”Lähes suunniteltu”

Oletko joskus katsellut kaukoputkella yötaivasta? Monet sanovat muistavansa vieläkin, kun he ensimmäisen kerran näkivät Saturnuksen. Tuo planeetta on hyvin vaikuttava näky: äärettömiin jatkuvalla mustalla pohjalla lukemattomien tuikkivien tähtien keskellä on kirkas pallo, jonka ympärillä on upeita litteitä renkaita.

Mitä nuo renkaat ovat? Vuonna 1610, kun tähtitieteilijä Galileo Galilei katsoi Saturnusta ensimmäisen kerran omatekoisella kaukoputkella, näkymä oli niin epäselvä, että tuolla planeetalla näytti olevan korvat: ison pallon molemmin puolin oli pienempi pallo. Kun kaukoputkien teho parani vuosien mittaan, renkaat näkyivät selvemmin, mutta niiden koostumuksesta kiisteltiin jatkuvasti. Monet tähtitieteilijät väittivät, että ne olivat kiinteitä, jäykkiä levyjä. Vasta vuonna 1895 saatiin vakuuttavia todisteita siitä, että renkaat koostuivat kiven- ja jäänkappaleista.

Kirjassa The Far Planets sanotaan: ”Saturnuksen renkaat – nuo lukemattomien jäänkappaleiden muodostamat nauhat – kuuluvat aurinkokunnan ihmeellisimpiin ilmiöihin. Tuo hohtava kehä on jättimäinen: heti planeetan kaasukehän yläpuolelta alkavasta sisäreunasta on matkaa juuri ja juuri erottuvaan ohueen ulkoreunaan asti 400000 kilometriä. Kehä on myös hämmästyttävän ohut, keskimäärin vain 30 metriä paksu.” Kesäkuussa 2004 tiedemiehet alkoivat saada lisää tietoa noista sadoista renkaista, kun avaruusluotain Cassini saapui Saturnuksen luo ja lähetti Maahan tietoja ja kuvia.

Smithsonian-lehdessä hiljattain julkaistussa artikkelissa sanottiin: ”Saturnus näyttää lähes suunnitellulta. Se on yhtä täydellinen kuin matematiikka.” On helppo yhtyä kirjoittajan ajatukseen, mutta sana ”lähes” herättää hieman ihmetystä. Tuo kaunis planeetta on tosiasiassa vain yksi niistä lukemattomista taivaankappaleista, joihin sopivat tuhansia vuosia sitten Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitetut sanat: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaajuus kertoo hänen kättensä työstä.” (Psalmit 19:1.)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 31]

Tausta: NASA, ESA and E. Karkoschka (University of Arizona); pikkukuvat: NASA and The Hubble Heritage Team (STScl/AURA)