KAUPPAKIRJA

Kirjallinen sopimus, joka oli asianmukaisesti allekirjoitettu ja toisinaan sinetöitykin ja joka sisälsi lailliset ehdot kiinteän omaisuuden siirtämistä varten. Raamatussa käytetään heprean sanaa seʹfer tässä erikoismerkityksessä vain siinä yhteydessä, kun kerrotaan Jeremian ostaneen pellon serkultaan Hanamelilta (Jer 32:6–15).

Tämän kauppakirjan laatimiseen liittyi kiinnostavia yksityiskohtia. Kauppahinta, ”seitsemän sekeliä ja kymmenen hopearahaa”, punnittiin todistajien läsnä ollessa (Jer 32:9). Jos tätä vaadittua summaa – ’seitsemän ja kymmenen’ – pidetään laillisena sanamuotona, joka tarkoittaa 17:ää hopeasekeliä (n. 37 dollaria), se olisi ollut kohtuullinen hinta, kun otetaan huomioon, milloin ja millaisissa olosuhteissa omaisuus myytiin. Tuolloin elettiin keskellä sotaa ja nälänhätää (oli vain muutama kuukausi siihen, kun Nebukadnessar valloitti Jerusalemin).

Kun rahat oli maksettu, laadittiin ’oikeudellisen käskyn ja laillisten säännösten mukaan’ kaksi, oletettavasti samanlaista, kauppakirjaa. Toinen niistä oli ’sinetöity kauppakirja’, ja toinen ”oli jätetty avoimeksi”. (Jer 32:11.) Vain ensin mainitussa sanotaan olleen todistajien allekirjoitukset. Koko liiketoimi tapahtui ”kaikkien Vartiopihassa istuvien juutalaisten silmien edessä”. (Jer 32:12.) Sitten molemmat kauppakirjat pantiin saviruukkuun säilöön (Jer 32:14).

Silloinen tapa tehdä kauppakirja kahtena kappaleena mutta sinetöidä vain toinen niistä oli hyvin käytännöllinen. Kun kaksoiskappale jätettiin avoimeksi, asianosaiset saattoivat halutessaan katsoa sitä. Jos se turmeltui, jos sen aitous asetettiin kyseenalaiseksi tai jos epäiltiin, että sitä oli muutettu, sinetöity kaksoiskappale voitiin tällöin esittää kaupungin tuomareille, jotka tarkastivat sinetin, mursivat sen sitten auki ja vertailivat kaksoiskappaleita keskenään.