MEFIBOSET

1. Toinen niistä kuningas Saulin kahdesta pojasta, jotka Ajjan tytär Rispa synnytti hänelle (2Sa 21:8). Hän oli yksi niistä seitsemästä Saulin jälkeläisestä, jotka Daavid antoi gibeonilaisten käsiin sovittaakseen Saulin yrityksen tuhota heidät (Ks. GIBEON, GIBEONILAISET). Surmattuaan Mefibosetin ja kuusi muuta Saulin huonekunnan jäsentä ”elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohrankorjuun alussa”, gibeonilaiset asettivat heidät ”vuorelle Jehovan eteen” (vrt. 4Mo 25:4). Rispa hätisti kuitenkin linnut ja villieläimet heidän luotaan, ja Daavid antoi myöhemmin kerätä heidän luunsa ja haudata ne Saulin ja Jonatanin luiden kanssa Kisin hautapaikkaan. (2Sa 21:1–14.)

2. Jonatanin poika; kuningas Saulin pojanpoika. Kun Jisreelistä tuli sanoma Saulin ja Jonatanin kuolemasta, Mefibosetin hoitaja otti kantaakseen tuon viisivuotiaan pojan ja pakeni paniikin vallassa. Silloin poika ”putosi ja rampautui” molemmista jaloistaan. (2Sa 4:4.) Mefiboset asui sen jälkeen joitakin vuosia Ammielin pojan Makirin talossa Lo-Debarissa. Daavid sai kuulla tästä Sibalta, Saulin huoneen entiseltä palvelijalta. Epäilemättä Daavid muisti Jonatanin kanssa solmimansa liiton (1Sa 20:12–17, 42) ja halusi osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta jollekulle ’Saulin huoneesta jäljellä olevalle’. Mefiboset tuotiin Daavidin eteen, ja kun kuningas selitti, että hän halusi osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta Mefibosetia kohtaan palauttamalla hänelle ”Saulin kaiken pellon” ja antamalla hänen ’vakituisesti syödä leipää hänen pöydästään’, Mefiboset vastasi nöyrästi: ”Mikä on palvelijasi, että olet kääntänyt kasvosi minun kaltaiseni kuolleen koiran puoleen?” Daavidin määräyksestä Siba ja kaikki hänen huonekunnassaan asuvat (mukaan lukien 15 poikaa ja 20 palvelijaa) siirtyivät Mefibosetin palvelukseen ja tälle annettiin Saulin omaisuus. Mefiboset asui siitä pitäen Jerusalemissa ja söi vakituisesti kuninkaan pöydässä. (2Sa 9.)

Kun Daavid joutui pakenemaan Jerusalemista Absalomin salaliiton vuoksi, häntä vastaan tuli Siba, joka antoi hänelle elintarvikkeita. Daavidin tiedusteltua Mefibosetin olinpaikkaa Siba vastasi: ”Siellä hän asuu Jerusalemissa, sillä hän sanoi: ’Tänään Israelin huone palauttaa minulle isäni kuningasvallan.’” Silloin kuningas sanoi Siballe: ”Katso! Sinun on kaikki se, mikä kuuluu Mefibosetille.” (2Sa 16:1–4.) Kuningas Daavidin palatessa Jerusalemiin Mefiboset tuli häntä vastaan. Kertomus kuuluu: ”Hän [ei] ollut hoitanut jalkojaan eikä hoitanut viiksiään eikä pessyt vaatteitaan siitä päivästä alkaen, jona kuningas lähti, aina siihen päivään saakka, jona hän rauhassa tuli.” Kun Daavid kysyi, miksi Mefiboset ei ollut lähtenyt hänen mukaansa, tämä selitti, että hänen palvelijansa oli petkuttanut häntä, ja lisäsi: ”Niin hän panetteli palvelijaasi herralleni, kuninkaalle. Mutta herrani, kuningas, on kuin tosi Jumalan enkeli [ts. hän näkisi asian oikeassa valossa].” Daavid ilmeisesti tajusi Mefibosetin olevan viaton, sillä hän muutti aiempaa määräystään ja sanoi: ”Sinun ja Siban tulisi jakaa pelto.” Mefiboset vastasi tähän: ”Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, nyt kun herrani, kuningas, on tullut rauhassa kotiinsa.” (2Sa 19:24–30; vrt. San 18:17; 25:8–10.)

Kun gibeonilaiset havittelivat kuningas Saulin jälkeläisten surmaamista sovittaakseen tuon kuninkaan pahat aikeet heitä vastaan, Daavid tunsi sääliä Mefibosetia kohtaan sen Jehovan valan takia, joka oli Daavidin ja Jonatanin välillä, ja säästi Mefibosetin (2Sa 21:7, 8). Raamatussa ei kerrota enempää Mefibosetista, vaikka Saulin suku jatkui seuraaviin sukupolviin Mefibosetin pojan Mikan (Miikan) kautta (2Sa 9:12; 1Ai 9:39–44). Mefibosetia nimitettiin ilmeisesti myös Merib-Baaliksi, kuten 1. Aikakirjan 8:34 ja 9:40 osoittavat.