Jehova ei hylkää Joosefia

Samaan aikaan kun Joosef oli vankilassa, Egyptin hallitsija farao näki unia, joita kukaan ei osannut selittää. Yksi faraon palvelijoista kertoi hänelle, että Joosef osaisi selittää, mitä unet merkitsivät. Farao käski heti hakemaan Joosefin luokseen.

Farao kysyi Joosefilta: ”Osaatko sanoa, mitä uneni tarkoittavat?” Joosef vastasi: ”Seuraavat seitsemän vuotta Egyptissä tulee olemaan paljon ruokaa. Sen jälkeen tulee seitsemän vuotta kestävä nälänhätä. Valitse joku viisas mies keräämään ruokaa varastoihin, jottei kansasi kuole nälkään.” Farao sanoi: ”Minä valitsen sinut. Sinusta tulee Egyptin toiseksi tärkein mies.” Mistä Joosef tiesi, mitä faraon unet merkitsivät? Jehova kertoi sen hänelle.

Seuraavien seitsemän vuoden aikana Joosef kokosi ruokaa varastoihin. Sitten koko maahan tuli nälänhätä, aivan kuten hän oli sanonut. Kaikkialta tuli ihmisiä ostamaan ruokaa Joosefilta. Myös Joosefin isä Jaakob kuuli, että Egyptissä on ruokaa, ja hän lähetti kymmenen poikaansa ostamaan syötävää.

Kun pojat saapuivat Joosefin luokse, hän tunnisti heidät heti. He eivät kuitenkaan tunnistaneet Joosefia. He kumarsivat häntä, juuri niin kuin hän oli nuorena nähnyt unessa. Joosef halusi tietää, olivatko hänen veljensä yhtä vihamielisiä kuin ennen. Niinpä hän sanoi heille: ”Te olette vakoojia. Tahdotte vain saada selville, mistä kohtaa meidän maahamme on helppo hyökätä.” Veljet vastasivat: ”Emme me ole vakoojia. Meitä on 12 veljestä, ja tulemme Kanaanin maasta. Yksi veljistämme on kuollut, ja nuorin jäi isämme luo.” Joosef sanoi: ”Uskon teitä, jos tuotte nuorimman veljenne luokseni.” Niin veljet palasivat kotiin isänsä luo.

Myöhemmin Jaakobin täytyi lähettää poikansa takaisin Egyptiin, koska ruoka oli taas loppunut. Tällä kertaa he ottivat mukaan nuorimman veljensä Benjaminin. Joosef päätti tehdä kokeen, jotta hän näkisi, olivatko hänen veljensä muuttuneet. Hän piilotti Benjaminin viljasäkkiin hopeamaljan ja väitti, että veljet olivat varastaneet sen. Kun Joosefin palvelijat löysivät maljan Benjaminin säkistä, veljet olivat järkyttyneitä. He anelivat, että Joosef rankaisisi heitä eikä Benjaminia.

Joosef oli nyt varma, että hänen veljensä olivat muuttuneet. Hän ei pystynyt enää pidättelemään tunteitaan. Hän purskahti itkuun ja sanoi: ”Minä olen teidän veljenne Joosef. Onko isä vielä elossa?” Hänen veljensä olivat aivan ihmeissään. Joosef sanoi heille: ”Älkää harmitelko sitä, mitä teitte minulle. Jumala lähetti minut tänne, jotta te pysyisitte elossa. Pitäkää kiirettä ja hakekaa myös isä tänne.”

Veljet palasivat kotiin kertomaan isälle hyvät uutiset ja toivat hänet Egyptiin. Vihdoin, monien vuosien jälkeen, Joosef ja hänen isänsä olivat jälleen yhdessä.