”Elämän leipä”

Ollessaan Galileanjärven itäpuolella Jeesus ruokki ihmeen avulla tuhansia ihmisiä ja myöhemmin pakeni, kun hänestä haluttiin tehdä kuningas. Samana yönä hän käveli myrskyävällä järvellä ja pelasti Pietarin, joka myös käveli vettä pitkin mutta alkoi vajota, kun hänen uskonsa horjui. Lisäksi Jeesus tyynnytti tuulen ja siten ehkä pelasti opetuslapsensa haaksirikolta.

Nyt Jeesus on taas järven länsirannalla Kapernaumin alueella. Ne jotka hän aiemmin ruokki ihmeen avulla, löytävät hänet ja kysyvät: ”Milloin sinä tulit tänne?” Jeesus moittii heitä ja sanoo heidän etsivän häntä siinä toivossa, että saisivat jälleen ruokaa. Hän kehottaa: ”Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ja johtaa ikuiseen elämään.” Niinpä he kysyvät: ”Mitä meidän pitää tehdä, että tekisimme Jumalan tekoja?” (Johannes 6:25–28.)

He ajattelevat ehkä Mooseksen lain vaatimia tekoja, mutta Jeesus puhuu kaikkein tärkeimmästä teosta. Hän sanoo: ”Tämä on Jumalan teko: uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Ihmiset eivät kuitenkaan usko Jeesukseen huolimatta kaikesta siitä, mitä hän on tehnyt. He vaativat häneltä jotain merkkiä niin että voisivat uskoa häneen. He kysyvät: ”Minkä teon sinä teet? Meidän esi-isämme söivät mannaa erämaassa, niin kuin on kirjoitettu: ’Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi.’” (Johannes 6:29–31; Psalmit 78:24.)

Vastaukseksi ihmisten pyyntöön saada merkki Jeesus ohjaa huomion häneen, josta ihmeet todellisuudessa ovat lähtöisin. Hän sanoo: ”Minä todella vakuutan teille: ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. Jumalan leipä tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle.” Ihmiset eivät tajua, mitä Jeesus tarkoittaa, vaan pyytävät: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.” (Johannes 6:32–34.) Mitä ”leipää” Jeesus sitten tarkoittaa?

Hän selittää: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei tule lainkaan nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei tule milloinkaan jano. Mutta kuten olen sanonut teille, te olette nähneet minut ettekä silti usko. – – minä olen tullut alas taivaasta tekemään hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, en omaa tahtoani. Hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, on, että en kadottaisi ketään kaikista niistä, jotka hän on antanut minulle, vaan herättäisin heidät eloon viimeisenä päivänä. Isäni tahto nimittäin on, että jokainen, joka tunnustaa Pojan ja uskoo häneen, saisi ikuisen elämän.” (Johannes 6:35–40.)

Tämä herättää juutalaisissa ärtymystä, ja he alkavat nurista Jeesuksesta. Miten hän voi väittää olevansa ”leipä, joka on tullut alas taivaasta”? (Johannes 6:41.) Heille Jeesus on vain tavallisten ihmisvanhempien lapsi, kotoisin Nasaretin kaupungista Galileasta. He kysyvät: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme?” (Johannes 6:42.)

Jeesus vastaa: ”Lakatkaa nurisemasta keskenänne. Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Jehova tulee opettamaan heitä kaikkia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja oppinut, tulee minun luokseni. Ei niin, että kukaan olisi nähnyt Isää paitsi hän, joka on Jumalan luota. Vain hän on nähnyt Isän. Minä todella vakuutan teille: se, joka uskoo, saa ikuisen elämän.” (Johannes 6:43–47; Jesaja 54:13.)

Aiemmin kun Jeesus puhui Nikodemoksen kanssa, hän selitti, että ikuisen elämän saamiseksi täytyy uskoa Ihmisen Poikaan. Hän sanoi, ettei ”kukaan, joka uskoo häneen, tuhoutuisi vaan saisi ikuisen elämän”. (Johannes 3:15, 16.) Nyt hän kuitenkin puhuu paljon suuremmalle yleisölle ja kertoo, että juuri hänen välityksellään he voivat saada ikuisen elämän. Sitä eivät manna eikä tavallinen galilealainen leipä voisi antaa. Miten ikuisen elämän siis voi saada? Jeesus sanoo toistamiseen: ”Minä olen elämän leipä.” (Johannes 6:48.)

Keskustelu taivaasta tulleesta leivästä jatkuu, ja se huipentuu, kun Jeesus opettaa synagogassa Kapernaumissa.