MARMORI

Kiteinen, hienorakeinen kalkkikivi (kalsiumkarbonaatti), jonka väri ja rakenne vaihtelevat ja joka voidaan kiillottaa hyvin kiiltäväksi. Sen väri vaihtelee lumivalkoisesta lukuisiin harmaan, ruskean, keltaisen, punaisen, vihreän ja mustan sävyihin. Raidat eli juonet johtuvat metallioksidien ja hiilipitoisten aineiden aiheuttamista epäpuhtauksista.

Ilmeisesti Palestiinassa ei ollut marmoria. Libanonista saatiin monenlaista marmoria, mutta paras marmori tuli Egeanmeren Paros-nimisestä saaresta ja Arabiasta. Sulamilaisneito kuvaili rakastamaansa paimenta kuningas Salomon hovinaisille seuraavasti: ”Hänen säärensä ovat marmoripylväät, hienokultaisten jalustojen varassa.” (Lal 5:15.) Persialaisessa Susan palatsissa oli kuningatar Esterin aikaan marmoripylväitä, ja sen kiveys oli tehty osittain mustasta marmorista (Est 1:6). Suuren Babylonin tuhoutumista itkevien ”maan matkustavien kauppiaiden” kallisarvoisten kauppatavaroiden joukossa mainitaan myös marmori (Il 18:11, 12).

Sitä, käyttikö Salomo rakennushankkeissaan marmoria, ei tiedetä varmasti. Josefus sanoo hänen käyttäneen ”valkoista marmoria”, mutta se heprealainen sana, joka tavallisesti käännetään ”marmoriksi” 1. Aikakirjan 29:2:ssa, tarkoittaa luultavasti ’alabasteria’, ja tätä sanaa siitä joissakin käännöksissä käytetäänkin (UM, JB; Jewish Antiquities, VIII, 64 [iii, 2]). Tätä tukevat myös Brownin, Driverin ja Briggsin A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament (1980, s. 1010) sekä Koehlerin ja Baumgartnerin Lexicon in Veteris Testamenti Libros (Leiden 1958, s. 966).