Muiden silmissä mitätön

”Ensimmäisenä kouluvuotenani Espanjassa toiset lapset kutsuivat minua pilkkanimillä, koska olin paljon heitä lyhyempi. Melkein joka päivä tulin koulusta itkien.” (Filippiiniläisten maahanmuuttajien tytär Jennifer)

”Kun menin uuteen kouluun, valkoiset oppilaat nimittelivät minua loukkaavasti. Tiesin, että he olisivat halunneet saada minut tappelemaan. Onnistuin kuitenkin jollain keinolla pysymään rauhallisena, vaikka sisimmässäni tunsin itseni loukatuksi ja torjutuksi.” (Afroamerikkalainen Timothy)

”Olin seitsenvuotias, kun Nigerian igbot ja hausat ottivat yhteen. Vihamielisyys tarttui minuunkin, ja aloin pilkata erästä luokallani olevaa hausapoikaa, vaikka hän oli ollut ystäväni.” (Igboheimoon kuuluva John)

”Olin toisen lähetystyöntekijän kanssa kertomassa naapurustossa Raamatun sanomaa, kun muutamat lapset alkoivat paikallisten pappien yllytyksestä seurata meitä ja heitellä meitä kivillä. Papit halusivat meidät pois kaupungista.” (Olga)

OLETKO sinä joutunut kokemaan nöyryyttävää syrjintää, jota ennakkoluulot ovat ruokkineet? Syynä on ollut kenties ihonvärisi, uskontosi, taloudellinen asemasi, sukupuolesi tai jopa ikäsi. Ne, joita kohdellaan ennakkoluuloisesti kerta toisensa jälkeen, elävät usein jatkuvassa pelossa. Ihmisjoukon ohi käveleminen, kaupassa käynti, uuteen kouluun siirtyminen tai johonkin seuranpitotilaisuuteen osallistuminen voi synnyttää voimakasta ahdistusta.

Myös työnsaanti voi olla vaikeaa, tai ihmistä voidaan kohdella toisen luokan kansalaisena, kun on kyse terveydenhoidosta, koulutuksesta, sosiaalietuuksista ja laillisista oikeuksista. Ja jos syrjinnällä on valtaa pitävien hyväksyntä, se voi johtaa muun muassa etnisiin puhdistuksiin ja kansanmurhiin. Muinainen esimerkki kansanmurhan yrityksestä on Raamatussa Esterin kirjassa. Kertomuksesta ilmenee hyvin myös vihan ja ennakkoluulojen vaikutus. (Ester 3:5, 6.)

Eivät edes syrjintää koskevat lait pysty välttämättä juurimaan ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Entinen YK:n ihmisoikeusvaltuutettu sanoo: ”Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin kuusikymmentä vuotta sitten – – mutta tasavertaisuuden periaatteet eivät näytä koskevan vielä läheskään kaikkia maailman asukkaita.” Tilanne on huolestuttava, sillä monien maiden väestö on muuttunut merkittävästi maahanmuuttajien ja lukuisten pakolaisten vuoksi.

Onko oikeudenmukainen yhteiskunta siis vain unelma, vai voidaanko ennakkoluuloista ja syrjinnästä päästä eroon? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.