BANI

(juuresta, joka merkitsee ’rakentaa’).

1. Merarin sukuhaaraan kuulunut leeviläinen ja sen Etanin esi-isä, jonka Daavid nimitti temppelipalvelukseen (1Ai 6:31, 44, 46).

2. Yksi Daavidin väkevistä miehistä, gadilainen (2Sa 23:36).

3. Juudan jälkeläinen Peresin kautta. Banin jälkeläiset asuivat Jerusalemissa pakkosiirtolaisuuden jälkeen. (1Ai 9:3, 4.) Tämä suvun päämies oli ehkä sama kuin nrot 4 ja 5 tai nrot 4 ja 6.

4. Suvun päämies, jonka jälkeläisistä yli 600 palasi Serubbabelin kanssa Jerusalemiin (Esr 2:1, 10). Hänestä käytetään myös nimeä Binnui Nehemian 7:15:ssä. (Ks. nro 3.)

5. Suvun päämies, jonka kuusi jälkeläistä lähetti pois vierasmaiset vaimonsa ja poikansa Esran päivinä. Ei ole sama kuin nro 6. (Esr 10:29, 44; ks. nro 3.)

6. Israelilainen suvun päämies. Hänellä oli ilmeisesti 12 jälkeläistä, jotka lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa ja poikansa Esran päivinä. Ei ole sama kuin nro 5. (Esr 10:34, 44; ks. nro 3.)

7. Leeviläinen, jonka poika Rehum auttoi korjaamaan Jerusalemin muuria 455 eaa. Vrt. nrot 8–10, 12. (Ne 3:17.)

8. Leeviläinen, joka auttoi Esraa lukemaan ja selittämään lakia kansalle (Ne 8:7; 9:4, 5; ks. nro 7).

9. Toisena mainittu niistä kahdesta leeviläisestä Banista, jotka olivat korokkeella, kun Israelin synnit tunnustettiin julkisesti 455 eaa. (Ne 9:4).

10. Leeviläinen, jonka jälkeläinen – tai hän itse – vahvisti sinetillä Nehemian ”lujan sopimuksen” (Ne 9:38; 10:13).

11. Yksi ”kansan päämiehistä”, jonka jälkeläinen – tai hän itse – myös vahvisti ”lujan sopimuksen” (Ne 9:38; 10:14).

12. Asafin leeviläinen jälkeläinen, jonka poika Ussi oli leeviläisten valvoja Jerusalemissa Nehemian päivinä (Ne 11:22; ks. nro 7).