BATSEBA

(’yltäkylläisyyden tytär’; mahd. ’seitsemäntenä [päivänä syntynyt] tytär’).

Eliamin (Ammiel, 1Ai 3:5) tytär; mahdollisesti Ahitofelin pojantytär (2Sa 11:3; 23:34). Ensin Daavidin väkeviin miehiin kuuluneen heettiläisen Uurian vaimo; myöhemmin avioliitossa Daavidin kanssa, sen jälkeen kun hän oli joutunut mukaan yhteen Daavidin elämän synkimmistä kausista (2Sa 23:39).

Eräänä kevätiltana Batseban peseytyessä hänen naapurinsa kuningas Daavid huomasi palatsinsa katolta tämän ihastuttavan naisen, jonka sanotaan olleen ”näöltään hyvin kaunis”. Saatuaan kuulla, että naisen aviomies oli sodassa, kiihottunut kuningas haetutti Batseban palatsiin, missä hän oli suhteissa hänen kanssaan. ”Myöhemmin nainen palasi kotiinsa”, ja jonkin ajan kuluttua hän ilmoitti Daavidille olevansa raskaana. Daavid yritti silloin saada Uurian makaamaan vaimonsa kanssa peittääkseen aviorikoksen, mutta kun suunnitelma epäonnistui, kuningas surmautti Uurian taistelussa. Heti kun Batseban suruaika oli ohitse, hänestä tuli Daavidin vaimo, ja hän synnytti lapsen. (2Sa 11:1–27.)

”Mutta se – – osoittautui pahaksi Jehovan silmissä.” Hänen profeettansa Natan nuhteli kuningasta esittämällä kuvauksen, jossa hän puhui Batsebasta köyhän miehen (Uurian) ”yhtenä ainoana naaraskaritsana”, jonka rikas mies (Daavid) otti kestitäkseen vierastaan. Syvästi murheissaan Daavid katui (Ps 51), mutta aviorikoksesta syntynyt lapsi, jota ei mainita nimeltä, kuoli. (Ks. DAAVID.) Daavidin tekemä synti aiheutti hänelle vielä vuosia myöhemminkin tuskaa, sillä hänen poikansa Absalom häpäisi hänen omat sivuvaimonsa. (2Sa 11:27–12:23; 16:21, 22.)

Batseba sai lohtua katuvalta aviomieheltään, hän sanoi tätä usein ’herrakseen’, niin kuin Saarakin oli sanonut omaa aviomiestään (1Ku 1:15–21; 1Pi 3:6), ja aikanaan hän synnytti miehelleen Salomo-nimisen pojan, jota Jehova rakasti ja siunasi (2Sa 12:24, 25). Hän sai myös kolme muuta poikaa, Simean, Sobabin ja Natanin, joista viimeksi mainittu oli Jeesuksen äidin Marian esi-isä. Koska Joosef oli Salomon jälkeläinen, niin molemmat Jeesuksen maalliset vanhemmat polveutuivat Batsebasta ja Daavidista. (1Ai 3:5; Mt 1:6, 16; Lu 3:23, 31.)

Batseba mainitaan jälleen kerrottaessa Daavidin nelikymmenvuotisen hallituskauden loppuosasta. Daavid oli vannonut hänelle: ”Sinun poikasi Salomo tulee kuninkaaksi minun jälkeeni.” Kun Salomon vanhempi velipuoli Adonia sitten yritti anastaa valtaistuimen juuri ennen Daavidin kuolemaa, Batseba profeetta Natanin ehdotuksesta muistutti Daavidia tämän vannomasta valasta. Daavid asetti heti Salomon valtaistuimelle, ja Batsebasta tuli siten kuningataräiti. (1Ku 1:5–37.)

Kun Salomon valtaistuin oli lujasti vahvistettu, Batseba meni hänen eteensä vaikutusvaltaisena välittäjänä esittämään pyynnön Adonian puolesta. Salomo ”nousi heti mennäkseen häntä vastaan ja kumarsi hänelle syvään” ja käski tuoda äidilleen istuimen, ”jotta tämä istuisi hänen oikealla puolellaan”. Batseban pyyntö kuitenkin vain paljasti Adonian kaksinaamaisuuden, joten Salomo surmautti Adonian. (1Ku 2:13–25.)