LAPIO

Kaivu- ja luontitöissä käytettävä pitkävartinen työkalu. Tabernaakkelissa käytettiin kuparisia lapioita vietäessä tuhkat pois polttouhrialttarilta (2Mo 27:1–3; 38:3; 4Mo 4:14). Samaan tarkoitukseen tulivat ne kuparilapiot, jotka heprealais-foinikialainen työmies Hiram teki Salomon rakennuttamaa temppeliä varten (1Ku 7:13, 14, 40, 45). Ne kuuluivat niihin temppelin välineisiin, jotka babylonialaiset veivät mukanaan 607 eaa. (2Ku 25:8, 14; Jer 52:18).

Viljan viskaamiseen käytettiin kenties puisia lapioita (Jes 30:24). Puimatantereella käytettiin leveää viskuulapiota eli viskintä, jolla puitu vilja lapioitiin ja heitettiin ilmaan tuulta vasten, jolloin tuuli puhalsi pois roskat, esim. akanat, ja vilja putosi puimatantereelle. Johannes Kastaja kuvaili profeetallisesti Messiasta ja selitti, että tällä olisi kädessään kuvaannollinen viskin, jolla hän erottaisi vertauskuvallisen ”vehnän” ”akanoista” (Mt 3:1, 12). (Ks. VILJAN VISKAAMINEN.)