HUILU

Puupuhaltimiin kuuluva soitin. Heprealaiset sanat ʽu·gavʹ ja ḥa·lilʹ sekä kreikkalainen sana au·losʹ käännetään Uuden maailman käännöksessä vastineella ”huilu”.

Ei tiedetä tarkkaan, mitä soitinta heprean sanalla ʽu·gavʹ tarkoitetaan, koska Raamatussa ei kuvailla sitä, mutta nykykieliset raamatunkäännökset kääntävät tavallisesti tuon heprean sanan vastineella ”huilu” (Job 21:12; 30:31; Ps 150:4; UM, KR-92, KR-38, Da). Huilu on näin ollen ensimmäinen Raamatussa mainittu puhallin (todennäk. puupuhallin). Jubalin, joka oli seitsemättä sukupolvea Aadamista laskettuna, sanotaan olleen ”kaikkien niiden kantaisä [kirjm. ”isä”], jotka soittavat – – huilua” (1Mo 4:21, Rbi8, alav.). Tässä viitataan mahdollisesti joko soittimia valmistavien käsityöläisten tai soittajien ammattikunnan perustamiseen.

Vaikka sanaa ʽu·gavʹ ei ole mainittu temppelin soitinluettelossa, jotkut tutkijat uskovat, että tästä nimestä tuli kaikkia puupuhaltimia tarkoittava yleisnimitys. Alun perin se on kuitenkin saattanut olla jonkin nimenomaisen instrumentin nimi, ehkä huilun tai mahdollisesti useiden eriviritteisten pillien, jotka kaikki olivat umpinaisia toisesta päästä ja joihin puhallettiin niiden avoimien päiden ylitse. Nebukadnessarin orkesterin soitin, josta käytetään aramealaista nimitystä maš·rō·qiʹ (”huilu”, Da 3:5, 7, 10, 15; UM, KR-92, KR-38, Da, Mo), voi olla sama kuin heprealainen ʽu·gavʹ.

Vaikka on hieman kiistanalaista, mitä nykyistä soitinta heprealainen sana ḥa·lilʹ ja sen kreikkalainen vastine au·losʹ tarkoittavat, monet nykykieliset käännökset käyttävät noiden sanojen vastineena sanaa ”huilu” sopusoinnussa sanakirjantekijöiden esittämien määritelmien kanssa (1Sa 10:5; 1Ko 14:7; UM, KR-92, KR-38, JB). Sanan ḥa·lilʹ otaksutaan johtuvan heprean sanajuuresta, joka merkitsee ’lävistää’ (Jes 51:9; 53:5), ja se voi viitata yksinkertaisen huilun valmistamiseen siten, että ruo’on, kaislan tai jopa luun tai norsunluun kappaleen keskusta kaiverrettiin pois, minkä jälkeen siihen porattiin reikiä sopivin välein. Egyptiläisistä teksteistä ilmenee, että tuossa maassa oli useita huilun kaltaisia instrumentteja. Eräänlaista poikkihuilua puhallettiin soittimen sivusta. Egyptiläiset kehittivät myös kaksoishuilun, johon puhallettiin huilujen päästä.

Kreikkalaista sanaa au·losʹ käytettiin nähtävästi yleiskäsitteenä kahdenlaisista soittimista: niistä, joiden suukappaleessa oli ruoko, ja alkeellisista huilun kaltaisista pilleistä. Myös sanasta ḥa·lilʹ on voinut tulla kaikkia puupuhaltimia tarkoittava yleisnimitys, mutta nykyhepreassa ilmaus tarkoittaa ainoastaan huilua, ja perinteisen juutalaisen käsityksen mukaan Raamatun ḥa·lilʹ oli huilu.

Huilu oli kaikkein suosituimpia soittimia, ja sitä soitettiin pitojen ja häiden kaltaisissa iloisissa tilaisuuksissa (Jes 5:12; 30:29; 1Ku 1:40), ja lapset matkivat tätä tapaa julkisilla paikoilla (Mt 11:16, 17). Sitä soitettiin myös surun aikoina. Ammattisurijoiden mukana kulki usein huilunsoittajia, jotka soittivat surullisia sävelmiä (Mt 9:23, 24).