Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g 7/08 s. 18
  • Uteliaat nenäkarhut

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Uteliaat nenäkarhut
  • Herätkää! 2008
  • Samankaltaista aineistoa
  • Perhe-elämää Serengetin kansallispuistossa
    Herätkää! 1987
  • Raamattu voi muuttaa elämän
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2013
  • Keisarillinen joukko-osasto
    Raamatun ymmärtämisen opas, 1. osa
  • Otsanauha
    Raamatun ymmärtämisen opas, 2. osa
Katso lisää
Herätkää! 2008
g 7/08 s. 18

Uteliaat nenäkarhut

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRASILIASTA

KÄVELET metsässä huolettomana, kun yhtäkkiä huomaat lauman nenäkarhuja tulevan suoraan kohti. Mietit pelästyneenä, aikovatko ne käydä kimppuusi. Ei hätää! Vaikka nenäkarhujen eli koatien tiedetään joskus puraisseen ihmistä, näitä uteliaita pikku otuksia kiinnostaa vain laukkusi sisältö. Nenäkarhut etsivät kaiken aikaa jotain syötävää. Niille maistuukin melkeinpä mikä tahansa – madot, sisiliskot, hämähäkit, hiiret, hedelmät ja myös linnunmunat.

Nenäkarhu on sukua pesukarhulle, mutta sen ruumis ja häntä ovat pidemmät ja sillä on pitkä, taipuisa kuono. Tällä trooppisen Amerikan nisäkkäällä on pituutta noin 65 senttimetriä ja häntää saman verran. Sitä tavataan etupäässä Yhdysvaltojen lounaisosista Pohjois-Argentiinaan ulottuvalla alueella.

Naaraat kulkevat jopa 20 yksilön laumoissa, kun taas urokset ovat yksineläjiä. Joka vuosi paritteluaikaan uros kuitenkin liittyy naaraslaumaan. Seitsemän kahdeksan viikkoa myöhemmin tiineet naaraat jättävät lauman rakentaakseen itselleen pesän puuhun. Naaras synnyttää kerralla kolme neljä poikasta, ja kuutisen viikkoa synnytyksestä tuoreet emot palaavat pienokaisineen laumaan. Nenäkarhunpoikaset näyttävät pikkuisilta hoipertelevilta karvapalloilta.

Metsässä kulkiessaan nenäkarhut haistelevat jatkuvasti ilmaa ja tonkivat maata kynsillään. Maanviljelijät eivät liiemmin ilahdu niiden näkemisestä, sillä ne voivat tehdä maissipellolla ja kanalassa pahaa jälkeä. Metsästäjien maalitauluksi joutuessaan nämä pikku veijarit osaavat huolehtia itsestään: ne pakenevat puissa oleviin piilopaikkoihinsa. Niillä on toinenkin pakokeino. Kuullessaan aseen paukahduksen tai käsien läiskähdyksen ne kaatuvat maahan ja esittävät kuollutta! Siinä vaiheessa, kun metsästäjä ehtii paikalle, ne ovat jo puikkineet pakoon.

Jos joskus käyt Brasiliassa, saatat hyvinkin törmätä nenäkarhulaumaan. Älä suotta pelästy; ne tuskin vahingoittavat sinua. Niillä ei silti varmastikaan olisi mitään sitä vastaan, jos heittäisit niiden suuntaan muutaman makupalan!

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa