VILISEVÄT ELÄIMET

(hepr. šeʹrets).

Tämä ilmaus on johdettu sanajuuresta, joka merkitsee ’vilistä’ tai ’kuhista’ (1Mo 8:17; 2Mo 8:3). Substantiivi tarkoittaa nähtävästi suurina parvina liikkuvia pikkueläimiä (2Mo 8:3; Ps 105:30; vrt. 2Mo 1:7). Se esiintyy ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 1:20:ssä, jossa kerrotaan ensimmäisten elävien sielujen ilmaantumisesta viidentenä luomispäivänä, kun vedet alkoivat vilistä eläviä sieluja. Vedenpaisumus tuhosi ”kaikki parvet, joita vilisi maan päällä” arkin ulkopuolella (1Mo 7:21).

Puhtaita ja epäpuhtaita eläimiä koskeva laki osoittaa, että tämä nimitys voi tarkoittaa vesieläimiä (3Mo 11:10), siivekkäitä luomuksia lepakot ja hyönteiset mukaan lukien (3Mo 11:19–23; 5Mo 14:19), maaeläimiä, mm. jyrsijöitä, kameleontteja ja muita liskoja (3Mo 11:29–31), sekä ’vatsallaan kulkevia’ ja moniraajaisia eläimiä (3Mo 11:41–44). Mooseksen laki luokitteli monet näistä – ei tosin kaikkia – ”epäpuhtaiksi”, eikä niitä saanut käyttää ravinnoksi.