HELISTIN

Heprealainen sana mena·ʽan·ʽimʹ (helistimet) esiintyy Raamatussa vain kerran, ja se on nähtävästi johdettu sanajuuresta, jonka merkitys on ’vavista’, ts. liikkua edestakaisin (2Sa 6:5). Koska helistintä soitetaan nimenomaan sillä tavoin, ja siitä lähtee helisevä ääni, monet sanakirjantekijät ja musiikin historian tutkijat suosivat tätä käännösvastinetta, ja myös jotkut raamatunkääntäjät ovat käyttäneet sitä (KR-92, KR-38, UM, Da, Ro, Vg).

Helistimessä oli yleensä pieni, soikea metallikehys, joka oli kiinnitetty kahvaan. Vanhoista löydöistä ja mm. egyptiläisissä muistomerkeissä olevista kuvista päätellen koko instrumentin pituus oli n. 20–46 cm. Kehykseen oli kiinnitetty löyhästi muutamia metallisia poikkipienoja, joista lähti ravisteltaessa korkeaääninen helinä. Vaakasuorat pienat ovat ehkä olleet eripituisia, niin että niistä lähti sävelkorkeudeltaan erilaisia ääniä. Toisentyyppisen helistimen pienoissa oli renkaita, jotka kilisivät, kun helistintä ravistettiin. Vaikka helistimen ainoa maininta Raamatussa liittyykin kuvaukseen suuresta juhlasta, juutalaisten perinteistä kertovien lähteiden mukaan sitä soitettiin myös surullisissa tilaisuuksissa.