MERIMETSO

(hepr. ša·lakʹ).

Suuri räpyläjalkainen vesilintu, joka pyydystää kaloja sukeltamalla. Tämä lintu mainitaan vain luettelossa, joka sisältää Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita eläimiä ja jossa kielletään syömästä joitakin lintuja, enimmäkseen petolintuja ja haaskansyöjiä (3Mo 11:17; 5Mo 14:17). Kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät katsoivat linnun olevan ka·tar·raʹktēs, joka on merimetson kreikkalainen nimitys, kun taas latinalaisessa Vulgatassa käytetään tästä linnusta sanaa mergulus (’sukeltaja’). Merimetso (Phalacrocorax) on melko yleinen Palestiinassa, varsinkin Välimeren rannikolla ja myös joillakin sisävesillä, esimerkiksi Galileanmerellä. Se on sukua pelikaaneille. Merimetso on tavallisesti rakenteeltaan pitkänomainen ja väriltään tumma, se liikkuu nopeasti ja sulavasti vedessä, ja se ui veden alla pääosin räpyläjalkojensa avulla. Terävän, koukkupäisen nokkansa ansiosta se on hyvä kalastaja, ja itämaiden ja joidenkin Intian osien kalastajat ovat ammoisista ajoista alkaen kouluttaneet merimetsoja pyytämään kalaa omistajilleen, jolloin niiden kaulaan on kiinnitetty löysähkösti nauha, jotta lintu ei pääsisi nielaisemaan muita kuin kaikkein pienimpiä kaloja.