta. Me omaksumme iloiten meille suodun kunnian ”saarnata sanaa” hänen armostaan ja Jehovan Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta antamasta käskystä.