UKKONEN, JYLINÄ

Kova ääni, joka kuuluu salamanleimahduksen jälkeen. Se johtuu tuollaisen sähköpurkauksen kuumentaman ilman äkillisestä laajentumisesta, mikä saa ilman väistymään rajusti salaman tieltä ja palaamaan jälleen salaman reitille sen takana (Job 28:26; 38:25).

Heprealainen verbi ra·ʽamʹ (’jylistä’) mainitaan joskus Jehovan yhteydessä (1Sa 2:10; 2Sa 22:14; Ps 18:13), joka on toisinaan käyttänyt ukkosen jylinää tahtonsa toteuttamiseen. Esimerkiksi Samuelin päivinä Jehova syöksi filistealaiset sekasortoon jylinän (hepr. raʹʽam) avulla (1Sa 7:10; vrt. Jes 29:6). Heprean sana qōl, jonka perusmerkitys on ’ääni’ (2Mo 32:18, 19; 5Mo 21:18; 1Ku 19:12), käännetään myös joskus vastineella ”jylinä” (1Sa 12:17, 18, Rbi8, alav.).

Kunnioittavaa pelkoa herättävä ukkosen jylinän ääni yhdistetään Jehovan ääneen (Job 37:4, 5; 40:9; Ps 29:3–9). Kun eräät juutalaiset kuulivat Jehovan puhuvan taivaasta Jeesukselle, he olivat eri mieltä siitä, oliko tuo ääni ukkosen vai enkelin ääni (Joh 12:28, 29; vrt. Il 6:1; 14:2; 19:6). Koska ukkosen ääni on usein varoitus lähestyvästä myrskystä, ”ukkonen” ja ”jylinä” voivat tarkoittaa Jumalan varoituksia, kuten Ilmestyksen 8:5:ssä, 10:3, 4:ssä ja 16:18:ssa.

Siinainvuoren juurella olleille juutalaisille heidän kuulemansa ukkosen jylinä oli osoitus Jumalan läsnäolosta (2Mo 19:16; vrt. Il 4:5; 11:19). Psalmista saattaa viitata joko tähän tapaukseen tai siihen, että Jumala johti israelilaisia pilvipatsaan (ukkosen jylinän paikan) välityksellä, kun hän kirjoitti: ”Minä [Jehova] – – aloin vastata sinulle jylinän piilopaikasta.” (Ps 81:7.)