MESTAUS

Kaulan katkaiseminen; kuolemanrangaistuksen laji, josta ei ollut määräystä Mooseksen laissa. Se oli yksi teloitustapa, jota useimmat kansakunnat käyttivät. Israelissa mestaus tapahtui tavallisesti vasta sen jälkeen, kun ihminen oli surmattu, ja sen tarkoitus oli yleensä kiinnittää julkista huomiota kyseisen ihmisen kuolemaan häväistyksen aiheuttamiseksi tai tuomion tai varoituksen julkistamiseksi.

Farao ’korotti ylileipurinsa pään’ eli ilmeisesti mestautti hänet (1Mo 40:19). Sen jälkeen kun Daavid oli kaatanut Goljatin linkoamallaan kivellä, hän otti Goljatin miekan ja ”surmasi hänet lopullisesti” mestaamalla hänet Israelin ja Filistean armeijoiden edessä. Se synnytti suurta pelkoa filistealaisten sotajoukossa ja johti musertavaan tappioon. (1Sa 17:51, 52.) Filistealaiset löivät Saulin pään irti hänen ruumiistaan hänen kuolemansa jälkeen ja ripustivat sitten hänen ja hänen poikiensa ruumiit Bet-Sanin kaupungin muurille (1Sa 31:9, 12). Kelvottomat miehet Rekab ja Baanaa surmasivat Saulin pojan Is-Bosetin ja mestasivat hänet viedäkseen hänen päänsä Daavidille, koska he luulivat näin pääsevänsä Daavidin suosioon. Daavid surmautti heidät tämän teon vuoksi. (2Sa 4:5–12.) Pelastaakseen kaupunkinsa Abel-Bet-Maakan asukkaat toimivat erään viisaan naisen neuvon mukaan ja löivät Bikrin pojan Seban pään poikki sekä heittivät sen muurin yli Joabille. Sitä, tapettiinko Seba ennen mestausta, ei kerrota. (2Sa 20:15, 21, 22.) Samarian vanhimmat ja huomattavat miehet surmasivat Ahabin 70 poikaa ja lähettivät heidän päänsä koreissa Jeehulle Jisreeliin, jossa ne pantiin näytteille kahteen kasaan kaupungin portille todisteeksi Elian esittämän Jehovan tuomion täyttymisestä (2Ku 10:6–10; 1Ku 21:20–22).

Raamatussa kerrotaan, että Herodes Antipas mestautti Johannes Kastajan vankilassa Herodiaan tyttären pyynnöstä (Mt 14:8–11; Mr 6:24–28; Lu 9:9). Apostoli Johannes näki näyssä ”niiden sielut, jotka oli teloitettu kirveellä Jeesuksesta todistamisen ja Jumalasta puhumisen vuoksi” (Il 20:4). (Ks. RIKOS JA RANGAISTUS.)